TARKASTELUA, TULKINTAA JA YKSI TIIKERI

Seiskaluokkalaiset opiskelivat hidasta katsomista, vastapainona vilkuilulle. Harjoiteltiin taidekuvan kohtaamisen tapoja ja taitoja.  Ja omien havaintojen ja ajatusten sanallistamista. Tulkittavana oli Marika Kaarnan öljyvärimaalaus “Rannalla” vuodelta 2011.

 https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/642008  

Ohjaavia kysymyksiä oli viisi ja ne etenivät havaintojen teosta tulkintaan ja katselusta kokemukseen. Tutkin ja tulkitsen tässä oppilaiden vastauksia, mitä ne kertovat heidän tavastaan katsoa ja kertoa katsomastaan.

1 Mitä näet teoksessa? Mitä siinä on? Mitä siinä tapahtuu? Luettele sisältöä. Älä vielä tulkitse. 

 Ne, jotka alkoivat vain bongata asioita ja luetella havaintojaan, löysivät myös oudompia asioita kuten tiikerin vedessä ja kyyhkysen kissan vieressä ja kyyhkysen suussa olevan “vihreän jutun”. Ne, jotka yrittivät kuitata teoksen yhdellä lauseella tyyliin “Ihana kesäpäivä kavereitten kanssa” vaikuttivat huomaavan vain etualan eläimet. Ihanuushan on kaukana jos tarkemmin katsoo merelle, villieläimiin uppoavassa laivassa. Jotkut näkivät senkin iloisena leikkinä ja polskimisena. Omat kokemukset rantaelämästä vaikuttivast vahvasti oppilaiden vastauksiin.

2 Eläydy teoksen hahmoihin. Mitä ajatuksia ja tunteita tulee mieleesi? 

Yllätyin kun moni oppilas kysyi mitä eläytymisellä tarkoitetaan. Kehoitin heitä miettimään, että jos olisit jokin noista eläimistä, mitä ajattelisit juuri tuossa hetkessä, miltä tuntuisi.  Eläytyminen, empaattinen katsominen oli ratkaiseva tekijä teoksen tulkinnassa.

“Lämmintä haluun mennä uimaan haluun heitellä palloa ja sukeltaa.” 

“Oiettä mikä sää nyt kyllä ollaan rennosti.” 

“Minulla tulee sääli eläimiä jotka ovat uppoamassa.” 

“Tiikeri on tipahtanut laivasta ja hätiköiden koettaa uida rantaan, eläimet nauttivat auringon alla lokoilusta, muut eläimet ovat paniikissa, laivansa upotessa, palmun lehti huojuu tuulen voimalla” 

“Nooan arkki uppoo. Miks noi eläimet ei auta meitä. Tulkaa nyt auttamaan me kuollaan kaikki!” 

”Onneks oon kirafi, mulla on pisin kaula niin ei mene vettä nenään.”

3 Miten teos on tehty? Mitä materiaaleja, tekniikoita ja kuvailmaisun keinoja käytetty? Värit, muodot, sommittelu, tyyli? 

Huomasin että olin muotoillut kysymyksen väärin. ”Kuvailmaisun keinot” on näille uusille seiskoille sittenkin outo asia. Vaikka se on kuvataiteen opetussuunnitelman perusteiden peruskäsitteitä ja vaikka käytän sitä puheessani. ”Kerro sommittelusta”, saatoin ehdottaa kun joku kysyi mitä kuvailmaisun keinoilla tarkoitetaan. No, jatkokysymyksenä saattoi sitten tulla että ”mitä tarkoittaa sommittelu?” Johon oli helppo vinkata että saa katsoa muistiinpanoja omasta vihkosta. ”Ai juu”.

Formalistista kuvan tarkasteluahan tässä kohdassa ajettiin takaa eli tutkittiin mistä aineksista teos on muotoutunut, miten se on rakennettu. Parhaita pisteitä saivat ne, joiden vastauksissa käsiteltiin kuvaa, eikä sen esittämää aihetta saati omia mielipiteitä. Kuten: ”Samasta väristä on vain vähän sävyjä.  Vesi on tummempaa, mitä kauemmaksi se menee. Rantapyyhkeissä on käytetty erilaisia sivellintekniikoita, joilla on tehty ne kuviot. ” Värin käyttö ja sivellintekniikat ovat niitä kuvailmaisunkeinoja.

4 Tulkitse kuvaa. Miksi taiteilija on tehnyt teoksen?  Mitä hän on pyrkinyt ilmaisemaan? Mitä teos voisi tarkoittaa tai kuvastaa? 

Tähän kysymykseen tuli sitä monimuotoisempia vastauksia mitä eläytyneemmin oppilas oli teosta katsonut.

”Taiteilijalla oli varmaan idea tai jokin uni ja hän halusi maalata se ennen kun unohtaa sen. En ole varma mitä hän pyrki ilmoittaa, mutta minun mielestä varmaan että kotieläimet saavat enemmän rakkautta kuin muille eläimille. Eli siis, kaikki eläimet tarvitsee rakkautta. ”

”Omasta mielestäni teos kuvaa Afrikan eläinten uhanalaisuutta, ja kuinka ne uhkaavan kuolla sukupuuttoon.”

Näiden esimerkkisitaattien kirjoittajia en pysty enää jäjlittämään ja pidän todennäköisenä, että he eivät itsekään enää muista kirjoittamaansa. Mutta eräs teksti on niin kaunokirjallinen teos, että pyysin ja onneksi sain luvan julkaista sen nimimerkillä varustettuna:

”Lemmikit katselevat villieläimiä vaarassa. Yksi kissoista nukkuu kylläisenä ruokaa vieressään. Muut katselevat rentoutuen tapahtumaa palmun lehtien alla. Taivas on sininen ja pilvetön. Meri on tyyni. Merellä villieläinten tilanne näyttää vaaralliselta, kun taas rannalla lemmikit näyttävän olevan rentoutuneita, aivan kuin katsoisivat elokuvaa. Tiikeri ui kohti rantaa. Se näyttää uhkaavalta. Teoksesta tulee mieleen epätasa-arvo. Hyvin hoidetut lemmikit. Jotka saavat jokapäivä ruokaa liikuttamatta häntääkään. Villieläimet joutuvat päivittäin raatamaan ruokansa eteen ja ovat vaarassa. Taiteilija on tehnyt teoksen ilmaistakseen epätasa-arvoa. Mielestäni se kuvastaa juuri sitä. Villieläimet ovat vaarassa ja lemmikit rentoutuvat palmunlehden alla katsellen niitä. Yksi kissoista nukkuu eikä sitä edes kiinnosta muiden vaara. ” – MR 7 lk

Sain tältä oppilaalta luvan lähettää tekstin taiteilijalle eli Marika Kaarnalle kommentoitavaksi. Kysyin samalla hänen ajatuksiaan tiikeristä, sillä erityisesti tiikerin rooli on kiinnostanut ja puhututtanut. Kenet se syö ensimmäisenä. Osaako se uida. Eikö sitä inhota olla vedessä. Meneekö se rannalle kuivattelemaan. Jättikö se kaverit pulaan sinne uppoavaan Nooan arkkiin vai lähtikö hakemaan apua. Saako se tulla rannalle vai ajetaanko pois. Kissat ja koirat ovat vuorotellen vierekkäin, onko siihen joku syy vai tekikö taiteilija vahingossa niin? Vastauksena saatiin seuraavaa:

”Epätasa-arvo, juuri sitä varmaan ajattelin maalatessani. Miten jotkut asuvat hyvinvointivaltiossa ja ajattelevat että ei ole tilaa muualta tuleville. Lemmikit ovat levittäytyneet aika leveästi ja varmaan arvelevat ettei rannalle mahdu enempää pyyhkeitä. Kissat ja koirat ovat sattumalta vain asettuneet vuorotellen, ja se mitä tiikeri tekee päästessään rantaan on täysin arvoitus. Kiva että olette pohtineet maalaustani.” – Marika Kaarna

 5 Lopuksi vielä haettiin taustatietoja, jotka auttavat tarkastelussa ja ymmärtämisessä. Mitä tietoja taiteilijasta on? Saat Googlettaa. 

Kannustin tekemään myös kuvahakuja, myös kuvat sisältävät tietoa. Tulipa mainittua myös sana konteksti: mikä meidän ajassamme on saattanut vaikuttaa taiteilijaan ja näkyy meille teokseksi muuntuneena.

Toiminnallisempia taiteen tarkastelun tapoja

Useampi oppilas koki ettei tällä tunnilla oltu ”tehty” mitään kun oli vaan tällaista kuvan katselua. Ja vieläpä vain yhden kuvan! Tällä kertaa tarkastelumetodina oli rauhoituminen, katselu, omiin ajatuksiin uppoutuminen ja kirjoittaminen.

Suunnittelin seuraavaa tulkintakertaa varten vaihtoehtoja toiminnallisemman tunnin kulkuun. Työskennellään 2-4 hengen ryhmissä. Kaikilla on sama teos tutkittavana, esimerkiksi juuri tämä ”Rannalla”, mutta jokainen ryhmä tarkastelee sitä eri näkökulmasta ja lopuksi jakaa aatoksensa ja tuotoksensa koko ryhmälle. Tässä valinnan varaa ryhmille:

1) Kirjanpitäjäryhmä: tehkää mahdollisimman kattava luettelo teoksessa olevista asioista. Ensin helpoimmin huomatavat asiat ja lopuksi sellaiset, joiden huomaamiseen tarvitaan huolellista katsomista. Piilottakaa listaan yksi asia, jota teoksessa ei ole. Esitelkää löytönne lukemalla asiat vuorotellen ja aktivoikaa ja arvuutelkaa kuulijoilta, mikä oli se itse keksitty lisäys.

2) Empatiaryhmä: kuvittele olevasi teoksen sisällä, mitä tunnet, aistit, kuulet ajattelet? Kirjoittakaa puhe- ja ajatuskuplia ja esitelkää ne dokumenttikameran alla.

3) Draamaryhmä: Tehkää pieni näytelmä, olette teoksen hahmot, mistä on kyse, millaisia repliikkejä tarvitaan? Näytelkää tulkintanne. 

4) Tarinaryhmä: Tulkinta tehdään sarjakuvana. Kolme ruutua, jossa teos on keskimmäisenä. Mitä on tapahtunut ennen teoksen hetkeä ja mitä tapahtuu tilanteen jälkeen?   Piirustustaito ei ole niin tärkeä kuin idea ja että saatte työnne valmiiksi annetussa ajassa. Ideoikaa yhdessä, valitkaa kuka toimii sihteerinä eli piirtää.

5) Teoriaryhmä: Tarkastellaan kuvailmaisun keinoja. Etsikää kuvasta esimerkki käsitteille päävärit, etuala ja taka-ala, tekstuuri, sommittelutapa ja syvyyden kuvaamisen keinoja.  Luennoikaa löytönne luokalle, yksi puhuu ja toinen näyttää karttakepillä kuvasta.

6) Piirtäjäryhmä jäljentää teosta ja keskustelee samalla mistä teoksessa saattaisi olla kyse. Esitelkää piirroksenne koko luokalle ja kertokaa mitä havaitsitte, mitä päättelmiä teitte teoksen aiheesta.

8) Vertailijaryhmä, jolla on mediakuvastoa ja lehtiartikkeleja rinnastettavana. Teemoina artikkeleissa ja kuvissa voisi olla pakolaiskriisi, eriarvoisuus, elintasokuilu, turismi, kotieläimet, sukupuutto. Rinnastetaan ”Rannalla” -teokseen. Mitä nyt nähdään?  Valitkaa teokselle kuvapariksi kuva, joka mielestänne parhaiten auttaa tulkitsemaan sitä kiinnittäkää samalle alustalle. Ehkä lisäätte mukaan lehdestä leikattuja avainsanoja.

7) Taiteilijaryhmä tutustuu ensin taiteilijan tuotantoon yleensä, hakee taustatietoja taiteilijan tyylistä ja teemoista. Sitten vasta katselee tulkittavana olevaa teosta. Miten tulkinnat silloin onnistuvat?  Esitelkää luokalle jokin muu saman taiteilijan teos, sellainen jossa on samantapainen aihe. Pätelkää mitkä asiat ovat taiteilijalle tärkeitä.

9) Taidehistoriaryhmällä on referenssikuvana opettajan valitsemaa taidehistorian kuvastoa, kuten Nooan arkki maalattuna jossakin klassikkoteoksessa, kotieläinten barokkimuotokuvia, Rousseaun viidakkomaalaus, jossa on mukana tiikeri, esimerkiksi ”Trooppinen myrsky” vuodelta 1891. Kun taideteokset on katseltu, vasta sitten saadaan ”Rannalla” -teos tulkittavaksi. Esitelkää jokin näistä taidehistorian teoksista samalla vertaillen miten eri taiteilijat ovat kuvanneet samaa asiaa. Esimerkiksi tiikeriä. Ja miten se vaikuttaa kuvan aiheeseen.

10) Abstraktiryhmä tekee tussilla ja väripapereilla formalistista analyysiä ”Rannalla” -teoksen sommittelusta ohjeella ”pelkistä teos viivoiksi ja muodoiksi, tutki missä kohdissa on vaikkapa punaista ja somittele punaisia muotoja samoihin kohtiin abstrakstissa kuvassanne. Pohjapaperi sininen, viivat mustalla tussilla ja muodot väripaperin palasilla. Ei liimata. Esittäminen muille dokumenttikameran alla niin että kokoatte teoksenne ”livenä”.  

11) Muisteluryhmä, jossa jokainen jakaa jonkin muistonsa toisilleen, rannalla tapahtuneen tai muuten teoksen herättämän muistikuvan. Kukin kuvittelee omaan muistoonsa vastaavan tilanteen, jossa olisi merellä joku hukkumassa. Ei jaeta koko luokalle, ellei kertoja niin halua.  

12) Auttamisryhmä pohtii kuvan tapahtumaa auttamisen näkökulmasta. Kuvitelkaa tositvsarja, jossa tarkoitus selvitä autiolla saarella, mutta hahmot eivät kilpaile vaan auttavat toisiaan. Millaisia vahvuuksia eri eläimillä olisi? Miten yhteistyötä kannattaisi tehdä? Millaista apua kukin hahmo tarvitsisi? Leikatkaa teoksen hahmot (kissat, koirat, apina jne) paperista ja esittäkää ajatuksenne koko luokalle hahmoja liikutellen kuin animaatiossa.

13) Symboliikkaryhmä: Vertauskuvien kautta tulkintaa. Rauhan kyyhky, Nooan arkin kyyhky taiteessa. Etsitään vastausta mitä taiteilija on mahtanut tarkoittaa tai tuntea kun on kuvannut kyyhkyn kissan kanssa samalle pyyhkeelle. Onko kyyhky elävä? Onko kissa tappanut sen, onko se kissalle vain lelu. Jos kyyhky kuvaa toivoa tai rauhaa, niin miten teosta voi tulkita? Esitelkää luokalle symboleja joita teoksessa on sekä muitakin, jos löydätte tai tiedätte

14) Arvokeskusteluryhmä suunnittelee pienen väittelyn tai panelikeskustelun aiheesta Ihmisten oikeudet ja eläinten oikeudet. Keskusteluun osallistuvat oppilaat ottavat itselleen jonkin roolin esimerkiksi maidon tuottaja, turisti, vegaani.

15) Syvään päähän ryhmä: oppilaat saavat nähdäkseen kuvan ilman muuta ohjetta kuin että katselkaa ja olkaa valmiit kertomaan mitä näitte. Tämä ryhmä ei saisi kuulla muiden keskusteluja ryhmätöitä tehdessä. Ja he voisivat esittää ensimäisenä omat aatoksensa teoksen aiheesta muille.

Sponsored Post Learn from the experts: Create a successful blog with our brand new courseThe WordPress.com Blog

WordPress.com is excited to announce our newest offering: a course just for beginning bloggers where you’ll learn everything you need to know about blogging from the most trusted experts in the industry. We have helped millions of blogs get up and running, we know what works, and we want you to to know everything we know. This course provides all the fundamental skills and inspiration you need to get your blog started, an interactive community forum, and content updated annually.

TEKEMISESTÄ

Yhdeksäsluokkalaiset, lasiseinä opettajahuoneen ja kirjaston välillä sekä työskentelyä ihaileva opettaja. (kuva: rehtori Kimmo Sirén)

Tein havainnon: ”tehdä” on yleisin teonsana kuvistunneilla. Odotukset ja oletukset kuvistunnin kulusta taitavat suurimmalla osalla uusia seiskaluokkalaisia olla samantapaiset. Että on tarkoitus tehdä jotakin, joka koostuu heidän mielestään kolmesta vaiheesta: ensin ope kertoo mitä pitää tehdä sitten on se tekeminen ja lopuksi tekemisen lopettaminen kun työ on ainakin omasta mielestä valmis tai kellot soivat ulos. 

Mutta mitä kaikkea tuo tekeminen kuvistunnilla tarkoittaa? Millaista vastausta oppilas toivoo tunnin alussa heittämäänsä kysymykseen ”mitä me tänään tehdään?” tai tunnin aikana  kysyessään ”mitä piti tehdä?”. Millaiset neuvot olisivat tarpeen hänen tuskaillessaan ”en keksi mitä tekisin” tai ”emmä tällaista osaa tehdä”?  Miten saada oppilaat vakuuttuneeksi siitä että tekeminen on koko ajan käynnissä, vaikkei materiaaleja olisi edes vielä otettu esille? Miten ohjata tekemiseen ja tekemistä?

Wikipedian määrittelyn mukaan tekeminen on “jonkin suoritteen tuottamista”. Tällaisena se esiintyy useimpien oppilaidenkin puheessa. Suorite on se kuvistyö ja tuottaminen vain ja ainoastaan käsillä tekemistä. Johon moni kaipaisi selkeän reseptin jonka mukaan voisi toimia.

YouTubesta löytyy paljon tekemistä, kun kirjoittaa hakuun ”how to”. Tuloksena on tutoriaaleja. Myös sellaisia, jotka opettavat kuvailmaisun keinoja, tekniikoita ja materiaalin hallintaa. Mutta eipä löydy tutoriaaleja jotka auttaisivat pattitilanteisiin. Niihin hetkiin, jolloin kuviksen oppimistehtävä ei etene, koska taito tai into ei riitä edes oikeanlaisen kysymyksen esittämiseen.

Ajattelu on tekemistä siinä missä toimintakin. Ja kun näitä molempia tapahtuu yhtä aikaa, voidaan puhua tekemällä oppimisesta, learning by doing. Oppimistehtävien myötä syntyy kokemuksia, joita käsitteellistetään, niin että seuraavan oppimiskokemuksen aikana ollaan astetta tietävämpiä, osataan soveltaa opittuja käsitteitä toimintaan eli tekemiseen.  Näin siis ainakin teoriassa kasvatusfilosofien John Deweyn ja David Kolbin mukaan.

Tekstuurin tekemistä. -Sini

Kun kuvistunneilla pujottelen oppilaiden keskuudessa ja ohjaan monenlaista tekemistä, tapahtuu opetussuunnitelmakielellä formatiivista arviointia. Todetaan ensin yhdessä tuumien missä on onnistuttu. Sitten ehdottelen sekä ohjaan oppilasta itse arvioimaan miten hän voisi jatkaa tavoitteisen suuntaisesti. Aloin huvikseni kokoamaan teonsanoja, joita näissä tilanteissa käytän. Listasta tuli pidempi kuin arvasin. Sanat ovat tässä satunnaisessa järjestyksessä ja ne on tarkoitettu lausuttavan ystävällisen kannustavasti, vaikka imperatiivissa ovatkin. 

Harjoittelua.

Mitä voisit tehdä kun kuvistyö on jumissa

Tekemistä aisteille: Huomaa, katso, katso kauempaa, katso lähempää, ihaile, vertaa, tarkkaile, tarkista, katso mallia, tutki, tunnustele, kuuntele, haistele.

Pääasiassa päässä tapahtuvia tekemisiä: Muistele, kuvittele, ajattele, haaveile, pinnistä, ota selvää, muodosta mielipide, etsi tietoa, vaihda ideaa,  vaihda aihetta, mieti, kypsyttele, lisää omakohtaisia asioita, lisää rohkeutta, ihmettele, keskity, rauhoitu, tarkista tavoitteet, tarkista arviointiperusteet, tarkista mitä oli tarkoitus opetella ja oppia, tarkista ohjeet, mieti mitä voisit kysyä kaverilta, opettajalta, asiantuntijalta, tee nopeammin, tarkista aikataulu, iloitse onnistumisista.

Käsillä tekemistä:  Jatka, tee uudelleen, harjoittele, tee loppuun, kokeile, hahmottele, sommittele, sovella, lisää väriä, lisää valoa,  lisää varjoja, lisää tekstuuria, lisää yksityiskohtia, vaihda tekniikkaa, vaihda välinettä, vaihda väriä,  vaihda sommittelua, vaihda näkökulmaa,  vaihda kuvakulmaa,  vaihda kuvakokoa, vaihda materiaalia,  muuta kokoa,  luonnostele,  tee useampi,  tee monta erilaista,  poista jotakin,  lisää jotakin,  muuta jotakin,  lisää tilantuntua,  lisää kontrastia, poista häiritsevä asia kuvasta, valitse sopivimmat keinot, tehosta, korjaa, korosta.

Päätösten tekemistä: Aloita, poista, luovu, lopeta, ota riski, hyväksy, yritä.

Harkitsemista: mitä sommittelen tähän kohtaan. – Kata.

Oppilaiden jatkokysymykset ovat usein muotoa ”mitä mun sitten pitäis havainnoida, sommitella tai soveltaa?” Ja tässäpä avautuu itsearvioinnille tilaus, oivalluksen kautta oppimisen paikka ja mahdollisuus tehdä itse valintoja. Vastaan usein kysymyksellä. ”Niinpä, mitähän kannattaisi nyt havainnoida?” Jos oppilas ei löydä vastausta itse, yritän kuvitella kuvisopettajamielessäni, että näiden sanojen kohdalla on ”linkki”.  Ja ”klikkaan” oppilaan puolesta kertoen esimerkin, demonstroiden tai ohjaten oppimateraalien pariin.

”Mitäs teet?” – ”Sovellan”, vastasi Emmi.

Tätä tekemisteemaa miettiessäni kyselin oppilailta tavallista useammin että mitäs teet just nyt. Sain esimerkiksi kuulla että  ”möyhennän”.  Ja opin uuden teonsanan sille kun sormellaan vähän tasoittelee lyijykynän jälkeä piirroksessaan. Taidanpa jatkaa tällaisen peruskoulu-taidepuhe sanakirjan kokoamista.

Kiira möyhentää.

UHANALAISET

WWF:n ”Me aarteenvartijat koulutuksessa saatiin (=kuvisope ja bilsanope) tehtäväksi suunnitella ja toteuttaa  osallisuuteen ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun liittyvä oppimistehtävä. Tässä kuvisopettajan raportti ja oppimispäiväkirja vuoden vaihteessa 2019-2020 toteutuneesta projektista, joka kantoi nimeä ”Uhanalaisten muotokuvia”.

Kuvataiteen ja biologian monialainen yhteistyöprojekti

Haluttiin tehdä tunnetuksi Suomen uhanalaisia eläinlajeja. Kuvataidetunnilla oli tarkoitus tehdä kuvia ja biologian tunneilla koota taustatietoa kuvantekijöiden avuksi. Tavoitteena ja toiveena oli syventää oppimista monialaisen yhteistyön avulla.

Tiedonhaussa suurena apuna ja inspiraation lähteenä oli Ylen sivusto: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/08/lajien-punainen-lista-katso-mitka-suomen-elaimet-ovat-vaarantuneet

punainen lista

Vaiheet

Valitsimme ping-pong metodin yhteistyöllemme. Eli tehtävä eteni vuorotellen oppiaineiden välillä.

1 KU ”Arvontavekotin” Kuvallisena tavoitteena tekstuurien merkitys piirtämisessä. Karvoja, kuvioita, sulkia ja suomuja eli nisäkkäät, hyönteiset, linnut ja kalat. Uhanalaisluokituksen kirjainlyhenteet.

 

2 BG Vekotin vierailee bilsan tunnilla ja saa sisältöä, uhanalaiset eläimet oikean luokituksen alle

 

3 KU Täydennetty vekotin palaa piirtäjälleen, oman lajin ”arpominen”. Kuvahakuja lajin latinalaisen nimen perusteella. Muotojen ja värien tutkimista. Muotokuva alkuun.

DSC_1923

 

4 BG Alkuvaiheessa olevat muotokuvat siirtyivät biologian tunnille. Oppilaat kokoavat tietoja uhanalaisuudesta, elinympäristöstä ja kirjoittavat lisätiedot post-it lapuille keskeneräisten teosten taakse. Myös kommentteja kuvasta, vertaisarviointia.

 

5 KU Lappuja luetaan ja niissä olevat tiedot yritetään muuntaa visuaaliseen muotoon. Maalausta jatketaan. Oppiaineen tavoitteisiin liittyvänä haasteena värien sekoittaminen mallista ja nestemäisten vesivärien käyttö sekä sivellintekniikat.

 

6 BG oppilaat kirjoittavat lajien taustatiedot Wordillä ja jakavat kuvataideopettajalle. Joka jakaa tekstit eteenpäin oikeille oppilaille.

DSC_0163

 

7 KU tekstimassan layout havainnolliseen muotoon. Word ja sen graafisen suunnittelun mahdollisuudet

 

8 KU kehys, barokkityyli yhdistyy mallina olevan eläimen muotokieleen

DSC_0077

 

9 KU/BG oppilaat tekevät tietokilpailukysymykset omasta lajistaan Forms tietovisaan

forms

 

10 KU näyttelyn rakentaminen koulun ruokalaan ja luonnontiedeluokkien ja kuvataiteen tilojen väliseen käytävään.

11 BG koko koulun aktivointi osallistumaan tietovisaan

DSC_0319

Valmiita taideteoksia (oppilailta jotka antoivat luvan myös nimensä julkaisuun):

Julia Salo: Pikku-uikku, Emma Heikkinen: ankerias, Nisrin Ibrahimi: Karhu, Elmeri Nikkonen: Sinisiipi, Leia Holmes: Tammihiiri, Enni Jormalainen: Sitruunavästäräkki, Ella-May Blomqvist: Hömötiainen, Peppi Tenhu: Susi,  Anni Hyttinen: Erakkokuoriainen, Nora Niinikoski: Isosimppu, Helmi Kaartinen: Naali

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Oppilaiden itsearviointeja kuvataiteen osuudelta

uhanalaisuusSyytaustatiedot

uhanalaisuusSyy2taustatiedot2

taustatiedot4

fiilikset

 

Kuvisopettajan havaintoja

Valmiit teokset ovat hienoja. Mallina ollut eläin on saanut yhtä arvokkaan kohtelun kuin  raharuhtinaat renessanssimuotokuvissaan. Oppilaiden panostus on ollut pääsääntöisesti huippuluokkaa. Yhteistyökuvio oli jännittävä. Joidenkin oppilaiden kohdalle sattui niin että palautelappuset olivat jonkun entuudestaan tuntemattoman oppilaan kirjoittamia ja oli mukana niitäkin joilla oli sattumoisin sekä valinnainen luonnontiede että kuvis eli he saattoivat itse etsiä tietoja toisella tunnilla ja toimia niiden mukaan toisella. Molemmissa tapauksissa oli terveellistä että kuvantekijän maailma laajeni työpöytää laajemmalle.

Arvioinnin näkökulmasta

Arviointi ei saa opetussuunnitelman perusteiden mukaan kohdistua työhön. Vaan työskentelyyn ja oppimiseen. Useimmiten luotan että molemmat näkyvät oppilaan tuotoksessa. Mutta tällä kertaa pitkän projektin päätteeksi halusin selvittää asiaa vielä Forms-kyselyllä. Ja häkellyin todella.

Näyttää siltä että oppilaat voivat osata vaikka eivät tiedä. Eivätkä nekään jotka tietävät, tiedä tietävänsä ennen kuin erityisesti kysyn.

Tässä oppimistehtävässä piti harjoitella mm. värien sekoittamista cmyk -sävyistä kaikkiin mahdollisiin luonnossa esiintyviin. Oppilas on voinut saada juuri tietyn sävyistä ruskeaa aikaiseksi yrityksen ja erehdyksen kautta. Mutta jos hän ei tiedä miksi niin tapahtui, niin kumpaa painotetaan arvioinnissa. Sitä kuvaa, jossa niitä ruskeita selvästi on vai faktaa että oppilas ei ymmärrä mikä rooli vastaväreillä on ruskean sekoittamisessa eli ei todennäköisesti osaa soveltaa oppimaansa koska ei ole varsinaisesti oppinut. On vaan tehnyt, maalannut.

Kaikkien oppiaineiden arvioinnin kriteerit tulevat täsmentymään vuonna 2021. Jokaisen tavoitelauseen yhteydessä tullaan määrittelemään millaista on arvosanan 5 mukainen osaaminen ko. tavoitteessa. Esimerkiksi kuvataiteen kriteeritaulukkoon on nyt luonnosvaiheessa kirjattu tavoitteen T4 oppimisen tavoite ”oppilas soveltaa erilaisia materiaaleja, tekniikoita ja ilmaisun keinoja sekä syventää kuvallisen ilmaisun taitojaan”. Ja vitonen tulee jos: ”Oppilas käyttää ohjatusti joitakin kuvailmaisun keinoja.” Eli ne, jotka eivät edes ohjatusti käytä kuvailmaisun keinoja saavat 4. Kiitettävä osaaminen: ”Oppilas soveltaa tavoitteellisesti erilaisia kuvailmaisun keinoja.” Koen että suurin osa oppilaistani toimi tässä tehtävässä juuri näin kun yritti saada eläinlajin ominaispiirteet esille.

Voiko siis olla niin että oppilas ei teoriassa osaa paljoakaan, mutta on maalannut hienon maalauksen? Voi. Varsinkin tässä tehtävässä, jossa sai katsoa mallia. Luonto itsessään on hieno.

Peilausta Kuvataiteen T-tavoittesiin

Kuvataiteen yleiset oppimisen tavoitteet olivat mukana laajasti. Tässä ensin opsteksti ja sitten tavoitelauseita avaavia tehtäväkohtaisia kysymyksiä oppilaalle:

T1-3: Havainnot / Osaamisen kuvaus:
T1 Oppilas havainnoi taidetta, ympäristöä ja muuta visuaalista kulttuuria moniaistisesti ja käyttämällä monipuolisesti kuvallisen tuottamisen menetelmiä
T2 oppilas keskustelee omista ja muiden havainnoista ja ajatuksista sekä perustelee näkemyksiään
T3 Oppilas ilmaisee havaintojaan ja ajatuksiaan kuvallisesti erilaisia välineitä ja tiedontuottamisen välineitä käyttäen.

Etsitkö valitsemasi lajista kuvamateriaalia useammasta lähteestä?
Tutkitko lajisi piirteitä käyttämällä useampia kuvia?
Sovelsitko mallikuvia vai kopioitko kuvan taustaa myöten mahdollisimman samanlaisena?
Oletko keskustellut työstäsi ja mallina olevasta lajista opettajan ja muiden oppilaiden kanssa?
Miten saamasi taustatiedot näkyvät teoksessasi?

T4-6: Tuottaminen / Osaamisen kuvaus:
T4 oppilas soveltaa erilaisia materiaaleja, tekniikoita ja ilmaisun keinoja sekä syventää kuvallisen tuottamisen taitojaan
T5 oppilas käyttää tutkivaa lähestymistapaa itsenäisessä ja yhteistoiminnallisessa kuvallisessa työskentelyssä
T6 oppilas ilmaisee mielipiteitään sekä soveltaa kuvallisen viestinnän ja vaikuttamisen keinoja omissa kuvissaan.

Tutkitko nestemäisten vesivärien käyttöä kokeilemalla apupareihin?
Kokeilitko, tutkitko, opiskelitko värien sekoittamista mallista apupapereihin?
Hyödynsitkö kuvallisen ilmaisun perusteita tietoisesti eli teitkö havaintoja ja toimitko havaintojen mukaan kun huomioit eläintä maalatessasi valöörit, muodot, tekstuurit, värisävyt ja kolmiulotteisuuden kuvauskeinot?
Harkitsitko sommittelua?
Auttaako maalauksesi ymmärtämään millaisesta eläimestä on kyse ja onko mukana vihjeitä siitä miksi se on uhanalainen? Miten hyödynsit saamiasi lisätietoja?
Oletko onnistunut esittämään eläimesi arvokkaasti kuten ihmisiäkin muotokuvissa kuvataan?

T7-9: Tulkinta / Osaamisen kuvaus:

T7 Oppilas käyttää kuvallisia, sanallisia ja muita kuvatulkinnan menetelmiä.

Tarkastelitko mallina olevia kuvia monipuolisesti, suurentaen, hakien useita kuvalähteitä, keskutellen.
Tulkitsitko eläimesi muotoja niin että että sovelsit samaa muotomaailmaa myös kehyksessä?

T9 Oppilas soveltaa eri aikojen ja kulttuurien kuvailmaisun tapoja omassa tuottamisessaan.

Löytyykö renessanssimuotokuvien tarkkuutta eläimen kuvauksessa ja onko barokin muotokieltä tarkasteltu kehystä tehdessä?

T10-11: Arvottaminen Osaamisen kuvaus:

T11 Oppilas ottaa huomioon kuvailmaisussaan kestävän kehityksen ja vaikuttaa kuvien avulla.

Oivalsitko millainen vaikuttamisen paikka tässä projektissa on?
Ajattelitko vaikuttamista muotoillessasi tietokilpailukysymystäsi?

 

PS. Digitaalisesta oppimisympäristöstä

Office 365 on oppimisympäristö tai ekosysteemi, joka mahdollistaa monialaisen yhteistyön. Siihen metsään mahtuu paljon väkeä. Mutta kyllä sinne eksyykin. Vaikka kulkisimme kuinka tuttuja polkuja, on ihme ellei tielle hidasteeksi ja pelotteeksi ilmesty milloin minkäkinlaisia kylttejä ja käskyjä. Milloin vaaditaan odottelemaan tarkemmin määrittelemättömän ajan tai systeemi alkaa puhua lomakkeista eikä suostu vastaamaan kun kulkija on ihmeissään. Ohjelmiston kieli ei kerta kaikkiaan ole kouluun soveliasta.

O365lomakeO365chromeO365yhdistäO365wordO365Share

 

HIILTÄ JA AURINKOENERGIAA

Opettajallakin voi olla läksyjä.  Osallistuin biologian opettajan kanssa WWF:n  ”Me aarteenvartijat” vesokoulutukseen. Saimme kotitehtäväksi pohtia luonnon havainnointia osana opetusta ja raportoida tuntien tapahtumista. Kasiluokkalaisten kuvataiteen valinnaisryhmät olivat sattumoisin juuri silloin luontoaiheen parissa. Tässä raporttini blogikirjoituksen muodossa.

DSC_1103
Vaiheessa

 

 

LUONNON HAVAINNOINTI OSANA OPETUSTA

Yksi kuvataiteen opetussuunnitelman neljästä tavoitealueesta on havainnointi. Tässä kahdeksannen luokan oppimistehtävässä havainnoitiin koulun lähellä olevan maisemapellon auringonkukkia.

Mielikuva kukasta on kai useimmille suht koht sama. Että on pyörylä keskellä ja soikeita terälehtiä sen reunoilla. Mutta annas olla kun katsoo tarkemmin. Ja uskoo näkemäänsä.

Piirroksista syntyi kuihtumaton “maisemapelto” koulumme ruokalaan sekä oheisnäyttely naapuriin, Pääskyrinteen palvelukotiin, jonka asukit eivät pääse itse maisemapellolle kukkia ihailemaan vaikka se heidän ikkunastaan näkyykin. Pienenkin näyttelyn pystyttäminen voi olla osa osallisuutta ja vaikuttamista.

Teokset toteutettiin hiilellä ja pastelliliiduin. Piirtäessä opeteltiin miten hiiltä käytetään ilmaisunvälineenä. Ilmastoahdistusta voisi lievittää ajattelemalla että eivätpä menneet hiilenpalat hukkaan kun hiili sitoutui hienosti teoksiimme.

Oppilaat saivat valita millä silmin tutkimuskohdettaan lähestyivät. Selvittääkö matemaattisen tarkasti siementen asettumista Fibonaccin lukujonon mukaan vai pyrkiikö tuomaan esiin ajatuksiaan kukasta pölyttäjien ruokana ja sitä kautta ihmisenkin ruokatuotannon mahdollistajana, paneutuuko luonnon kauneuteen, näkeekö kasvin kuin kaverina, eläytyen.

DSC_0717

Olin tuonut kymmenen kasvia luokkaan. Ja juuri kun aloitimme piirtämisen ilmestyi paikallislehti Uusimaassa juttu maisemapellosta. Sain lukea että toisin kuin aikaisempina vuosina, kukkia ei olisi saanut poimia. Ilmiannoin itseni kaupungin puutarhurille ja saimme synninpäästön. Hän kirjoitti olevansa iloinen että työ maisemapellon hyväksi ei ole mennyt hukkaan, että se on tuottanut näin paljon iloa. Ja tuottaa edelleenkin kuvien muodossa silloinkin vielä kun pelto on käännetty mullokselle.

DSC_1080

Monimuotoisuus, monialaisuus

Vesokoulutuksen teemana oli luonnon monimuotoisuus. Vaikka tässä auringonkukkaprojektissamme ei lajien kirjoa nähdäkään, on yhdelläkin auringonkukalla paikkansa luonnossa ja juuri nämä meillä mallina olleet kukkayksilöt oli kylvetty nimenomaan luonnon monimuotoisuutta ajatellen, pölyttäjiä ja lintuja varten.

Kouluttajat odottivat meiltä opettajilta monialaista eli oppiainerajat ylittävää työskentelyä. Tämä auringonkukkien havainnointiharjoitus on tehty vain taideaineen näkökulmasta. Eli ei taida tulla kiitettävää tästä läksystä.

On melko mahdotonta saada oppilaat, luokat, ryhmät, tuntisuunnitelmat osumaan kohdalleen niin että samaa asiaa voisi samaan aikaan tutkia kahdessa oppiaineessa samojen oppilaiden kanssa. Kahdeksasluokkalaisilla ei edes ole kuvataidetta ellei ole sitä itselleen valinnut. Ryhmissä on oppilaita monelta eri luokalta eli kaikilla heillä ei ole samaa biologian opettajaa. Kuulostaa selittelyltä, mutta tässä ”Aarteenvartijat” koulutuksessa jäi mieleen luennoitsijan tiivistys ”erilaisista Agricolista”. Siitä että totta kai äidinkielen tunneilla Agricola esiintyy aivan eri roolissa kuin vaikkapa historian tunnilla. Että kullakin oppiaineella on lupa ja velvollisuuskin liikkua omalla alueellaan. Minäkään kuvataideopettajana en ala sotkea asioita ”opettamalla” biologiaa. Ja kuvataiteen substanssia on kuvan tekeminen, maailman tutkiminen taiteen keinoin. Jota ei millään muilla tunneilla opeteta. Vaikka toki paljon ”piirustellaankin”.

DSC_1074DSC_1037

Mutta meillä on toinenkin projekti tekeillä (uhanalaiset lajit). Siinä oppiaineiden välinen yhteistyökuvio toteutuu ping-pong mallin mukaan.

Oppilaiden aatoksia luonnon havainnoinnista

Pyysin oppilaita kirjoittamaan itsearvioinnin lomaan luontoajatuksia, joita heille ehkä oli tullut auringonkukkiaan piirtäessä. Kirjoituksista löytyy harrasta luonnon kunnioitusta, kokemuksia luonnosta virkistymispaikkana ja uusia havaintoja.

”Luonnossa on todella paljon yksityiskohtia joita emme tavallisesti huomaa.”

”Luonto on paras paikka olla rauhassa ja kuunnella ääniä.”

”Mielestäni luonto on kaunein asia mitä maapallolla on meille antaa ja silti tuhoamme sitä :-(”

”Elävät kasvit eivät elä kauaa maljakossa. ”

”Luonto osaa hyvin tarkasti sommitella kasveihin erilaisia muotoja ja ominaisuuksia.”

”Luonto rauhoittaa minut. Sen kauneus mykistää ja se miten luonto jaksaa aina yhä uudelleen herätä loistoonsa kylmän ja karun talven jälkeen hämmästyttää.”

”Mä ajattelin sitä kuinka nopeesti noi kukat kuihtuu ja kuinka vähän aikaa me ollaan täällä.”

”Kun tein työtäni, tuli mieleen kaunis ja lämmin kesäpäivä.”

”Luonto on rauhallinen ja kaunis ”paikka” jossa voi rentoutua ja  hengittää raikkaampaa ilmaa.”

norankooste

Uusiutuvaa energiaa

Teokset hehkuivat koulumme ruokalassa ja saimme paljon aurinkoista yleisöpalautetta. Erityisesti koettiin, että väreillä oli suuri vaikutus viihtyvyyteen. Auringon energia oli varastoitunut auringonkukkiin, tallentunut kuvantekijöiden kautta teoksiin ja siirtyi katsojiin.

Kuvataiteen opetussuunnitelman perusteissa ja tavoitteissa mainitaan vaikuttaminen.  Tavoitteen T6 kriteeri arvosanalle 8: ”Oppilas pyrkii vaikuttamaan ympäristöön ja muuhun visuaaliseen kulttuuriin kuvallisin keinoin.” Oppilaani tuskin työtä aloittaessa pyrkivät vaikuttamaan yhtään mihinkään. Onnistumisessa ylipäätään on tarpeeksi tavoitetta. Mutta työn edetessä varmasti koettiin pakkoa saada kuvailmaisun keinosta tehot irti niin että lopputulos olisi ”hyvä”. Eli vaikuttava. Ehkä tekijät itsekin ovat olleet vaikuttuneita pelkästä ajatuksesta että heidän töillään voisi olla vaikuttavuutta. Ehkä  kokemus siitä että oma työ on jossain oikeasti näytteillä, madaltaa kynnystä tuoda oma-aloitteisestikin töitä esille. Osallistua ja vaikuttaa tuon T6 tavoitteen hengessä.

ruokalassa

Näyttely koulumme ruokalassa (yllä) sekä Pääskypellon palvelukodilla (alla).

palvelukodiaa

Kuvataiteen opetussuunnitelman perusteiden velvoittamana yritin hiukan laajentaa piirtelyä taidehistoriankin suuntaan. Vincent van Goghin auringonkukat ovat tietysti itsestäänselvyys mutta nykytaiteen tavoista viestiä ja vaikuttaa näytin videon kiinalaisen Ai Wei Wein teoksesta tai installaatiosta, joka on ollut esillä ainakin Lontoossa Tate-galleriassa. Yksilöllisiä, käsin tehtyjä siemeniä, maalattua posliinia (”china”) yhteensä 150 tonnin painosta. Siemenet on levitetty näyttelytilaan tuhannen neliömetrin alueelle kymmenen senttimetrin paksuiseksi kerrokseksi. Siementen tekijät ovat Jingdezhenistä, kiinalaisittain pieneltä paikalta, jolla on pitkät keramiikan taitamisen perinteet. Kukin käsityöläinen on valmistanut keskimäärin yli 60 000 siementä. Luonnon jäljittelyä tämäkin. Mutta miksi? Siinäpä oli vielä sopiva taiteentulkintatehtävä…

Teoksen taustat ja taiteilijan haastattelu:

Ai Wei Wei Sunflower seeds Tate galleriassa Lontoossa:

Kaikki Pääskytien kuvista – blogin tekstit lukuvuonna 2019-2020 käsittelevät Ilmastonmuutosta, mikä on ilmiönä valittu Porvoon peruskouluissa kaikilla kouluasiteissa ja kaikissa oppiaineissa monialaisen työskentelyn teemaksi.

 

There is no planet B

Onkohan oppilaita pois koulusta perjantaina, ajattelin ilmastoviikon lähestyessä loppuaan. Olihan maailmanlaajuisesti tiedossa, että perjantaina 27.9. kansainväliseen ilmastolakkoon tulisi osallistumaan ennennäkemätön määrä ihmisiä.

Perjantaipäivät tämän hetkisessä lukujärjestyksessäni loppuvat soveltavaan kuvataiteen valinnaiskurssiin nimeltä 3D-kuvis. Olen itse erityisen innostunut uudenlaisen kurssin oppimistehtävien suunnittelusta ja ennen kokemattomista oppimistilanteista, joita tällainen erityiskurssi voi mahdollistaa. Oppilaat ovat mielestäni onnistuneet töissään sen verran hyvin, että olen taipuvainen arvaamaan jonkinlaista innostusta heilläkin olevan.

Ryhmä oli lähes täysilukuinen ja pääsin kertomaan että ilmastolakkopäivän oppimistehtävänä oli tuottaa vaikuttava kuva planeetasta. Ideointi perustuisi sloganiin ”There is no planet B” sekä kahteen ilmastonmuutosta käsittelevään videoon, joista haettiin tietoa ja inspiraatiota. Toinen sisälsi syitä ja seurauksia ja toinen ratkaisun avaimia. Kauhuskenaarioita en halunnut näyttää. Mutta mielessäni pidin mahdollisena että oppilaat tulisivat sellaisia muutenkin tekemään.

Tehtävän äärellä

Piti siis luoda planeetta. Joko tämä meidän A tai sitten se B. Tehtävä oli parityö eli niin ideointi kuin toteutuskin tapahtui keskustellen. Työvälineenä oli Paint 3D, tavoitteena oli oppia 3d-mallien muokkaus ja yhdistäminen sekä videoksi tallennus. Teknisten ratkaisujen ja kuvailmaisun keinojen valinnan tuli palvella työn ideaa ja viestiä.

Jos sovellus on yksinkertainen, kuten Paint 3D on, voi joku vielä kahdeksannellakin luokalla heittäytyä viihteelle ja innostua enemmänkin leikkimään kuin ilmaisemaan itseään tai tutkimaan ohjelman mahdollisuuksia. Olin turhaan varautunut tällaiseen  aikaa tuhlailevaan ”koneella oloon”.

Etukäteen mietitytti myös aiheen vakavuus. Koetaanko huonoa omaatuntoa jos maailman vakavimman asian parissa työskennellessä on yht’äkkiä ja hetken verran, vahingossa – hauskaa. Että voiko olla vakavissaan vaikka ei ole koko ajan vakava. Mielestäni voi.

Tulokset

Maapalloja syntyi kahdenlaisia. Asuinkelvottomia, ylikuumentuneita tai veden peittämiä jätepalloja sekä kestävää elämäntapaa varjelevia eläviä planeettoja. Tällaisia:

Tekijät esiintymisjärjestyksessä: Vili ja Eemil, Ville-Matti ja Jani,  Telma, Nora ja Juulia, Iiris ja Julia, Aino ja Emma, Eemeli ja Eero,

Infoa ja inspiraatiota haettiin näistä videoista:

  • Faktaa, Ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset:

  • Ratkaisun avaimia:

Kotikaupungissamme Porvoossa kestävä kehitys otetaan huomioon. Siitä esimerkki tässä:

Porvoon kaupungin Ilmasto-ohjelma vuosille 2019-2030.


Kaikki Pääskytien kuvista – blogin tekstit lukuvuonna 2019-2020 käsittelevät Ilmastonmuutosta, mikä on ilmiönä valittu Porvoon peruskouluissa kaikilla kouluasiteissa ja kaikissa oppiaineissa monialaisen työskentelyn teemaksi.

MALLINA MUOVIPULLO

Tänä vuonna on ilmastonmuutos monialaisena teemana kaikissa Porvoon kaupungin kouluissa. Niinpä päätin että nyt, lukuvuonna 2019-2020, tarkastelen ja raportoin tässä blogissani kuvataidetuntien tapahtumia ja oppimistehtäviä pelkästään tästä näkökulmasta.

Kahdeksasluokkalaisten vuoden ensimmäisenä oppimistehtävänä on ollut havaintopiirros. Hiljaista ja hidasta valööreiden havainnointia. Malleina on ollut valkoisia esineitä, akateemiseen perinteeseen nojautuen. Esimerkiksi viime vuonna taivuteltiin valkoisesta paperisuikaleesta möbiuksen nauha malliksi.

Ilmastoteema sai minut maalaamaan luokkaan kertyneet erimuotoiset muovipullot valkoisiksi. Niitä maalatessani en voinut olla ajattelematta käyttämäni maalin tuoteselostetta ja mietin voiko maalattuja pulloja laittaa enää muovinkeräykseen. Ilmastoahdistuneena totesin että ei voi, mutta ainakin vuosi sitten toteuttamastamme seinämaalauksesta jäljelle jäänyt valkoinen pohjamaali tulee nyt käyttöön. Koulullamme ei ole millään tavalla järjestetty ongelmajätteen keräystä. Minulle selvisi että käsityötunneilta metalliset maalipurkit jämineen ovat aina menneet sekajätteisiin. Ellei opettaja ole omin keinoin kuskannut tavaraa jäteasemalle.

malli

Tehtävänanto:

”Valitse itsellesi pullo, aseta se valkoiselle pohjalle niin että näkymääsi lankeaa mahdollisimman kiinnostavat valot, varjot, valöörit ja kontrastit.” Tätä ennen oltiin tehty vihkoon valööriasteikko havaintovälineeksi. Sitä tehdessä tulivat lyijykynien kovuudet tutuksi. Myös pullon muotoa tutkittiin etukäteen vihkoon, että voitaisiin helpommin luopua ääriviivasta sitten kun ryhdytään toteuttamaan valööripiirrosta.

muototutkimusta.jpg

Ääriviivaton valööripiirtäminen on hidasta. Tunnelma on harras ja hiljainen. Jonkun mielestä varmaan tylsäkin, mutta tylsyyshän toimii hyvänä pohjana luovuudelle, omat ajatukset saattavat saada tilaa ja kirkastua kun ei ole jatkuvasti vaihtuvia viihdykkeitä ympärillä.

Tehtävänanto täydentyy

Kun piirrosta oltiin hinkattu kaksi kaksoistuntia, tehtävänantoon tuli lisäys: ”Lisää piirokseesi jotakin. Valitse itsellesi näkökulma. Niin että teoksesi tuleekin aihe, sisältöä, vaikuttavuutta.” Annoin kuvien kera esimerkkejä näkökulmista:

  • muotoilijan näkökulma: jos olet piirtäessäsi ihaillut pullon jännää muotoilua, lisää kuvaasi jokin toinen mielestäsi kivasti muotoiltu esine, iloitse siitä että osaat piirtää muodon oikein
  • ilmastonäkökulma: jos olet muovipulloa piirtäessä tullut ajatelleeksi ympäristöasioita, tee kuvaasi sellainen lisäys joka saa katsojankin ajattelemaan muovinkäytön haittapuolia
  • taidehistoriallinen näkökulma: tee surrealistinen outo teos lisäämällä pullon seuraksi jokin asia tai esine joka saa katsojan ihmettelemään
  • kiertotalousnäkökulma: muovin keräys tuottaa raaka-ainetta, millaisen uuden elämän mallipullosi voisi saada
  • mittakaavanäkökulma: lisää kuvaan jokin oikeasti suuri asia mutta pieneen kokoon niin että pullosi alkaa näyttää valtavan suurelta
  • empaattinen näkökulma: jos pullosi näyttää surkealta, kärsineeltä, yksinäiseltä, tee lisäys joka saa katsojankin eläytymään pullosi elämään. Anna sille kaveriksi toinen pullo.
  • oma näkökulma

Piti vielä tähdentää että näkökulma tarkoittaa eri asiaa kuin kuvakulma. Ja että kuvakulma pitää ottaa huomioon jatkoi työtään miten tahansa. Kuvaan lisätyt asiat pitää kuvata samasta kuvakulmasta kuin mallina ollut pullokin, muutoin lopputulos ei näytä luontevalta.

Ilmastoteema ja ilmaisuntarve

 

Olin alun perin valinnut muovipullot malleiksi ilmastoteeman vuoksi. Ja tarkoitukseni oli että työtä jatkettaisiin vain tästä näkökulmasta. Mutta oppilaiden piirtelyä seuratessani tulin toisiin aatoksiin. Halusinkin nähdä kuinka moni tarttuu tähän teemaan kun se tarjolla mutta ei pakollisena. Arvailin ennakkoon että suurin osa haluaisi ilmaista huoltaan luonnon tilasta, mutta toisin kävi. Enemmistö oppilaista ei halunnut lisätä pullonsa seuraksi yhtään mitään. Havainnon tarkkuus riitti, se että on onnistunut piirtämään ehkä elämänsä hienoimman realistisen kuvan.

Mutta varsin näyttävä näyttely koulun aulaan saatiin. Jää katsojan oivallettavaksi, mistä ja miksi ihmeessä jonkun piirtämään pullokuvaan onkin eksynyt kilpikonna.

vitriini

Irinan

nayttely_teksti

Kiitos kuvista: Inkeri, Veera, Lotta, Emilia, Leia, Julia, Jonna, Ella, Anni


Kaikki Pääskytien kuvista – blogin tekstit lukuvuonna 2019-2020 käsittelevät Ilmastonmuutosta, mikä on ilmiönä valittu Porvoon peruskouluissa kaikilla kouluasiteissa ja kaikissa oppiaineissa monialaisen työskentelyn teemaksi.

Loppulauseita

jees

Mennä hujahti – lukuvuosi 2018-2019! Oppiminen on nyt tiivistetty numeroiksi todistuksiin.

Numeron muodostamisessa oli apuna arviointikeskustelu eli pieni hetki jolloin opettaja, oppilas, työskentelyn tulokset ja oppiaineen arviointikriteerit kohtaavat. Uuden opetussuunnitelman mukaan arviointi kuvataiteessa ei kohdistu suoranaisesti oppilaan töihin vaan oppimiseen ja työskentelyyn. Jotka toki valmiissa töissäkin näkyvät. Kaipasin arviointikeskustelujen tueksi oppilaiden mietteitä oppimisesta ja lukuvuoden kulusta. Jotakin mistä saisi hiukan lisää jutunjuurta arviointihetkeen.

Seiskaluokkalaiset eivät juuri itsenäisesti kirjallista pohdintaa harrasta. Mutta jos vähän auttaa alkuun niin sanottavaa heillä kyllä on! Niinpä tein paperisuikaleille valmiita aloituksia kuten  ”opin että…”, ”opin miksi…”, ”opin mitä…”, ”kaduttaa että…”, ”en yhtään tykännyt kun…” jne. Suikaleet työkansion kanteen kiinni ja siitä sitten vaan jatkamaan. Mutta mieluiten niin, että asiat liittyivät kuvikseen ettei pelkkiä käyttäytymisasioita. 

Mielipiteitä

taide4

erilaisia

musiikki

en tykännyt

parasta2

Opettajan äänen kaikuja oppilaiden kirjoituksissa

apua2

ei kannata

ei kannata2

muistan

Taidekäsitykset alkavat muotoutua

taide11

taide9

taide8

taide7

taide6

taide5

taide2

taide1

opin3

piirtää

Opettaja saa eväitä seuraavaan vuoteen

kivoin

kivaa1

onnistuin2

Edellisestä kommentista olen erityisen ilahtunut, sillä juuri tuohon kuviksen opetuksella tähdätään. Pyrin suunnittelemaan oppimistehtävät niin, että oppilaiden omat kuvakulttuurit, kiinnostuksen kohteet ja ilmaisua odottavat asiat pääsevät esiin. Tässä vielä sama tekstitettynä: ”Onnistuin parhaiten tekemään töitä, jotka kuuluu oppimisaiheeseen mutta ne silti tuntuvat omilta eikä vain pakotetuilta kuvistöiltä.”

Tunteita

kaduttaa1

kaduttaa2

Kehuttiin omaa työotetta

parhaani3

parhaani1

parhaani2

Osansa sai myös koko oppiaine

Tällaisten vastausten pohjalta voi jatkokeskustelusta tulla hedelmällistä, perusteluja on kiinnostava kuulla:

kuvis2

en tykännyt2

kuvis

Oppilaiden lausahduksia voi myös yhdistellä kuvataiteen tavoitealueisiin:

T1-T3 Havainto

taide10

 

T4-T5 Tuottaminen

opin2

opin4

tekniikat.jpgT6-

T9 Tulkinta

viivoja

muotoilu

miten2

miten3

 

T10-T11 Arvottaminen

tärkeä1

miksi2

Jatkanpa kokeeksi

Jatkanpa kokeeksi itsekin jotakin näistä loppulauseiden aluista: ”Parasta kuviksessa on kun …” hmm, mikäköhän, juu – se kun oppilas yllättäen tekee hyvän kysymyksen! Sellaisen joka syventävää ja laajentaa opettajan tuomaa panosta ja kertoo kiinnostuksesta sekä sitoutumisesta meneillään olevaan oppimistehtävään. Ja johon en osaa suoralta kädeltä vastata. Tällaisia kysymyksiä voisinkin ensi vuonna kirjoitella muistiin. Ja koota vaikka luokan seinälle. Mutta ensin pitää malttaa viettää tämä juuri alkanut kesäloma 🙂

oppia.jpg

 

Apuopettajana Magritte

Amos Rex antoi vetoapua taidetehtävän suunnittelussa. René Magritte Suomessa!

39,35,310,345.117340
Näkymä näyttelyn aulasta. kuva: TS

Surrealistien keinovalikoimaan kuuluu automatismi eli lupa tehdä mitä mieleen juolahtaa. Tästä on helppo löytää yhtäläisyyksiä seiskaluokkalaisten arvostuksiin samoin kuin surrealistien tavasta kuvata esineitä realistisesti mutta ilman arjen tylsyyttä.

30,32,363,362.785278
René Magritte: Ilosanoma, 1938

 

Kuvantekokoprosessi käynnistyi arpoen

Olisin mieluusti laittanut oppilaat ensin tutkimaan Magritten aihevalikoimaa. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan pieniin kortteihin asioita joita hänen maalauksistaan löytyy. Sekoitteeksi joukkoon lisäsin oman aikamme esineistöä ja varsinkin oppilaitteni elämässä keskeisiltä vaikuttavia tavaroita. Arvottiin kaksi lappua. Saatiin surrealistisia rinnastuksia kuten porkkana ja kännykkä, silmä ja lintuhäkki, pilvi ja paprika.

Aihearvonta.JPG

Luonnosvaihe: muistikuvia, mielikuvia ja havaintoja

Arpoutuneet asiat kuvattiin ensin muistinvaraisesti. Aikaa viisi minuuttia. Kiersin, yritin arvailla mitä pikkuriikkiset kuvat esittivät, mitä oppilas yritti kuvata.
– Kissa?
– Ei kun karhu!!
– Hmm, vika voi olla katsojassakin, mutta mitä voisit muuttaa että tyhmäkin (minä) tajuaa että tarkoitat kissaa?
– Häntä pidemmäks.
– Ok.
Tämä on sitä uuden opetussuunnitelman mukaista ”opettamista”. Opsissa ei mainita että opettaja ”opettaa” vaan hän kannustaa, rohkaisee ja ohjaa. Em. keskustelu voidaan nähdä myös arviointitilanteena. Oppilas arvioi itse mitä voisi tehdä.

Seuraavaksi kuvattiin samat kaksi asiaa, mutta niin että mittasuhteet ovat oudot suhteessa toisiinsa eli pienempi asia isoksi ja isompi pieneksi. Aikaa tässäkin viisi minuuttia. Taka-ajatuksenani oli esitellä surrealistisia keinoja ennen kuin koko tyylisuuntaa oli edes mainittu. Samoin  kuin kolmannessa piirrostehtävässä, joka oli muodonmuutoskuva. Nyt toinen asioista on muuttumassa toiseksi. Jos oli tullut ”pullo” ja ”sulka” niin nyt sitten kuvataan pullosulka tai sulkapullo.

PulloSulka.JPG

Tähän väliin tuli itse René Magritte meitä auttamaan. Tehtävänä oli katsoa videon muotoon koottuja Magritten maalauksia ja olla tarkkana josko valkokankaalle heijastuisi maalaus, josta löytyy juuri se esine jota itsekin äsken piirteli. Piti varoitella että joukossa saattaa olla teoksia joissa on tissit, mutta ei pidä säikähtää. (Tämä sivuhuomautus saattoi motivoida jotakuta kiinnostumaan kuvataiteesta ihan erityisesti).

Magritten tunneituimpia teoksia on kuva piipusta, johon on liitetty kaunis kirjoitus ”tämä ei ole piippu”. Haastoin oppilaita tulkitsemaan. Tai väittämään vastaan. Joku takana istuva taisi ehdottaa että josko olisi sittenkin vasara. Mielestäni tällä teoksella Magritte tekee suuren palveluksen apuopettajana. Eipä ole piippu, on piipun kuva. Ei omenan kuvaakaan tehdä omenista. Vaan väreistä, muodoista, viivoista, materiaaleista. Omenan kuvaa ei voi syödä. Omenoiden ja piippujen ominaisuudet ovat ihan eri juttu kuin kuvan ominaisuudet. Joita tässä oppimistehtävässä siis oltiin opiskelemassa.

Nyt olivatkin ainekset kasassa oman taideteoksen sommittelua varten. Esineiden lisäksi hahmoteltiin paikka: ulkotila tai huonetila. Ja mallia sai nyt katsoa reaalimaailman esineistä ja valokuvista. Onhan mahdotonta ulkomuistista kuvata miltä vaikkapa tuuba näyttää.

JulianLuonnos
Julian luonnos

Värit ja välineet

Teoksen toteuttamiseen oli varattuna vesivärit. Ne aiheuttavat monelle henkistä allergiaa. Yritin lieventää mahdollisia pelkoreaktioita nimittelemällä välineitä oudoilla, mutta niiden toimintatapaa kuvaavilla nimillä ja demonstroimalla.

Sivellin = vetisen värin säiliö. Pieneen siveltimeen ei mahdu paljoa vettä ja isoon siveltimeen mahtuu niin paljon tavaraa, että se riittää puolikkaan paperin maalaamiseen kerralla. Eri paksuiset siveltimet eivät siis ole käytössä vain siksi että saisi eripaksuisia viivoja. Vaan kyse on eri kokoisten alueiden maalaamisesta.

sivellin

Käsipyyhepaperi = siveltimenkuivausväline

26,27,352,387.592651

Suttupaperi = tutkimuskaavake

suttupaperi

Värinappien kansi = väripaletti
”Lika” väripaletissa = hienoja harmaan sävyjä, ihanteelista varjostusten tekoon esim

paletti

Paperin teippaus = pingoittaminen. Jonka tarkoitukseksi arvailtiin että pysyypä paperi varmasti paikoillaan. Odottelin muitakin selityksiä ja aina oli niitä, jotka valistivat miten tulee hienot reunat ja ennen kaikkea paperi kuivuu suoraksi.

Tekniikoita

Dokumenttikamera on loistokeksintö. Opettaja saa suurennettua demonstraationsa valkokankaalle, ei tarvitse mitään youtubetutoriaaleja näytellä. Tekniikat treenattiin samaan paperikaistaleeseen, johon kuva-aiheita oli verryttelymielessä hahmoteltu .

yliVesiväritekniikoista ensimmäiseksi kokeiltiin ylimaalausta: sivellin kuultavaa väriä täyteen ja siitä vaan piirroksen yli väripintaa vetämään! Lyijykynä näkyy silti vielä värin alta. Sivellintekniikkaa ajatellen kyse oli märkää kuivalle tekniikasta ja laveerauksesta.

Sitten kokeiltiin eristämistä. Maalataan pelkällä vedellä se alue

taustaa, johon väriä halutaan. Esineet, joiden rajat halutaan säilyvän tarkkoina jäävät kuivaksi. Kun kostutetun alueen kohdalta maalaa paksulla

eristaminen

siveltimellä, runsaalla värillä ja vaikka kääntelee paperia, väri hakeutuu sinne missä on kosteaa ja kiertää kaikki kuivat paikat ja tulee tarkat rajat. Samaan tapaan kuin kuvankäsittelyssä kun käytetään taikasauvaa ja vain valitulle alueelle voi tehdä jotakin.
Peitevärimaalaamisen idea on siinä, että maltetaan pyöritellä sivellintä värinapissa tarpeeksi kauan, että sitä väriä on paksulti mukana. Tehtiin gradientti, väriliukuma. Valkoista nappia käyttäen tuli vielä värin taittaminenkin käsitteenä ja käytännössä tutuksi. (Tai ainakin tutummaksi.)

gradientti

Ja sitten vielä se värinappien pesuohje = pestään – yllätys, yllätys – kuivalla siveltimellä (pyöritellään ensin märällä, kuivataan sivellin ja pyöräytetään sillä nappi puhtaaksi). Erittäin helppoa. Ja siistiä. pesuMoni olisi hakeutunut tiskialtaalle viruttelemaan nappejaan juoksevan veden alla. Tai laittanut kannen kiinni jättäen yllärin seuraavalle maalarille… Omista työvälineistä huolehtimista ei ole kuviksen tavoitteissa erikseen mainittu, sillä se on itsestäänselvyys. Paitsi että upouusilla siveltimillä oli karvanlähtöaika! Ikävää, että koulutarvikekuvastoissa on myytävänä väärällä tavalla edullisia tuotteita.

Tämä kaikki ensimmäisellä kaksoistunnilla, seuraavalla kerralla oli vuorossa oman kuvasommitelman hahmottelu isompaan paperiin ja taustoilla olevien asioiden maalaaminen.

34,35,264,276.545715

Teoriatunti keskeyttää

Kolmannella kaksoistunnilla ei maalattu ollenkaan, tarkoitus oli ottaa selville mitä se taide oikein on. Opettajan oletus oli että oma työskentely saattaisi saada lisäulottuvuuksia muihinkin suuntiin kuin vesiväritekniikan syövereihin.

77,78,302,279.136963
Kertun vihko

Vihkoon raapustettiin vanhanaikaisesti frontaaliopetuksena erilaisia taidekäsityksiä. Yritin haastaa oppilaita väittelemään, kyseenalaistamaan kuulemaansa ja esittämään vastaväitteitä jokaiseen taiteen määrittely-yritykseen. Väitettä ”taide on ihmisen tekemää” yritettiin kumota Youtubevideoilla joissa elefantti maalaa. Itse esittelin näyttelyitäkin pitäneen Juusokarhun. Ja vastaväitteen, että ihminen se siellä on mahdollistanut sutimisen jne.

Hugo Simbergin Köynnöksenkantajapoikaa tarkastellen koottiin vielä manuaali taideteoksen katsomisen tavoista:

tarkasteluTunnin lopussa oli koe, jossa kerrattiin tunnin asiat.  Mittasin Formskyselyllä olivatko aatokset olleet käsiteltävässä asiassa. Mielestäni ainakin kuvataidetunneilla on väärin arvioida tuntiaktiivisuutta vain sen perusteella viittaako oppilas, uskaltaako hän jakaa ajatuksiaan ääneen toisten kuulleen. Toki siihen kannustan ja kaikenlainen sanoittaminen on myös kuvataideopetuksen arviointikohde (T2, T7, T8), mutta mielestäni viittaamisrohkeus mittaa oppilaan temperamenttia. Johon arviointi ei saa kohdistua. Väitän että tuntiaktiivisuus teorian kyllästämällä tunnilla näkyy vihkotyöskentelynä ja asioiden ymmärtämisenä.

Oppilaat saivat tulkittavakseen porvoolaistaiteilijoiden teoksia.

tulikinta3tulkinta2

yli

Väliarvio

Kun magrittemaalaukset olivat viittä vaille valmiita, tehtiin väliarvio. ”Tarkista onko työssäsi realistisesti esitetty jokin, mutta kokonaisuus epärealistinen. Tarkista voisiko realistisuuden tuntua lisätä varjostuksella.” Katsotaan Magritten maalauksia. Miten se lyhtypylväs onkaan varjostettu pyöreäksi. Jos se olisi maalattu vain paikallisvärillään, se näyttäisi litteältä, jyrän alle jääneeltä. Katsotaan miten heittovarjot luovat tilaa kuvaan. Etsitään omasta maalauksesta paikat, joihin heittovarjo luonnollisesti kuuluu. Maalataan kuultavasti.

 

35,35,266,281.561401
Siirin ja Saanan työt ennen irroitusta

Jos sattui tulemaan valmiiksi

Viimeisellä tunnilla ekstratyönä, odotellessa että kaikki muutkin saavat työnsä valmiiksi, oli tarjolla Photoshopversio omasta maalauksesta. Moni on varmaan kopioinut näytöltä kuvia kynin ja siveltimin. Toisinpäin toimiessa oli rennompi tunnelma. Oppilas näytti saavan esitettyä taideteoksensa idean ymmärrettävämmin kun saikin käyttää valokuvia. Oman maalauksen väriasteikko, idea, sommittelu ohjasivat Photoshopin opiskelua. Oppilaiden kysymykset koneen äärellä alkoivat sanalla ”Miten”. Miten ton varjon saa läpikuultavaksi, miten tän taivaan vaaleammaksi, miten tän pullon saa tänne koloon, miten lintu käännetään lentämään tähän samaan suuntaan kun mun maalauksessa… Määrätietoista toimintaa, jossa oppija on se joka määrää. Ei ohjelma.

34,35,290,303.108734
Eeron chilit

34,35,293,304.635956
Raakelin pullonkaula

Kuvailmaisun keinoja

Toiveeni on, että oppimista tapahtuisi kaikissa oppimistehtävän vaiheissa: aloittaessa, työskennellessä ja ehkä eniten valmiiden töiden äärellä. Painopiste näiden kolmen kesken on liikkunut opettajaurani aikana niin, että aloittaessani kuvismaikkana, panostin eniten tehtävien alkuun, kuten harjoittelukouissa oli opetettukin. Että ensin pitää näyttää kuvia ja harjoituttaa tekniikka. Opettaa tarpeelliset taustatiedot ennen kuin oppilaat uskaltaa laskea työskentelemään. Kirjoitin joka tunnilla taululle otsikon ”Tavoitteet eli Arviointiperusteet”. Ja nämä olivat tehtäväkohtaisia, tuotokseen liittyviä asioita kuten ”rikas valööriasteikko” tai ”voimakas syvyysvaikutelma”. Eli oppimistavoitteet suuntasivat oppilaan huomion työhön, jota hän oli tekemässä. Siihen materiaaliseen esineeseen. Jota lopuksi vertailtiin niihin tavoitteisiin. Ja arvioitiin sen mukaan. Selkeää. Ja edelleenkin toimii joissakin oppimistehtävien osa-alueissa.

Kokemuksellisen oppimisen malliin törmättyäni hoksasin, että työskentelyn junaan voi hypätä välipysäkeiltäkin. Kunhan vaan vuorottelee kokemuksen ja käsitteellistämisen välillä ahkerasti.

Uusin opetussuunnitelma taas on opettanut minua arvioimaan ja monipuolistamaan arviointitapojani. Ja huomaan että tilanteissa joita kutsun arvioinneiksi, onkin samantapainen henki kuin aikaismmin oli tehtäviä aloittaessa. Olen alkanut kutsua oppilaiden valmistuneita töitä oppimateriaaliksi. Ja toivon, että oppilaatkin näin kokevat. Kun niitä katsotaan, ollaan oppimisen kokemuksen äärellä.

Magritteprojektin viimeinen tunti meni vertaisarvioinnissa eli töitä laputellessa, käsitteitä kerratessa, kuvia tulkitessa.

Olin etukäteen naputellut valmiita arviointilauseita, havainnoinnin kohteita. Jokainen sai vähintään kaksi arviointilausetta. Niitä analysoitiin ensin hieman. Kerroin, että lauseita on kolmenlaisia. On lauseita, jotka ovat kuvailevia. Niitä mitä neljävuotiaskin osaisi kuvasta lukea kuten kuu, kissa tai sadetta. Toinen kategoria pitää sisällään kuvailmaisun keinoja ja tekotapaan liittyviä asioita. Asioita, joiden havainnointia kuvatulkinnan termein kutsutaan erittelyksi tai analysoinniksi. Kolmas lappukategoria piti sisällään katsojan aatoksia, fiiliksiä ja tulkintoja mistä kuvassa on kyse.

34,35,250,265.177429

55,55,327,312.772827

Pyysin oppilaita kertomaan josko itselle oli tullut jokin  kuvailmaisun keinoihin liittyvä lappu. Ei juurikaan viittauksia. Asiaa auttoi kun avasi, että kyseessä on siis esimerkiksi värijuttuja, tekniikkajuttuja, sommitteluasioita. Joidenkin luokkien kohdalla epävarmuus jatkui esimerkeistä huolimatta. Aloin huolestua, koska lukuvuoden alusta alkaen olen kokenut ohjanneeni oppilaita kuvailmaisun keinojen hallintaan. Sehän on kuvataideopetuksen keskeisiä tavoitteita (T4). Ja nyt seison luokan edessä tuijottamassa ällistyneisiin silmiin. Että mitkä ihmeen ilmaisukeinot. Turvauduin hätäpäissäni äänen ilmaisukeinoihin. Kuiskaten: ”Kuvassa voi olla jotain hyvin himmeää”. Puheäänellä: ”Tai tasaharmaata”. Huutaen: ”Jotain suurta ja voimakasta!”. Tyrmistyneitä katseita, paheksuntaakin ehkä koska ensin ope käyttää outoja sanoja ja nyt se vielä huutaa. Pikaisesti tavalliseen opeääneen vaihtaen selvensin näiden olleen puheilmaisun keinoja. Kuvailmaisussa on omansa. Ja sitten luettelemaan niitä keinoja…

34,35,301,314.66656534,35,261,275.142670

37,35,294,307.21997134,35,294,311.668396

Oppimista valmiiden töiden äärellä ja vertaisarviointia

Lapussa luki ”kuvassa on jokin valonlähde”. Se oli laitettu työhön, jossa oli kuu. Mutta myöskin puu. Miten kuun valo voisi näkyä maalauksessa muutoinkin kuin kuuna taivaalla? Jos olisimme yhä olleet työskentelyvaiheessa, olisin ehkä tehnyt tämän kysymyksen tekijälle. Nyt vastaajina olivat toiset oppilaat, vertaiset. ”Voisit laittaa sitä kuun valoa tohon puuhunkin sinne kuun puolelle.” ”Tossa puussa vois olla heittovarjo jos olis täysikuu”. Puhun mielestäni liikaa tunneilla. Olen aina iloinen kun kuulen oppilaiden suusta ja heidän sanoillaan näitä kuvisasioita.

Jurytys

Tunnin lopuksi vielä valintatehtävä: mikä teoksista voisi edustaa luokkaa näyttelyssä. Ja miten se valittaisiin. Oppilaiden käytöksestä päätellen ehdottivat valintamenettelyksi huitomista ja huutamista. ”Mun, mun, mun!” tai ”Mun työtä ei saa mihinkään laittaa!”.

Suoritettiin viittausäänestys jokaisen kuvan kohdalla. Sai äänestää useampaa ja omaansakin. Saatiin semifinalistit. Uusi viittausäänestys ja jäljelle jäivät luokan finalistit.

Tunnelma oli aivan toisenlainen kuin hetki sitten viileän analyyttisesti kuvallisia muuttujia tarkastellessa. Nyt siis pitäisi katsella kuvia kilpailumielessä. Siis arvostella eikä arvioida. Joillakin nousi halu valita työ sillä perusteella onko se kaverin tekemä. Olisi voinut viitata vihkomuistiinpanoihin, kohtaan ”taidekäsitykset”. Että joidenkin mielestä taiteen tunnistaa varmuudella siitä, kenen tekemää se on. Kiusaamisvaihtoehtoonkin olin varautunut. Että julkisesti äänestettäisiin työtä, jonka tekijä ei missään nimessä haluaisi sitä esille. Tarvittiin ulkopuolinen puolueeton ja lahjomaton tuomari. Sellaisia löytyi käytävältä helposti. He suorittivat valinnan ilman taustatietoja, yksinkertaisesti ”tykkää” -metodilla.

7a finalistit.JPG
7A -luokan finalistit Isabel, Julia, Janina, Roope, Pyry, Peppi

 

Kun töitä valitaan taidenäyttelyihin se on jurytystä. Tulee sanasta jury eli tuomaristo. Siihen ei mielestäni seiskaluokkalainen ole kypsä. Ainakaan kun teokset ovat oman luokan oppilaiden tekemiä. Harmi, ettei sattunut koulun kuraattori kulkemaan ohitse. Kas kun näyttelyn järjestäjiä kutsutaan myöskin kuraattoriksi ja näyttelyn järjestämistä kuratoinniksi.

 

Ripustus

Valituista töistä tuli  kiehtova kokonaisuus huolimatta useista tuomareista ja kuraattoreista. Siispä ruokalaan paraatipaikalle esille! Siellä on pitkä kisko valaisimineen ihan tätä tarkoitusta varten. Mutta keittiön puolelta on pikkuhiljaa hivuttautunut välineistöä koulun tilojen puolelle. Ja nyt taideteoksemme kilpailevat surrealistisesti huomiosta ready made -esineiden, kuten rullakon, pakastimen ja pahvilaatikoiden kanssa. Lisäksi kevätauringon valaisema ruokasali peilautuu lasikehyksistä. Lievennän harmitustani ajattelemalla että ehkä Magrittea hymyilyttäisi.

34,35,241,263.65362534,35,245,255.16809134,35,253,260.94873035,35,248,264.023315

Asioita opetellessa

Vuorossa seiskoilla oli kuvanmuokkaustehtävä. Olin päättänyt, että opitaan ainakin kaksi asiaa: kuvankäsittelyn perusteita sekä tekijänoikeusasiaa sen verran, että hyvin omintunnoin pärjää.

Päätin asettaa itsellenikin oppimistehtävän ja opetussuunnitelman hengessä tarkkailla enemmän oppilaiden oppimista kuin syntymässä olevaa työtä. Mielestäni niin opettaja kuin oppilaskin aivan liian helposti olettaa, että oppiminen näkyy vain siinä miltä työt näyttävät eli formaalisissa ominaisuuksissa. Oikeastaan voin olla varma ainoastaan siitä, että on tapahtunut opettamista. Mutta onko tapahtunut oppimista eli muistaako, ymmärtääkö, osaako oppilas soveltaa opetettuja ja harjoiteltuja asioita jatkossakin? Onko oppimisen seurauksena osaamista?

Tehtävänanto: AR – lisättyä todellisuutta luokkahuoneessa

”Valitse jokin koulumme opetustila lähtökohdaksi. Lisää sinne asioita, jotka liittyvät oppiaineeseen ja tekevät oppimisesta havainnollisempaa. Kuvittele että tilaa katsotaan lisätyn todellisuuden sovelluksen kautta.
Opetustilan pohjakuvan valitset kuviksen kotisivuilta ja kaikki muu haetaan CC Search sivun kautta kiinnittäen huomiota tekijänoikeuksiin.”

Creative Commons tutuksi ja avuksi

Ilmoitin, että ennen kuin päästään mitään muokkaamaan, on varmistettava että meillä on siihen oikeus. ”On-the-book” -asenteeni ja seiskojen iloinen hosupellemeininki kohtasivat heti kättelyssä, kun otin esiin pahvilautasille maalaamani tekijänoikeusmerkinnät. Sain vastauksen ennenkuin olin ehtinyt mitään kysyäkään: ”Tiedetään –  toi on miestenvessa ja toi tarkoittaa että yritä uudelleen”. Pidättelin pokkaani ja mielikuvitustani ja pääsin kertomaan että ei – nämä ovat enimmäkseen lupia. Ne kertovat millä ehdoilla saamme verkosta löytämiämme kuvia käyttää.CC.JPG

Etsi ja löydä

Kun mieluinen kuva oli oman työn muokkausta varten löytynyt, piti sivulta malttaa etsiä tekijänoikeusmerkintä.  Jos tässä ”etsintäpelissä” sattui kohdalle esimerkiksi ukkelin kuva tai ”BY”, tuli pieni hidaste, kun piti ottaa tekijän nimi talteen eli linkki sivulle mistä kuva oli löytynyt. Samalla saattoi käyttää pienen hetken sen tajuamiseen ja kunnioittamiseen että joku on seisonut kameroineen hankalassa asennossa vaikkapa vuoren harjalla.

etsiCC.png

Linkit kerättiin luokan Teams ryhmään henkilökohtaiseen Word -dokumenttiin tai joillakin luokilla lomakkeeseen, jonka olin tehnyt Formsiin. Näitä alkuperätietoja tarvittiin toisaalta todistusaineistoksi opettajalle ja toisaalta siltä varalta jos oma työ joskus julkaistaisiin. Ja samalla tuli opiskeltua miten Office365 toimii .

Väliarviointia

Samalla Forms -lomakkeella tarkistin mitä olivat siihen mennessä oppineet ja tykänneet  työskentelystä kuvankäsittelohjelman parissa. Näin sain vihjeitä miten tehtävän parissa jatkettaisiin.

BY

c7

Oppimiseen kohdistuva pikainen itsearviointi

Kun kuvanmuokkaukselle varattu aika oli käytetty (2x2h) ja työt valmiita, raapusti jokainen nimilistaan itselleen merkin. Se kertoi mitä itse kukin ajatteli oppisensa tasosta. Kokiko hän kokeilleensa kuvankäsittelyä, harjoitteliko hän sitä, muistaako ja oppiko mitä oli tarjolla vai oliko jopa varma että osaisi soveltaa oppimaansa myöhemminkuin muiden oppiaineiden tunneilla ilman kuvisopettajaa. Suurin osa ilmoitti oppineensa mitä piti.
Päätin, etten epäile heidän tuntemuksiaan. Kyselyn pääasiallinen tarkoitus oli sanallistaa eri asteista oppimista. Ja varsinkin sanallistaa sitä seuraavan tason oppimista, miten voisi tehdä asioita paremmin kuin vain kokeilla. Ja huomata että kokeilu ei ole oppimista vaikka onkin sille eräs edellytys.

Vertaisarvioinnin ja kuvatulkinnan opettelua

Kun seuraavalla viikolla palattiin tietokoneluokasta kuvataideluokkaan, meni istumajärjestys yllättäen uusiksi. Tervehdin tällä kertaa sisääntulijoita ohjeistamalla että etsi printattu työsi ja istu sen kohdalle. Olin järjestellyt kuvat aiheen mukaan eli yhdessä pöytäryhmässä oli nyt muokattujen kotitalousluokkien kuvia jne.

Vertaisarviointi on normiluontoisena pakkona opetussuunnitelmissa. Oman hengentuotteen äärellä toisten katseille altistuminen saattaa herättää turvattomuutta. Tietäen tämän, en yllättynyt kun moni istuutuessaan käänsi työnsä nurinpäin. Olin kuitenkin päättänyt että tähänkin totutellaan ja opetellaan vertaisarvioinnin tapoja ja taitoja. Toiveenani on, että näitä tilanteita opittaisiin jopa odottamaan.

Vertaisarviointi ei ole arvostelua. Kuvistunnilla se on kuvatulkinnan paikka, mahdollisuus opitun kertaamiseen ja totuttelua palautteen antamiseen sekä saamiseen.

En seuraa tositeeveeohjelmia, mutta ymmärtääkseni niissä joko päästään jatkoon tai pudotaan. Julmaa. Uskoakseni kaikki tajusivat äänensävyssäni parodian ainekset kun aloitin instruktiot:
1) Valitkaa teos joka pääsee jatkoon sarjassa ”selvästi oppiaineen opiskeluun liittyvät lisäykset”. Kannustin selittämään ja puolustamaan omia ratkaisuja jos toiset eivät heti tajunneet miksi kotitalousluokkaan on sijoitettu lehmä tai kässänluokkaan puuvillapelto. Sarjoja oli useampi. Oli mahdollisuus päästä ”jatkoon” muidenkin ominaisuuksien perusteella. Muut sarjat olivat:
2) Työ, jonka lisätty todellisuus on niin taitavasti tehty että voisi luulla asioiden olleen kohdallaan jo valokuvatessa.
3) Työ, joka on sommiteltu ajatuksella.
4) Työ joka on omaperäinen ja kenties teos.

Toisin sanoen ja kuvatulkinnan tapoja havainnollistaen ensin tutkittiin aihetta, sitten teknistä toteutusta, kuvan formaalisia omimaisuuksia eli sitä sommittelua ja lopuksi päästiin ilmaisun alueelle punnitsemaan olisiko jokin töistä jopa niin omaperäinen henkisen luomistyön tulos, että se ylittäisi teoskynnyksen.

Jokainen pöytäryhmä valitsi lopuksi oman edustajansa ”finaaliin”. Nyt oltiin hakemassa koko luokan edustajaa koulun kotisivulle. Työn pitäisi olla tehtävänannon mukainen, ylittää teoskynnys ja lisäksi piti olla tallella linkit lähteisiin, jos työssä on käytetty cc-by lisenssillä varustettuja kuvia. Ja tietysti sellainen, jonka tekijä antaa julkaista.
teoskynnys

Teoskynnys

Jos tekijänoikeus suojaa teoksia, niin mistä tietää mikä on teos? Tunnettu esimerkki on Räshid Nasretdinin valokuva hetkestä jolloin Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen Olympiastadionille vuonna 1952. Se ei ole teos. Ja on näin ollen vapaasti käytettävissä:

PaavoNurmi1952.png

Tekijänoikeusneuvoston lausuntoa 2003:6  mukaellen voisi kuvitella seuraavanlaisen keskustelun Neuvoston ja Kuvaajan välillä (minä kysyin ja oppilaat ehdottivat vastauksia):
N: Miten päädyitte ottamaan juuri tuon kuvan?
K: Olin paikalla tekemässä työtäni lehtikuvaajana.
N: Ette siis itse valinnut kuvauskohdetta?
K: En.
N: Valitsitteko kuvauspaikan itse?
K: En voinut.
N: Valokuvan ominaislaatuun kuuluu kuvaushetki. Miten päädyitte juuri tuohon hetkeen?
K: No se oli tiedossa jo etukäteen, piti saada kuva kun tuli syttyy.
N: Teittekö joitain kuvausjärjestelyjä, kehoititte Nurmea esimerkiksi nousemaan varpailleen tai hymyilemään?
K: No en tietenkään!
N: Valo on valokuvauksen peruselementtejä. Miten olette voinut vaikuttaa valoon ja valotukseen, mikä oli valonlähteenne?
K: Aurinkoon ei voi vaikuttaa. Mutta onnistuin valottamaan tulen oikein.

N: Lausuntomme on (sitaatti lausunnosta s.5 ):

Kuva on päiväntapahtumasta otettu valokuva, annetusta tilanteesta otettu uutiskuva, ei taiteellisuutta ja kuvaajan omaa panosta ilmentävä teos. R ei ole itse suunnitellut kuvan kohdetta eikä näin ollen ole myöskään voinut vaikuttaa kuvan sisältöön. R ei ole itse voinut vaikuttaa siihen, mihin aikaan tuli on sytytetty. Näin ollen hän ei ole myöskään voinut vaikuttaa kuvassa oleviin valoihin ja varjoihin, vaan ne ovat annetut. R ei ole myöskään voinut vaikuttaa siihen, mistä suunnasta Nurmi tulen sytyttää ja mihin suuntaan tuuli kääntää tulen liekit. R ei ole voinut vaikuttaa Nurmen vaatteisiin eikä kuvan taustaan. Kuvakulma tulen sytyttämisestä ei ole omaperäinen eikä persoonallinen. Kuvan muoto ja rajaukset ovat sellaisia, etteivät ne ilmennä R:n persoonallisuutta.
Valokuva voi olla teos, jos se ilmentää kuvaajan omaa panosta. R ottama kuva ei sitä kuitenkaan tee.

Onko oma työni teos?

Nyt siis tiedettiin mikä on teos. Ja pitäisi valita luokalta sellainen työ, joka ylittää teoskynnyksen. Sellainen, joka ”ilmentää tekijänsä persoonallisuutta”, on omaperäinen ja taitavasti toteutettu. Oltiin yhden oppitunnin aikana edetty melkoisen erilaisiin tunnelmiin kuin tunnin alussa, jolloin moni katseli työtään vain arvottaen onko valmis vai kesken. ”Teoksia” oli tarjolla ilmiselvästi useita.

Vaikeaa oli valita. Mutta jokaiselta luokalta tuli teos kuvisgalleriaan. Lähdetietoineen sekä oikean cc-merkinnän kanssa. Se on html-koodin pätkä, jonka saa täältä.

7C_Nieminen_Amelia_uskonnonluokka (1)
Amelia N: Uskonnon luokassa imaami, tulkki ja piispa

7h Kekoni Sofia Biologia

Sofia K: Biologian luokka meren pohjana

Kokeen vuoro

Koe pidettiin samalla kerralla, kun oltiin tehty vihkomuistiinpanot.
Oletin että kaikki saavat täydet pisteet. Mutta kaikesta opettamisesta, toiminnallisuudesta, teoriasta, harjoittelusta ja kokemuksista huolimatta kokeessa tuli vääriä vastauksia jopa kysymykseen mikä on se ympyrän keskellä oleva cee.

Ällistyin. Ja sain tietää ainakin yhden syyn. Jokunen oli koko ajan ajatellut että kun puhutaan tekijästä ja hänen oikeuksistaan tarkoitetaan oppilasta itseään. Hänhän siinä tunnilla on parhaillaan tekijänä! Ja koska siinä ceen päällä ei ole sitä kieltoviivaa eihän se voi tarkoittaa kieltoa vaan päinvastoin ja että ihan on epistä tällaiset tyhmät kokeet, joita ei kuviksessa kuuluis olla ollenkaan! Yritin varovaisesti lohdutella että nyt taisi tapahtua sitä oppimista, otetaanko uusinta.

Osaaminen on paras oppimisen mittari

Koetunnin lopussa oli 20 minuuttia aikaa tehdä jouluinen kuvamanipulaatio samoilla ohjeilla kuin luokkahuonetyötkin. Jota oltiin tehty neljä tuntia. Pareittain, niin että yhdessä muistettiin ja osattiin tuplasti enemmän.
Oli ilo kierrellä työparien selkien takana ja todeta miten olin lähes tarpeeton. Mitä nyt huutelin, että huomaatteko – täällä on tapahtunut oppimista, te osaatte!

Joulukuvista koottiin vielä taustavideo koulumme joulujuhlaan lauluesityksen kaveriksi. CC-BY.

Havainnollinen esitys mitä tekijänoikeus on:

Ja tässä mielestäni niin selkeästi kuin mahdollista Creative Commons lisenssit eli eri tavat millä teoksen tekijä voi lieventää hänelle automaattisesti kuuluvaa tekijänoikeussuojaa:

Analyyttisyys ja apinan raivo

10

Vuoden ensimmäisessä tehtävässä halusin esitellä uusille seiskoilleni miten kuvataiteen tavoitteet ja arviointi voivat ohjata työskentelyä. Muotoilin itselleni tällä tavoin pedagogisen ohjenuoran, mutta oppilaille kerroin tavoitteista näin alkuun yleisesti, vain tavoitealueet mainiten. Niitä ovat havaitseminen, tuottaminen, tulkinta ja arvottaminen.

Tehtäväkohtaisia tavoitteita oli muutama. Tarkoitus oli toteuttaa ilmaisuvoimaiset kuvisvihon kannet. Koko projektin sepustamisen sijasta tunnen tarvetta kirjoittaa ”suttupapereista” ja laittaa muistiin mitä tapahtui vähäpätöisimmältä näyttävässä työvaiheessa, jonka tulokset jokaikinen oppilas olisi heittänyt jätepaperilaatikkoon. Oletukseni on, että sinne olisi samalla joutunut myös iso osa oppimista.

Tutkiva lähestymistapa

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa on 11 kuvataiteen tavoitetta. Jokaiselle tavoitteelle on päättöarviota varten määritelty arvosanaa kahdeksan vastaavaa osaaminen. Tavoitteen numero viisi kohdalla sanotaan näin: ”Oppilas osaa käyttää tutkivaa lähestymistapaa itsenäisesti tai ryhmässä työskennellessään.”

Myös kuudennelle vuosiluokalle, nivelkohtaan, on määritelty hyvä (= 8) osaaminen. Alakoulun puolella vastaavassa T5 -tavoitteessa puhutaan tutkivan lähestymistavan sijasta omista tavoitteista: ”Oppilas osaa asettaa tavoitteita ja pyrkii kehittämään kuvailmaisuaan yksin ja ryhmän jäsenenä”

Päätin lähestyä tätä tavoitetta tutkituttamalla tehtävään varattujen siveltimien käyttöä.

8

Mielestäni ei ole niin pientä asiaa, etteikö sen parissa työskentelyä uskaltaisi sanoa ”tutkimiseksi” pelkän ”kokeilemisen” sijaan. (Tutkimukseksi en sentään ihan mitä vaan taidetoimintaa menisi kutsumaan.)

Siveltimenvetoja

Ensimmäinen instruktio oli yksinkertainen: ”kokeile millaisia jälkiä näillä välineillä syntyy”. Ja juu – aika moni oppilas osoitti mielessäni olleen hypoteesin oikeaksi.

1

He lähinnä kokeilivat millaista jälkeä syntyy kun kättään paperin päällä vispaa. Tai oikeastaan eivät edes kokeilleet, vispasivat vain. Tuloksena oli sotkun lisäksi epäileviä katseita ja kysymys: ”Mitä järkee tässä nyt oli?”

Tarkesin ohjetta.  Käytin sanaa ”tutkia” ja selvitin miten itse sen tässä yhteydessä ymmärrän. Että ensin kokeillaan ajatuksen kanssa ja sitten tutkitaan syntyneitä jälkiä, päätellen miksi ne ovat erilaisia. Siispä ohjeena oli ”tutki millaisia erilaisia jälkiä saat aikaiseksi”. Vihjasin ja demonstroin esimerkiksi miten paksullakin siveltimellä saa ohutta viivaa kunhan ei paina, mitä iloa voisi olla hiukan kuivahtaneesta siveltimestä ja mitä muuta kädellään voi tehdä kuin heilutella edestakaisin. Haastoin myös etsimään keinoja, joilla saisi lyijykynäluonnoksensa muunnettua maalaukseksi.

Alkoi syntyä diversiteettiä. Näytti siltä, että oppilaat katsoivat keskittyneemmin paperiinsa.

11

Oli kuitenkin myös niitä, joilta nopeasti loppui joko motivaatio tai kekseliäisyys. Olin huomaavinani, että näiden joukossa oli joukkuepelien harrastajia. Kokeilin kolmatta kannustamisen tapaa. Aloin puhua tutkimisen sijasta välineen hallinnasta. Että nyt harjoittelemme siveltimien hallintaa. Sain heti selostuksen, millaisia ”välineenhallintaharjoituksia” jalkapallokentällä tehdään. Palloa pitää osata kuljettaa. Laukaisuja harjoitellaan erikseen. Ja sisäteräsyöttöjä! Papereille ilmestyi nopeita viivoja ja hitaampia sekä siksakkia. Ja jos vielä omassa luonnoksessa sattui olemaan aiheena futis, avautui motivaatiolle tilaa.

Businessmetafora osoittautui yllättävän tehokkaaksi. ”Jos sinulla olisi sivellinjälkikauppa, niin mitä olisi tarjolla? Tuleeko asiakas kiinnostuneena luoksesi vai meneekö naapuriin kun siellä näyttäisi olevan laajempi valikoima.” Yllätyin yrittäjähenkisyydestä ja kilpailumielen tuomasta nosteesta.

Lopulta useimman oppilaan kohdalla kävi niin kuin olin toivonut. Eli kun katsoi tekemäänsä jälkeä, virisi halu tutkia mitä tapahtuu kun tekeekin jotain toisin, vaihtaakin jotain tuloksiin vaikuttavaa muuttujaa. Jos pitäisin kirjallisen kokeen aiheesta kysymyksenä voisi olla ”luettele vähintään neljä asiaa, jotka vaikuttavat millainen jälki siveltimestä tulee”. (Siveltimen muoto, paksuus, materiaali ja kunto. Käden voima jolla sivellintä painaa paperiin sekä nopeus ja tapa jolla sitä liikuttaa. Maalin paksuus, paperin laatu. Käden tarkkuus, työrauha, kuvan aihe…)

9

Talteen ja muistiin

Tutkimuspaperin parhaita paloja leikattiin irti ja liimattiin vihkoon talteen. Niitä kohtia, joissa koki ajatelleensa, tehneensä havaintoja, kokeiluja, löytöjä. Kun tutkimustulokset saatiin talteen, niitä voitiin jakaa toisille ja soveltaa varsinaisen työn tekemisessä.

Uskallan toivoa, että jokunen oppi arvioimaan työskentelyään ja suuntaamaan toimintaansa havaintojensa mukaan. Toivon myös, että opittiin tarkoituksenmukaisesti sekoittamaan apinan raivoa ja analyyttisyyttä. Ja sitä ”tutkivaa lähestymistapaa”, joka pitää olla hallussa, että saisi arvosanan kahdeksan päättötodistukseensa tavoitteen nro 5 osalta.

6543

kokoelma

Kansitehtävän tehtävänanto, tavoitteet, arviointiperusteet sekä kuvia Pääskytien koulun kotisivuilla.  Tämä tehtävä palveli minua opettajana kun opettelen tuntemaan uusia oppilaitani. Toteutin siis omalta osaltani ”tutkivaa lähestymistapaa”.

valmis

Kiitokset kuvista: Helmi, Inkeri, Arttu, Katariina, Anni, Jonna, Atte, Nora, Elmeri, Vanessa, Aino, Mia

 

Jaana Italiassa

Ulkomailla työssäoppija Desenzanossa

KUVATAIDE, Kimpisen lukio 2012-2017

Pääskytien koulun kuvataidetunneilla syntyneitä teoksia ja ajatuksia. Pedagogin didaktisia näkökulma.

Ajankohtaista (Oph.fi)

Pääskytien koulun kuvataidetunneilla syntyneitä teoksia ja ajatuksia. Pedagogin didaktisia näkökulma.

Meikun kuvis

Meilahden yläasteen kuvataiteen kuulumisia

Viikin norssin kuvis

Pääskytien koulun kuvataidetunneilla syntyneitä teoksia ja ajatuksia. Pedagogin didaktisia näkökulma.

Helsingin seudun kuvismaikat

Pääskytien koulun kuvataidetunneilla syntyneitä teoksia ja ajatuksia. Pedagogin didaktisia näkökulma.