Opettajallakin voi olla läksyjä. Osallistuin biologian opettajan kanssa WWF:n ”Me aarteenvartijat” vesokoulutukseen. Saimme kotitehtäväksi pohtia luonnon havainnointia osana opetusta ja raportoida tuntien tapahtumista. Kasiluokkalaisten kuvataiteen valinnaisryhmät olivat sattumoisin juuri silloin luontoaiheen parissa. Tässä raporttini blogikirjoituksen muodossa.
LUONNON HAVAINNOINTI OSANA OPETUSTA
Yksi kuvataiteen opetussuunnitelman neljästä tavoitealueesta on havainnointi. Tässä kahdeksannen luokan oppimistehtävässä havainnoitiin koulun lähellä olevan maisemapellon auringonkukkia.
Mielikuva kukasta on kai useimmille suht koht sama. Että on pyörylä keskellä ja soikeita terälehtiä sen reunoilla. Mutta annas olla kun katsoo tarkemmin. Ja uskoo näkemäänsä.
Piirroksista syntyi kuihtumaton “maisemapelto” koulumme ruokalaan sekä oheisnäyttely naapuriin, Pääskyrinteen palvelukotiin, jonka asukit eivät pääse itse maisemapellolle kukkia ihailemaan vaikka se heidän ikkunastaan näkyykin. Pienenkin näyttelyn pystyttäminen voi olla osa osallisuutta ja vaikuttamista.
Teokset toteutettiin hiilellä ja pastelliliiduin. Piirtäessä opeteltiin miten hiiltä käytetään ilmaisunvälineenä. Ilmastoahdistusta voisi lievittää ajattelemalla että eivätpä menneet hiilenpalat hukkaan kun hiili sitoutui hienosti teoksiimme.
Oppilaat saivat valita millä silmin tutkimuskohdettaan lähestyivät. Selvittääkö matemaattisen tarkasti siementen asettumista Fibonaccin lukujonon mukaan vai pyrkiikö tuomaan esiin ajatuksiaan kukasta pölyttäjien ruokana ja sitä kautta ihmisenkin ruokatuotannon mahdollistajana, paneutuuko luonnon kauneuteen, näkeekö kasvin kuin kaverina, eläytyen.
Olin tuonut kymmenen kasvia luokkaan. Ja juuri kun aloitimme piirtämisen ilmestyi paikallislehti Uusimaassa juttu maisemapellosta. Sain lukea että toisin kuin aikaisempina vuosina, kukkia ei olisi saanut poimia. Ilmiannoin itseni kaupungin puutarhurille ja saimme synninpäästön. Hän kirjoitti olevansa iloinen että työ maisemapellon hyväksi ei ole mennyt hukkaan, että se on tuottanut näin paljon iloa. Ja tuottaa edelleenkin kuvien muodossa silloinkin vielä kun pelto on käännetty mullokselle.
Monimuotoisuus, monialaisuus
Vesokoulutuksen teemana oli luonnon monimuotoisuus. Vaikka tässä auringonkukkaprojektissamme ei lajien kirjoa nähdäkään, on yhdelläkin auringonkukalla paikkansa luonnossa ja juuri nämä meillä mallina olleet kukkayksilöt oli kylvetty nimenomaan luonnon monimuotoisuutta ajatellen, pölyttäjiä ja lintuja varten.
Kouluttajat odottivat meiltä opettajilta monialaista eli oppiainerajat ylittävää työskentelyä. Tämä auringonkukkien havainnointiharjoitus on tehty vain taideaineen näkökulmasta. Eli ei taida tulla kiitettävää tästä läksystä.
On melko mahdotonta saada oppilaat, luokat, ryhmät, tuntisuunnitelmat osumaan kohdalleen niin että samaa asiaa voisi samaan aikaan tutkia kahdessa oppiaineessa samojen oppilaiden kanssa. Kahdeksasluokkalaisilla ei edes ole kuvataidetta ellei ole sitä itselleen valinnut. Ryhmissä on oppilaita monelta eri luokalta eli kaikilla heillä ei ole samaa biologian opettajaa. Kuulostaa selittelyltä, mutta tässä ”Aarteenvartijat” koulutuksessa jäi mieleen luennoitsijan tiivistys ”erilaisista Agricolista”. Siitä että totta kai äidinkielen tunneilla Agricola esiintyy aivan eri roolissa kuin vaikkapa historian tunnilla. Että kullakin oppiaineella on lupa ja velvollisuuskin liikkua omalla alueellaan. Minäkään kuvataideopettajana en ala sotkea asioita ”opettamalla” biologiaa. Ja kuvataiteen substanssia on kuvan tekeminen, maailman tutkiminen taiteen keinoin. Jota ei millään muilla tunneilla opeteta. Vaikka toki paljon ”piirustellaankin”.
Mutta meillä on toinenkin projekti tekeillä (uhanalaiset lajit). Siinä oppiaineiden välinen yhteistyökuvio toteutuu ping-pong mallin mukaan.
Oppilaiden aatoksia luonnon havainnoinnista
Pyysin oppilaita kirjoittamaan itsearvioinnin lomaan luontoajatuksia, joita heille ehkä oli tullut auringonkukkiaan piirtäessä. Kirjoituksista löytyy harrasta luonnon kunnioitusta, kokemuksia luonnosta virkistymispaikkana ja uusia havaintoja.
”Luonnossa on todella paljon yksityiskohtia joita emme tavallisesti huomaa.”
”Luonto on paras paikka olla rauhassa ja kuunnella ääniä.”
”Mielestäni luonto on kaunein asia mitä maapallolla on meille antaa ja silti tuhoamme sitä :-(”
”Elävät kasvit eivät elä kauaa maljakossa. ”
”Luonto osaa hyvin tarkasti sommitella kasveihin erilaisia muotoja ja ominaisuuksia.”
”Luonto rauhoittaa minut. Sen kauneus mykistää ja se miten luonto jaksaa aina yhä uudelleen herätä loistoonsa kylmän ja karun talven jälkeen hämmästyttää.”
”Mä ajattelin sitä kuinka nopeesti noi kukat kuihtuu ja kuinka vähän aikaa me ollaan täällä.”
”Kun tein työtäni, tuli mieleen kaunis ja lämmin kesäpäivä.”
”Luonto on rauhallinen ja kaunis ”paikka” jossa voi rentoutua ja hengittää raikkaampaa ilmaa.”
Uusiutuvaa energiaa
Teokset hehkuivat koulumme ruokalassa ja saimme paljon aurinkoista yleisöpalautetta. Erityisesti koettiin, että väreillä oli suuri vaikutus viihtyvyyteen. Auringon energia oli varastoitunut auringonkukkiin, tallentunut kuvantekijöiden kautta teoksiin ja siirtyi katsojiin.
Kuvataiteen opetussuunnitelman perusteissa ja tavoitteissa mainitaan vaikuttaminen. Tavoitteen T6 kriteeri arvosanalle 8: ”Oppilas pyrkii vaikuttamaan ympäristöön ja muuhun visuaaliseen kulttuuriin kuvallisin keinoin.” Oppilaani tuskin työtä aloittaessa pyrkivät vaikuttamaan yhtään mihinkään. Onnistumisessa ylipäätään on tarpeeksi tavoitetta. Mutta työn edetessä varmasti koettiin pakkoa saada kuvailmaisun keinosta tehot irti niin että lopputulos olisi ”hyvä”. Eli vaikuttava. Ehkä tekijät itsekin ovat olleet vaikuttuneita pelkästä ajatuksesta että heidän töillään voisi olla vaikuttavuutta. Ehkä kokemus siitä että oma työ on jossain oikeasti näytteillä, madaltaa kynnystä tuoda oma-aloitteisestikin töitä esille. Osallistua ja vaikuttaa tuon T6 tavoitteen hengessä.
Näyttely koulumme ruokalassa (yllä) sekä Pääskypellon palvelukodilla (alla).
Kuvataiteen opetussuunnitelman perusteiden velvoittamana yritin hiukan laajentaa piirtelyä taidehistoriankin suuntaan. Vincent van Goghin auringonkukat ovat tietysti itsestäänselvyys mutta nykytaiteen tavoista viestiä ja vaikuttaa näytin videon kiinalaisen Ai Wei Wein teoksesta tai installaatiosta, joka on ollut esillä ainakin Lontoossa Tate-galleriassa. Yksilöllisiä, käsin tehtyjä siemeniä, maalattua posliinia (”china”) yhteensä 150 tonnin painosta. Siemenet on levitetty näyttelytilaan tuhannen neliömetrin alueelle kymmenen senttimetrin paksuiseksi kerrokseksi. Siementen tekijät ovat Jingdezhenistä, kiinalaisittain pieneltä paikalta, jolla on pitkät keramiikan taitamisen perinteet. Kukin käsityöläinen on valmistanut keskimäärin yli 60 000 siementä. Luonnon jäljittelyä tämäkin. Mutta miksi? Siinäpä oli vielä sopiva taiteentulkintatehtävä…
Teoksen taustat ja taiteilijan haastattelu:
Ai Wei Wei Sunflower seeds Tate galleriassa Lontoossa:
Kaikki Pääskytien kuvista – blogin tekstit lukuvuonna 2019-2020 käsittelevät Ilmastonmuutosta, mikä on ilmiönä valittu Porvoon peruskouluissa kaikilla kouluasiteissa ja kaikissa oppiaineissa monialaisen työskentelyn teemaksi.
2. Tilastojuliste, pohjana yhteiskuntaopin tunneilla tehdyt tutkimukset, kerroksina tutkimustulosten muuntaminen matematiikan tunneilla tilastoiksi ja prosenteiksi, diagrammeiksi, exceleiksi ja kirsikkana kakun päällä kuvataidetuntien panos eli visualisointi.
4. Valinnaisilla 
5. Tämänvuotinen ”
PÄÄSKYTIEN KUVISTA 