OPPILAS ARVIOI OPPIMISTAAN osa 1

Uuden opetussuunnitelman mukaan arviointi kohdistuu oppiseen eikä lopputuotoksiin. Miten oppilas itse voi arvioida oppimistaan kuvataiteessa?

Yksi menetelmä muiden joukossa on Bloomin taksonomia. Tässä eräs tapa, miten yliopistokieltä voisi selkokielistää seiskaluokkalaisten tajuttavaksi. Pyramidikuva voisi olla luokan seinällä, niin että siihen voisi tilanteiden tullen viitata ja totuttaa oppilaita itsearviointiin.

Keskusteluttaisin oppilaita kysymyksin voiko jotain ymmärtää jos ei muista mitään tai minkä muotoinen kuvio voisi olla kehittymistä kuvaavampi kuin pyramidi, tarkoittaako sen muoto että kaikki perustuu muistamiseen. Miten voisi oppia tai muistaa tämän kaavion käyttäen kaavion omia neuvoja? Millaisia kuvallisia muistiinpanoja voisi tehdä oppimisen tueksi?

BloomKuvis

 

Taksonomian käsitteiden avaamiseksi käyttäisin vaikkapa väriopista otettuja esimerkkejä:

Alimmalla oppimisen tasolla muistat, tiedät ja tunnistat asioita, joita olemme opiskelleet. esimerkiksi väriopista pää- ja välivärit.
BloomMuistaa

 

Kun olet omin käsin kokeillut puhtaiden välivärien sekoittamista, sinun on helpompi ne käsittää eli ymmärtää. Myös vuorovaikutuksessa toisten kanssa oppiminen syvenee.
BloomYmmätää

 

Soveltaminen tarkoittaa, että kokeilet, osaat ratkaista eteen tulevia ongelmia. Miten saat kirkkaan vihreän muutettua sammalenvihreäksi?
BloomSoveltaa

 

Analysoiminen on päättelyä, ajattelua kaikessa rauhassa. Katselet esimerkiksi, miten värivalinnat jossakin taideteoksessa luovat tunnelmaa tai tilantuntua.
BloomAnalysoi

 

Arvioiminen ei ole samaa kuin arvosteleminen vaan tällä oppimisen tasolla osaat jo arvioida eli vertailla erilaisten värivalintojen vaikutusta viihtyvyyteen.
BloomArvioi

 

Ylin ja vaativin oppimisen taso kertoo kyvyistäsi luoda uutta perustuen kaikkeen mitä olet oppinut.
bloomLuo

Stalkkauspiilarit ja repunkeventäjä

Harvemmin teetän saman tehtävän useamman kerran. Nyt päätin katsoa miten teknologinen kehitys näkyisi seiskojen muotoilutehtävässä, jonka viimeksi teetin kolme vuotta sitten.

TEHTÄVÄNANTO TIIVISTETTYNÄ

  • Suunnittele jokin päälle puettava vaate tai asuste, jossa on teknologiaa: GPS, ledit, IoT eli yhteys Internetiin, bluetooth ja yhteys muihin laitteisiin, sensoreita eli tunnistimia, äpit, erikoiset materiaalit, latautuminen uudistuvasti, exoskeleton eli ulkoinen luuranko, robottiosat, VR, AR tai jopa futuristinen yhteys aivoihin.
  • Keksintösi auttaa Pääskytieläisiä oppilaita tai opettajia heidän ongelmissaan.
  • Piirrä suunnitelmasi niin havainnollisesti, että katsoja ymmärtää mitä tarkoitat, vaikka et ole itse työtäsi selittämässä.

 

ARVIOINTIPERUSTEET
eli tekemistä ohjaavat tavoitteet itsearviointijanoina:

arviointiMuotoilu.JPG

 

Työt toteutettiin A3-paperille niin että vasemmassa alakulmassa on ns. nimiö, josta selviää nopeasti mistä on kyse eli mikä, kenelle ja kuka suunnitteli. Isoon kuvaosaan on piirretty mieluiten koko esine ja marginaaliin selostuskuvia.

 

2017wearable7lk (18)2017wearable7lk (17)

 

TEEMOJA JOTKA NOUSIVAT ESIIN

1 Auttaako tekniikka vai passivoiko se?

 

2 Millaisia ongelmia koululaisella on, arjesta selviäminen?

 

3 Todellisuudesta pako, viihde

 

4 Kännykän mahdollisuudet

 

5 Muodin vaikutusta

 

6 Opettajille tarkoitetut keksinnöt

Opettajille 2017wearable7lk (15)

 

7 Oppiminen

2017wearable7lk (74)

 

9 Sosiaaliset suhteet

 

10 Erikoisia energianlähteitä

Jos joskus vielä palaan tämän tyyppiseen tehtävään, voisin rajata sen koskemaan yksinomaan ihmiskehon toimintoja. Yhteistyö biologian ja terveystiedon kanssa olisi kivaa. Ensin voisi ohjata oppilaat ajattelemaan millaista tietoa tai dataa ihmiskeho kokoajan ja joka tapauksessa tuottaa tai mitä on löydettävissä. Sitten mietittäisiin mitä voisi tehdä vaikkapa kuukautiskiertoon liittyvällä tiedolla, maksan tai keuhkojen  toiminnan monitoroinnilla tai tunteiden suhteen: keho taitaa tietää ennen tajuntaamme milloin alkaa hermostuttaa tai milloin ihastus alkaa muuttua vakavaksi…

 

2017wearable7lk (62)

Monialaisuus ja aineenopettajat

Tulin käyttäneeksi kielikuvaa ”ping-pong” yrittäessäni selostaa kollegalle, miten olimme tehneet kotitalouden ja kuvataiteen välistä yhteistyötä. Tarkoitin tällä, että olimme vuorotelleet materiaalien työstämistä kuvis – köksä – kuvis – köksä. Jäin miettimään voisiko muitakin kokemiani ja kokeilemiani monialaisia ilmiöprojekteja kuvata arkisella metaforalla.  Syntyi pieniä kuvia, jotka auttoivat opettajakokouksessa havainnollistamaan meidän aineopettajien kesken niin vaikeana koettua uutta opetussuunnitelman vaatimusta. Lopuksi tulin vielä tarkistaneeksi, mitä siellä Opsissa oikein sanottiinkaan. Ja kas: löytyy sieltä jopa tämä ping-pong, tosin hiukan virallisemmin ilmaistuna.

Malleja monialaisen yhteistyön järjestämiseksi yläkoulussa

pingpong

1. Ping-Pong ja Tärkkelysprojekti.

kakku2. Tilastojuliste, pohjana yhteiskuntaopin tunneilla tehdyt tutkimukset, kerroksina tutkimustulosten muuntaminen matematiikan tunneilla tilastoiksi ja prosenteiksi, diagrammeiksi, exceleiksi ja kirsikkana kakun päällä kuvataidetuntien panos eli visualisointi.

palapeli

3. Koulun juhlat ja teemapäivät toteutuvat parhaiten kun kukin tuo oman palasensa kokonaisuuteen. Ilmiöviikon tuloksena syntynyt näytelmä, video tai julkaisu on myös tällainen palapelimainen kokonaisuus.

verkko4. Valinnaisilla kansainvälisyyskursseilla on kolmen aineen opettajat olleet yhtä aikaa paikalla oppilaita ohjaamassa.

ketju5. Tämänvuotinen ”Tunne” -projekti toteuttiin näin. Terveystieto aloitti, uskonto jatkoi, sitten kuvataide ja musiikki.

Kaikki sama opskielellä eli:
”Miten eheyttämistä voidaan totetuttaa”:

  • rinnastamalla eli opiskelemalla samaa teemaa kahdessa tai useammassa oppiaineessa samanaikaisesti (Ping-pong –malli)
  • jaksottamalla eli järjestämällä samaan teemaan liittyvät asiat peräkkäin opiskeltaviksi  (ketjuttaminen ja kakkumalli)
  • toteuttamalla toiminnallisia aktiviteetteja kuten teemapäiviä, erilaisia tapahtumia, kampanjoita, opintokäyntejä ja leirikouluja (Palapelimalli ja verkkomalli)
  • Suunnittelemalla  monialaisia, pitempikestoisia oppimiskokonaisuuksia, joiden toteuttamiseen osallistuu useampia oppiaineita ja joihin voi sisältyä edellä mainittuja eheyttämistapoja
  • muodostamalla oppiaineista integroituja kokonaisuuksia  (verkkomalli, kakkumalli)
  • kokonaisopetuksena, jossa kaikki opetus toteutetaan eheytettynä kuten esiopetuksessa.(verkkomalli)

Koulumme ensimmäistä ilmiöviikkoa suunnitellessa….

Monialaisia tunteita ja mielenmaisemia

Vaikka miten on kaikki mahdolliset digihärpäkkeet käytössä ja niistä kovasti pidänkin, aloitan oppimistehtävän suunnittelun aina lyijykynällä paperille sotkien. Kynä on kädessä. Käsi on minussa niinkuin ne ajattelun elimetkin. Kun projektin loputtua löysin tällaisen lappusen, katselin sitä kummissani. Alkuvaiheessa niin tärkeä suunnitteluapu oli muuttunut turhaksi. Tuntui hyvältä heittää se roskiin.

dsc_0566

Tähän postaukseen olen raportoinut seiskaluokkalaisten tunneprojektin vaiheet kuvataiteen näkökulmasta.

  • Monialainen oppimiskokonaisuus, kokeilua ennen uuden opetussuunnitelman käyttöönottoa.
  • Teemana ja ilmiönä tunteet
  • Kohderyhmänä kaikki seitsemännet luokat.
  • Tavoitteena  oppilaan tasolla kehittää tunnetaitoja sekä työyhteisön tasolla kokeilla miten monialaisuutta voi yläkoululla eli aineenopettajajohtoisesti toteuttaa.
  • Mukana olevat oppiaineet: terveystieto, musiikki, kuvataide, uskonto ja äidinkieli. Päädyimme ketjumaiseen malliin eli sama teema etenee oppiaineesta toiseen täydentyen matkan varrella eri näkökulmilla ja kokemuksilla. Kun vuorossa oli kuvataide, tapahtui seuraavaa:

 

KUVATAITEEN OSUUDEN SUUNNITTELUSTA

Ennen kuin kuvataidetunneilla päästään töihin, on opettajan suunniteltava mitä tehdään ja miksi. Suunnittelu lähtee aina tavoitteista. Nyt piti siis luoda oppimistehtävä, joka veisi oppilaat taiteen keinoin tutkimaan tunteita. Ja vieläpä niin, että työskentely tuntuisi mukavalta ja antoisalta mahdollisimman monen mielestä. Olisihan surkuhupaisaa jos tunneprojektin lopputulemana olisi pahaa mieltä ja ärsyyntynyt tunnelma.

Ensimmäiseksi mieleeni tuli kasvokuva ja ilmeet tunnetilojen kuvaajina. Tämä tuntui niin itsestään selvältä, että jäin ideaan jumiin tehtävää suunnitellessani. Innostuksen tunnettani jarrutteli kuitenkin jokin. Halusinko ohjata oppilaita kuvaamaan ihmisen kasvoja sinänsä, mittasuhteineen? Ei, nyt en halunnut löytää itseäni rohkaisemasta niitä jotka ovat jo vuosia sitten päättäneet etteivät ainakaan ihmistä osaa eivätkä haluakaan kuvata. Hauskat emojit sekä hymiöt vierailivat välillä mielessäni, mutta aina tyssähtäen mahdollisuuteen, että projektin jälkeen saadaan katsella sataa kliseistä smileytä. Ei, kasvot eivät ainakaan olisi lähtökohta.

Halusin omakohtaisuutta tehtävään, jotakin joka eliminoisi stereotypioita, mahdollistaisi jokaiselle laskeutumisen tehtävään omista lähtökohdistaan. Aloin pyöritellä ajatusta ilonaiheista. Haaveilin että projektin lopuksi saataisiin lähes kaksisataa ilonaihetta esille koko kouluyhteisöä voimaannuttamaan. Eli tekisimme jotakin, joka ei pelkästään kuvaa iloa vaan herättäisi sitä katsojassa. Pitkään suunnittelin erilaisia tekniikoita jotka mahdollistaisivat jokaisen mahdollisen ja mahdottoman ilonaiheen kuvaamisen niin, että työ tuottaisi iloa myös tekijälleen.

Olin jo ehtinyt etukäteen iloita etuoikeudesta päästä reaaliaikaisesti näkemään mitkä ovat seiskaluokkalaisten ilonaiheita vuonna 2016. Voisimme töiden valmistuttua tutkia asiaa vertaamalla 13-vuotiaiden ja kuusivuotiaiden ajatuksia. Lapsiasiavaltuutetun toimiston Lapsibarometritutkimuksessa http://lapsiasia.fi/aineistot/julkaisut/julkaisut-2016/lapsibarometri-2016/ haastateltiin kuusivuotiaita. Ilonaiheita koskevat kysymykset olivat mieluisia vastattavia, mutta oli useita lapsia, jotka eivät osanneet vastata mikä tekee heidät iloisiksi. Miten surullista!

En halunnut ottaa sitäkään riskiä että herättäisin ärsyyntymisen tunteita tehtävällä, joka vaatii positiivisuutta. Ja niin saivat ilokuvatkin jäädä. Tehtävänantoa miettiessä pitää muistaa kohderyhmä, tässä tapauksessa lauma murrosikäisiä. Siksi halusin teetättää jotakin sellaista, että kaikki tunteet voivat olla sallittuja.  Lajityypillinen murrosikäinen voi tulla hyvin äkäiseksi jos häneltä odotetaan äkillistä tunnetilanmuutosta niin ettei saakaan olla rauhassa äkäinen!

Toki piti myös tutkia millaista tukea uusista opetussuunnitelman perusteista saa tehtävän suunnitteluun. Opsin painotusten mukaan myös oppilaan omat kuvakulttuurit pitää olla tutkimuksen kohteena ja tunneilla läsnä. Tässä tehtävässä halusin ainakin hiukan esitellä niitä kuvia, jotka eivät heidän somevirrassaan kierrä. Mutta tehtävän pitäisi olla sellainen, että jokaisen oppilaan omin ja mieluisin voi päästä esiin. Opsin tavoitteista nousee myös tavoite pyrkiä tekemään vaikuttavia kuvia. Merkittäviä jopa. Oppilaan tulee olla kykenevä yhdistelemään eri kuvastoja omiin kokemuksiinsa, keskustelemaan ja tulkitsemaan. Ja huomioitavana on aina koko opsin arvopohja kuten kestävän kehityksen välttämättömyyden ymmärtäminen ja kulttuurinen moninaisuus. Ja iik – ei saa unohtaa niitä seitsemää laaja-alaisia oppimiskokonaisuutta! Piti siis miettiä miten tämä(kin) tehtävä tukee näiden kompetenssien kehittymistä. Ettei kaikki jää vain värillä läträykseksi. Ja ai niin, olisi tämä Suomi 100v myös huomioitavana…

Kuvisopettajan kannattaa aina myös huomioida, että toimitatapoja projektin aikana on useampia. On yksilötyöskentelyä omassa rauhassa, parin kanssa pohdintaa ja toiminnallisuutta. Kuvia ei voi tehdä kaiken aikaa ympäriinsä juoksentelemalla muttei paikoilleenkaan nauliintuminen tunnu kivalta. Liikunnanopettajat ovat vinkanneet ettei liikkuva koulu tarkoita sitä että koko ajan hilluttaisiin. Vaan että liikutaan kun voidaan tai kun on tarkoituksenmukaista. Kun jokainen vaikkapa vain hakee omat välineensä, tulee liikuttua. Opettajan on vain siedettävä liikehdinnästä johtuva – hmm – liikehdintä. Ja ääni. Sen sijaan siis että tunnilla olisi opettajajohtoinen pöytiintarjoilu.

Päädyin lopulta värien tunteita välittävään voimaan ja kolmiosaiseen kokonaisuuteen. Ensin annettaisiin mennä, sitten vähän syvennetään tunnetietoja ja näihin kokemuksiin pohjautuen tehdään mestariteos, taidetta!

1 LÄMMITTELYTEHTÄVÄ: TUNTEEN ILMAISUA EKSPRESSIIVISESTI

Pyysin keskustelemaan parin kanssa asioista, jotka saavat huonolle tuulelle tai suuttumaan, jopa vihaiseksi. Kuulin oppilaiden kertovan toisilleen mm seuraavaa: Se kun joku kävelee edessä ja hidastelee eikä pääse ohi! Pikkuveli tunkee mun huoneeseen! Pleikka ei toimi, peli katkee just kun oot saamassa jotain läpi, jos joku tietty ei vastaa mun viestiin! En haluu kertoo ettei tuu nyt huono olo.

Toiminnan vuoro: ”Hae tai sekoita kolme väriä, jotka mielestäsi kuvaavat ärsytyksen/harmittamisen/vihan tunnetta.” Kuten olin arvannutkin, lähes kaikki päätyivät punaiseen ja mustaan. Kun pyysin arvioimaan syitä juuri näiden värien valintaan, sain vastauksiksi että koska ne nyt vaan tuntuvat niin vihaisilta. Huomasin oppilaiden katselevan niin omia kuin toistenkin värivalintoja vähän hölmistynyt ilme kasvoillaan – tosiaan, tulipa valittua samanlaiset värit. Mutta kolmannen värin valintaperusteet olivat henkilökohtaisempia.  Joku ihmetteli miten oma lempiväri on voinut joutua jollakin toisella vihavärien sekaan. Värillä oli väliä. Pikainen info vielä siitä, miten värit on totuttu eri kulttuureissa kokemaan (Päivi Hintsasen hieno Coloria -sivusto) ja saatiin sekaan kulttuurista tuntemusta. Näin voitiin todeta mitä yhteistä omilla värivalinnoilla on  vaikkapa japanilaisten tottumusten kanssa.

maalit

Ja mitäpä väreillä piti tehdä: ”Maalaa valitsemillasi väreillä  kaksi paperia niin että liikutat sivellintä kuin vihainen ihminen sitä liikuttaisi.” Sain ensin vastaani joitakin epäileviä katseita, joista saattoi lukea että et oo tosissas. Tarkentavia kysymyksiä tehtiin: ”Et niinku saaks riehuu?”. Joo-o, kunhan et katkaise sivellintä ja riehumisesi pysyy siinä paperilla. Kukaan ei kysynyt että saaks huutaa kanssa. Mutta varsinkaan pojat eivät oikein kyenneet eläytymään vihaisuuteen ääntelemättä samalla. Harmi ettei tullut äänitettyä parhaimpia älämölöhetkiä!

dsc_0554

Tunneasteikko venyi joillakin vihaakin voimakkaammaksi. Kuulin käytettävän sanoja aggresiivinen ja väkivaltainen, totaali rageeminen. Myös leikeistä tuttuja ilmaisuja kuului kuten ”nyt tää alkais jo vähän rauhottuu”. Vaikka paperinpaloissa saattoi nähdä pelkää sotkua niin yllättävän analyyttisesti kolmetoistavuotiaat osasivat kertoa mitä mielessä oli tapahtunut sivellintä liikuttaessa tai millaista tunnetilaa he olivat halunneet tavoitella. Useimpien mielestä oli ollut hauskaa, keskittyminen vaikutti sataprosenttiselta. Papereihin tallentui sekä liike että voima, ehkä jopa tunne. Vimmaisia vetoja katsellessa katsojan aivoissa saattaa tutkimusten mukaan aktivoitua samat alueet kuin tekijänkin aivoissa. Abstraktiinkin kuvaan voi näin samaistua, tällaisen empaattisen kokemuksen mahdollistaa suhteellisen uusi löytö: peilisolut.

dsc_0558

 

Maalin ollessa vielä märkää, väliin tuli pieni pyyntö: ”Ota maalauksestasi painovedos, eli tartuta väriä toiseen paperiin.” Tämä osittain siksi, että olin suunnitellut vihakuvien päälle maalattavan vielä samalla tunnilla ja näin saatiin maalipintaa kuivemmaksi. Ja toisaalta siksi, että painovedosta oli tarkoitus käyttää mielikuvituksen herättäjänä.

dsc_0524

”Jatka kuivempaa vihakuvaa niin että lisäät päälle väriä, joka mielestäsi on rauhoittava. Käännä sivellin toisinpäin ja piirrä/raaputa puupuolella paperiin kasvot, rauhalliset.”

”Toisen kuvan vihavärit peitetään värillä, joka mielestäsi kuvaa pelkoa. Jatka kuvaa haluamallasi tavalla”.

IMG_0880.JPG

dsc_0542

”Katsele tartuntaverostasi eri suunnilta. Löytyykö värilänttien seasta kasvot, ilme tai hahmo? Täydennä kuvaa ja auta muitakin näkemään! Matki maalaustasi, miltä tuntuu, miltä maalauksesi hahmosta tuntuu? Mitä ilme voisi kertoa? Kuka tai mikä kuvassasi on?” 

kasvot

Kerroin etukäteen arvioinnista, ettei tämän kaksoistunnin työskentelyä tulla arvioimaan tuotoksina vaan arviointi tulee kohdistumaan työskentelytavoissa kokeilevaan ja tutkivaan otteeseen ja käyttäytymisessä maalien tarkoituksenmukaiseen käyttöön eli pensseleillä ei ole tarkoitus esimerkiksi miekkailla. Oppimisen osalta arvioinnin kohteena on värioppiin liittyviä asioita eli miten hyödynnän vastavärejä, miten eri kulttuureissa on värien merkitys nähty. Ja arviointia tehdään koko ajan, sitä tekee siis sekä oppilas että opettaja. Eikä kyseessä ole arvostelu vaan harkinta vähän samaan tapaan kuin kotitaloustunnilla arvioidaan maistelemalla tarvitaanko suolaa lisää vai ei.

dsc_0544

 

kaikki-kolme

Kun kaikki kolme pientä maalausta oli mallillaan, voitiin arvioida kokemusta yhdessä. Miltä tuntui maalata? Miltä tuntui maalata vihaisesti? Valittiinko samoja värejä vihan kuvaamiseen? Mitä värejä? Miksi? Voiko vihan tunteen alla ollakin pelko? Jos vanhempasi suuttuu sinulle kun olet liian myöhän ulkona, voisiko olla ettei hän oikeastaan ole vihainen vaan pelkää? Mitä hän voisi pelätä? Miten omaa vihantunnetta voisi rauhoittaa ja kiukkua hallita? Milloin viha tarttuu? Mikä tunne kuvastuu mielikuvitushahmosi kasvoilta? Millaisia itse tehtyjä värisävyjä kuvista löytyy? Mitä tapahtuu kun vastavärit ovat sekoittuneet toisiinsa?

Näin oltiin yhdessä kaksoistunnissa kokeiltu miltä tuntuu muuttaa tunteita kuviksi. Seuraavalla viikolla oli vuorossa kuvista löytyvien tunteiden muuttamista sanoiksi eli kuvien analysointia.

2 ANALYSOINTITEHTÄVÄ: KATSOMME KUVIA, PUHUMME TUNTEISTA

Suomen kielessä on paljon sanontoja harmistukselle. Nuorison ei tarvitsisi käyttää pelkästään sitä vee sanaa. ”Ottaa aivoon, repiä pelihousut, pistää vihaksi, sappi kieluu, näkee punaista, polttaa päreet… Miten mahtaa olla muiden tunteiden sanallistamisen laita? Ja osataanko tunteita nimetä, tunnistetaanko niitä, mitä muita tunteita on kuin 😦  ja 🙂  ?

Päädyin käyttämään terveystiedon oppimateriaalia eli oppikirjaa sekä mielenterveysseuran Tunteet tutuiksi –pakettia. Terveystiedon opettaja oli selostanut minulle miten tunteita heidän tunneillaan ollaan jo käsitelty tai tullaan kuvistuntien jälkeen käsittelemään. tunneaurinko

Kukin sain sisään tullessaan kuvan. Olin ensin koonnut kuvakorttipakkaa vain taidekuvista, rajasin valikoimaa vielä Suomi 100v henkeen kultakauden taiteeseen, mutta turhauduin melankoliseen tunnelmaan ja päätin laajentaa valikoimaa mediakuvilla. Luokassa oli kaksi pöytää, hyvän olon pöytä ja pahan olon pöytä.

”Vie kuvasi joko hyvän olon pöydälle tai pahan olon pöydälle.” Tämä toive vaikutti helpolta toteuttaa. Seurasi lajittelutehtävä: ”Keskustelkaa molemissa pöydissä edessänne olevista kuvista ja lajitelkaa ne tarkemmin alalajeihin.” Hyvänolon pöytään ilmestyi neljä korttia, joissa luki ilo, rakkaus, nautinto, yllätys. Ja huonojen fiilisten pöydässä piti erotella onko kuvissa vihaa, surua, pelkoa, häpeää vai inhoa.

dsc_0579
Kuvia, joissa erään oppilasryhmän mielestä oli läsnä pelon tunnetta.

Kun tunnekuvia lajiteltiin, yllätyin siitä että oppilaat katsoivatkin millaisia tunteita kuva heissä herättää eivätkä sitä, millaista tunnetta kuvassa on tavoiteltu. Esimerkiksi oikein herkästi maalattu kuva sipulista, joka on hiukan idullaan päätyi inhopinoon syystä että lajittelija inhosi sipulia. Samalla ajatusmallilla naurava kuva Trumpista oli vihapinossa koska lajittelija ajatteli vihaavansa Trumppia. Olin siis naivisti odottanut että jos kuvassa on iloinen ihminen, kuvasta välittyy iloa ja kuva päätyy ilopinoon. Sama sipulikuva päätyi kyllä useimpien luokkien käsittelyssä kuvaamaan yllätyksen tunnetta. Jos valikoimassa olisi ollut uteliaisuuden tunne, se olisi varmaan ollut osuvampi. Tunneaurinkokuvassa onkin liian vähän tunteita siitä huolimatta että jokaisen seitsemän perustunteen eri vivahteita onkin lueteltu.

Joitakin esilläolevia kuvia tulkittiin vielä yhdessä, dokumenttikameralla valkokankaalle suurentaen ja huomattiin että saman kuvan voi nähdä monella tavalla ja että tieto ei ole pahitteeksi kuvia tulkitessa. Oikeastaan ihminen näkee vain sitä mitä tietää. ”Toi tyttö pelkää että toi lintu satuttaa sitä” (Eetu Isto: Hyökkäys) ”Pelko näkyy ton tytön silmistä” (Steve McCurry: Afgaanityttö)

Oppilaat ovat melko hyviä lukemaan opettajiensa tunnetiloja. Ja joskus pyrkivät niihin vaikuttamaankin. Arvuuttelin jumittunutta dokmenttikameraa säätäessäni, mikä tunne heidän edessään olevalla opettajalla mahtaa nyt olla kun tekniikka ei pelaa. Raivoa veikattiin toiveikkaasti. Tajusin, että avautui mahdollisuus toimia aikuisen tavoin, mallia tai ainakin vaihtoehtoja raivolle näyttäen. ”Ei kannata”, vastasivat kun kysyin  kannattaisiko tässä nyt raivoaminen, ratkaisisiko se tämän teknisen ongelman. Tunnustelin siinä tuntemuksiani ja luettelin että turhautuneisuus, epävarmuus, pelko, jännitys, toivo. Sillä aikaa kun valkokankaalla edelleenkin pyöri Windowsin ”hetkinen”, pyysin kyseistä luokkaa muistelemaan olenko milloinkaan ollut heille vihainen. Omasta mielestäni en ollut, mutta pidin mahdollisena että naamatauluani on sillä tavoin tulkittu. Autoin vielä näyttämällä että terveystiedonopettajien materiaalin mukaan vihan alalajeja ovat kiukku, tuohtumus, ärtymys, vastenmielisyys, suuttumus ja raivo. Minua jännitti vastaus, sen verran kauan sitä sai odottaa. Olin kuulemma ainakin yhden kerran suuttunut. Silloin kun eivät olleet uskoneet tai oppineet että pitää painaa control+z jos on tehnyt kuvankäsittelyssä mokan. Purskahdin nauruun ja pyysin anteeksi. Kerroin muistavani tilanteen mutta omasta mielestäni tunne oli turhautumisen tunne kun koko ajan sai samaa sanoa. No, dokumenttikamera päätti olla sillä kertaa toimimatta. Myönnän, se suututti, mutta mokomalle tunteelle ei ollut aikaa sillä piti keksiä muita keinoja tunnin sujuvaan jatkamiseen.

”Keskustelkaa ryhmissä miten on mahdollista että kuva esittää puuta, mutta aiheena onkin jotain muuta.”

Yllätyksen ja hämmennyksen tunne tuli, kun vastattiin että kuvassa on vaikka puusta tehty höylä. Joillakin luokilla ei millään irronnut vastauksia, pelkkiä kummeksuvia katseita vain. Jos laajensin kysymystä hiukan, muotoon ”kuvassa on vanha puu, mutta aiheena on muu”, saattoi jo tulla ehdotuksia että kuvassa vosi olla aiheena koko elämä.

Näin lähestyimme tämän tunneprojektin päätyön tehtävänantoa:

 

3 TAIDETEOS SYNTYY: AIHEENA ON TUNNE, KUVASSA ON PUU

Minusta tuntui, että kaikki tälle projektille asettamani tavoitteet saattaisi olla mahdollista saavuttaa ja epäonnistumiset minimoida jos pääteoksen lähtökohta rajataan tiukan, mutta turvallisen tuntuisesti samalla mahdollistaen rajattoman määrän ideoita. Päädyin puuhun. Vertauskuvallisesti siis. Tekisimme maalauksia, joissa lähtökohtana on jokin tunne, mutta sitä ilmaistaan vertauskuvallisesti käyttämällä puumetaforaa.

Tarvittiin lisää tunteita valittavaksi. Täältä löytyi 104 tunnetta: http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen/104_tunnetta

 

Tämäkin lista osoittautui lopulta suppeaksi. Oppilaat lisäilivät siihen kaikenlaista. Osalla oli hassunhauska nimi kuten häsläyksenhalu, mutta ei listalla ollut itsevarmuudentunnettakaan. Eräs poika havaitsi ja sanoitti minulle että nyt sulla on varmaan ymmärretyksitulemisen tunne, kun olin todennut että näyttää siltä että tehtävä on ymmärretty. Sataneljä tunnetta löytyi myös irtolappuina laatikosta. Sieltä saattoi vaikkapa arpoa itselleen ideoita.

dsc_0581

Näytin lappua, jossa luki empatia, että onko tuttu sana. Moni sanoi kyllä kuulleensa mutta ei sitä oikein osannut selittää… Seurasi odottavia katseita.  Opettajasta tuntuu aina kivalta, kun oppilaat haluavat tietää jotakin. Ja varsinkin jos käsillä on näin hieno asia – myötäelämisen tunne.

Tunnelistalla oli muitakin sivistyssanoja, esim kyynisyys. Että mikä se sitten on. Ja kun eräs ilmoitti oman työnsä kuuluvan tiettyyn kategoriaan, nousi vierustoverilla kulmakarvat – että mihin niinku, täh? Sama oppilas osasi muiden hämmästykseksi selittää mitä on empatia. Kun tunnin lopussa kysyin kahden kesken puhutaanko heillä kotona sellaisilla sanoilla kuin kategoria ja empatia, oppilas vastasi että ei, mutta jos lukee paljon niin siitähän ne oppii. Niinpä.

 

Tehtävänannon yhteydessä esiintyy usein onks pakko –kysymyksiä. Usein ne tarkoittavat samaa kuin että en taida jaksaa. Tai sitten kysymys tehdään varmennuksena, tarkoittaen että laskeeko numero jos en tee jotain tiettyä juttua. Mutta sama kysymys voi ilmaantua tarkoittamaan tarkennusta mitä tehtävässä on tarkoitus tehdä ja näin oppilas voi jopa laajentaa tavoitteita omilla näkemyksillään. Opettajan on osattava erottaa mitä siellä kysymyksen takana on; laiskuus, laskelmointi vai oppimisen halu. Viimeksimainittu on siis sitä kympinoppilaan kysymistä.

Luonnosteluvaihetta on aina hieno seurata. Silloin viimeistään liikkeelle laitettu inputti tehtävän tiimoilta alkaa tulla näkyväksi outputiksi. Ja pieniinkin lyijykynän jälkiin tarttuu niin paljon oppilaiden ajattelua, tarkoituksia, tuntemuksia ja kokemuksia! Luonnostelua ohjatessa saan myös kuulla mitä oppilaani ajattelevat, mihin työssään pyrkivät, mistä ajatukset ovat syntyneet. Ja niiden kohdalla, joiden vihkoon ei tunnu ilmestyvän mitään, saan hyvästä syystä pysähtyä juttelemaan, johdattelemaan ajatuksia, liikauttamaan jotakin. Tunnelappuset olivat tällä kertaa hyvänä apuna. Eräälle käynnistymisvaikeuksissa olevalle oppilaalle arpoutui ”vapauden tunne”. Jouduin hillitsemään itseäni etten tehnyt riehakasta tuuletusta kun oppilas välittömästi kertoi millainen kuva hänelle tuli mieleen: puu, jonka juuret on ilmassa, se lentää! Oivalluksen syntyminen tuntuu aina hyvältä, uskoisin että sen voisi jopa aivokuvista nähdä. Ja kun idea tulee näkyväksi, ollaan kuvataideopetuksen ytimessä.

 

Luonnokset valmistuivat tunnin lopussa ja niihin palattiin seuraavalla viikolla tarkistaen tiettyjä kuvantekemisen perusasioita kuten sommittelu, värinkäyttö, kuvakulma, muoto, rajaus sekä havainnon ja mielikuvituksen suhde, jännitteen syntyminen.Tekniikkakin piti eli sen sai itse valita annettujen kuuden vaihtoehdon sekä niiden yhdistelmien joukosta.

tekniikkavaihtoehtoja

Yksiötyöskentelyn aikana kierrän koko ajan oppilaiden keskuudessa ohjaamssa, kannustamassa, vastailemassa ja kyselemässä. Ohimennen saatan myös heijastella yleisohjeita. Niihin sain kuin sainkin mukaan alussa hylkäämiäni Suomen taiteen kultakauden teoksia, hiukan uudelleen tulkittuina:.

ohjeita


Ja valmista alkoi syntyä. Vielä kun sai teoksen taakse kirjoitettua ajatuksiaan ja tarkoituksiaan sekä ehkä jopa viestin katsojalle, tuntui että oltiin uusien tunne-elämysten äärellä. Opettajan vahvin tunnetila valmiiden töiden äärellä: kiitollisuus.

img_1169
Ella: ”Aiheena on velvollisuudentunto. Ihmisen velvollisuus on pitää huolta tuosta puusta. Jos velvollisuuksiaan ei hoida, voi käydä huonosti.”

 

img_1243
Omistautumisen tunne

 


img_1154

 

 


IMG_1155.JPG
Tino: Ulkopuolisuudentunne, ruoho on toisella puolella vihreämpää.

img_1174

Gabriel: Ylimielisyys, yksinäisyys, kateus


 

IMG_1164.JPG
Pyry: Pettymuksen tunne. Sadepilvi menee ohi ja sataa väärään paikkaan.

 


img_1167
Jenny: Vanha rakkaus. Versoo koko ajan uutta.

 


IMG_1198.JPG

Sanni: Uteliaisuus. Kirsikka haluaa nähdä millaista on talvella. Idea tuli koulun pihalta.

 


img_1183

 


img_1228

 


img_1153

Casper: Viha

 

IMG_1150.JPG
Seela: ”Lempeys”. Tämä maalaus oli koulumme joulujuhlassa taustakuvana kappaleessa ”Pettävällä jäällä” Jos olisimme ensin kuunnelleet musiikkia ja sitten kuvittaneet kuulemamme, kuva ei ehkä olisi ollut niin puhutteleva kuin näin päin valittuna.

img_1179
Janina: ”Toiveikkuus” Maalaus kuvitti joulujuhlassamme esitettä Greendayn kappaletta ”Holiday” ja ainakin minun mielestäni se sopi sanoitukseen ja tunnelmaan paremmin kuin alkuperäinen musiikkivideo.

 

img_1196

Annina: ”Rakkaus” Tämä maalaus valikoitui joulujuhlaan oppilaiden esittämän ”Misteltoe” balladin taustalle. En ollut tunnilla huomannutkaan, miten pariskunnan ylle kaartuvat okset ovat kuin mistelinoksat.


Ilman tekstiä, selostusta oli vaikea arvioida mistä kuvassa on kyse. Toivoin että oppilaat kirjoittaisivat vähän pyrkimyksitään, perustelisivat miksi kuvassa on vaikkapa vihreää tai lintu. Oikeilta taiteilijoilta ei tällaista vaadita, tosin monet heistä kirjoittavat selostuksia taiteellisen työskentelynsä syvimmistä tavoitteista pyytämättäkin. Tässä  kirjoittamisella haettiin oman työn sanallistamista, 0mien tavoitteiden asettamisen huomaamista.

Alla oleva video on äänetön. Se on editoitu  We are the world kappaleen rytmiin sopivaksi, elävöittämään valinnaisen musiikin oppilaiden esitystä. Alussa ovat tummimmat, surullisimmat teokset ja kuvakavalkadi etenee kohti valoa. Punaisessa tunnuskuvassa on aiheena ilo. Puu on kuin ilotulitusraketti!

 

 

 

 

Viittauksia

Linolevyn kaivertaminen käy työstä, vaikka lämpölevyllä pehmittäisi. Eikä haavoilta välty vaikka olisi leikkuualustat käytössä. Mistä siis inspiraatio kuvantekemiseen kun tietää, että tullaan käyttämään työlästä tekniikkaa? Millainen idea jaksaisi pitää mielenkiintoa yllä ja olisi kaiken vaivan arvoinen?

Minulla on täysi luottamus oppilaitteni kykyyn ja haluun kehitellä kuvien sisältö itse. Sen verran päätin hämmentää mieliä, että kaikki aloittivat sukeltamalla Googlen Art Projectiin. On vaikea tajuta miten suuri aarreaitta se on. Sieltä löytyvät lähes kaikki maailman taidemuseot ja moniin niistä pääsee sisäänkin virtuaalivierailulle. Taiteen tutkimusta voi tehdä seuraamalla aikajanaa tai maailmankarttaa tai syvälle sukeltaen gigapixelkuviin. Tarjolla on läkähdyttävän paljon taustatietoa taideteoksista ja taiteilijoista tarvittaessa valmiiksi teemoiteltuna. Pelkäsin että oppilaat päätyvät tämän runsauden keskellä toteamaan että kaikki on jo tehty, ainakaan ei kannata enää yrittää keksiä mitään uutta. Pidin myös mahdollisena, että institutionaalisen taiteen parista ei löydy mitään itseä kiinnostavaa jos tutkimustyötä tehdään satunnaisesti klikkailemalla. Kannustin kuitenkin Picassoa siteeraten että älkäähän etsikö, löytäkää! Google Art Project

Minusta oli mielenkiintoista seurata, millaiset teokset ja kuvat niistä pysäyttivät ketäkin. Esimerkiksi  nimestään huolimatta tänne Pariisissa sijaisevaan ”antimuseoon” halusi useampikin mennä seikkailemaan: Palais de Tokio

Taiteen katselu saattoi joidenkin kohdalla jäädä irralliseksi viihdykkeeksi, mutta voisin aavistaa, että heidänkin silmiensä editse lipuva moninaisuus jätti jälkiä mielen pohjalle.

dsc_0141

Albrecht Dürerin vesivärimaalausta ”Jänis” vuodelta 1502 päästiin suurentamaan niin lähelle, että pieninkin siveltimenveto erottui. Mikä sai taitelijan kuvaamaan moisella karvantarkkuudella? Kuinka kauan tähän on mennyt aikaa? Miksi juuri jänis?

dsc_0248

Kun siirryttiin luonnostelemaan omaa työtä, piti ottaa huomioon tekniikan haasteet ja mahdollisuudet. Kaivertamisen tutkimiseen soveltuva ja sisällöltään mielenkiintoinen sanattomana linografiikkana toteutettu sarjakuva löytyi täältä: Eric Drooker: FLOOD! UN ROMAN GRAPHIQUE

dsc_0249

”Käy treenistä”, toteaa eräs oppilas venytellen kahden tunnin intensiivisen kaivertamisen jälkeen. ”Onks laastarii?” tuli kuultua useammankin oppilaan sanomana.

dsc_0304

Uusien sävyjen syntyminen on palkitsevaa jos viitsii nähdä värien sekoittamisen vaivan ja kestää lievää sotkuisuutta. Vedostaminen on uusi mahdollisuus tuoda teokseen sisältöä, syventää ja laajentaa aihepiiriä. Kun vaihdat väriä, saattaa koko työn luonne muuttua. Täydellisen vedoksen tavoittelu vaati pitkää pinnaa ja himmeät, sotkuiset vedokset saattavat lannistaa niin ettei voimat riitä työn loppuun saattamiseksi. Siksi tavoitteistossa ei ollut vaatimusta tasaisen painopinnan aikaansaamiseksi vaan kokeilumieli, luovan otteen säilyttäminen joka vaiheessa.

dsc_0302dsc_0245dsc_0308

dsc_0363

Oli vedosmerkintöjen, signeerauksen ja työn nimeämisen vuoro. Jos kuvassa on mato ja teoksen nimenä on myös mato, niin ei ole vaikea arvata mitä katsojan ajatuksissa liikkuu: matopa tietenkin. Mutta jos matokuvan nimeää toisin tai kun on alusta alkaen tiennyt mistä mato on aiheeksi päätynyt ja mihin se viittaa, on katsojalla mahdollisuus tulkintoihin: ”Minä”, ”Ekosysteemin elintärkein”, ”Matikan tunti”.

dsc_0361

Passepartout`n eli paspiksen leikkuu osoittautui jälleen hankalaksi hommaksi. Kyseessähän on vain reikä pahvissa, mutta olen joskus koonnut yhteen kehystettyyn teokseen 30 tapaa mokata kehystyksen teossa. Ne koottiin hysteerisen hipein mielin, oppilaat riemuitsivat huomatessaan että oma moka ei vielä ollut mukana listassa. Laskuvirhe, mittausvirhe, vino leikkaus, lyijykynien jääminen etupuolelle, kuvan kiinnittäminen väärinpäin tai vinoon, teippien näkyminen kehyksen reunoissa, taustapahvin näkyminen jostain laidasta, vedosmerkintöjen kirjoittaminen kehykseen, signeerauksen jääminen pahvin alle piiloon, rypistyminen, painovärin tarttuminen sormista kehykseen, mattoveitsi lipsahti pöytään tai sormeen, verta viiltohaavasta vedoksessa …

img_1065

Teosten nimien myötä pieni grafiikan kokoelmamme alkoi näyttää hurjalta. Mustalla pohjalla oleva risti viittaa tiettyyn biisiin. ”Metsäpalo” teoksessa linnut lehahtavat pakoon vaaran alta. Teos voisi viitata myös pakolaisuuteen, pelastautumiseen. Oli ”Maailmansotaa” ja yksi”Pelko”. Kun tihrustin ehkä kuudennen kuvan alta nimeä ja totesin että ”Massacre” eli verilöylyhän se siinä, koko ryhmä remahti nauramaan sille, että toisitaan tietämättä ovat koonneet maailmanlopuntunelmia..

img_1064

img_1068

img_1066

Kaiken hurjuuden keskellä oli kuitenkin yksi kirkas oranssi ananas. Mutta teoksen nimi oli ”Kynä”. Kun ihmettelin syytä moiseen surrealismiin, sain vastaukseksi juuri sen tyyppistä hymyilyä, joka syntyy kun joku ei ymmärrä sisäpiirin vitsiä. Arvelin että olisiko tässäkin kyseessä jokin biisi, jota en ole kuullut. Kuulemma oli.

img_1062

Oppilaiden poistuttua pikainen googletus tuotti tuloksia. Enpä olisi arvanut että kuva viittaa erääseen aikamme kuumimpaan viraalivideooan PAPP, joka oli mennyt minulta kokonaan ohi. Merkillinen esitys, jonka parodioista paras oli mielestäni tämä, jossa viittauksia löytyy moneen suuntaan ja yhdeksään musiikigenreen:

Löytyikö jälkiä taidemaailman kuvista, viittauksia siihen Durerin Jänikseen vaikkapa?  Ei suoranaisesti. Mutta ehkä kokemuksena siitä miten taiteilijalla on se oma tärkeänsä. Ja kaverin teosta saattoi lähetyä samaan tapaan eli katsellen mikä hänelle oli tänään ja tässä se juttu. Niitäkin oli, jotka sanoivat, että ei tässä mitään erityistä ajatusta ole. Kunhan vaan tein mitä sattui tulemaan mieleen. Pyysin vielä lopuksi kertomaan mitä sattuu tulemaan mieleen, kun rinnastetaan kuvia, kun ne laitetaan vierekkäin tai peräkkäin tarinaksi ikään. Ja kyllä – assosiaatioita oli kiva synnyttää. Omakin työ sai uusia merkityksiä. Mihin voisivat nämä kuvaparit viitata, mistä kertoa, miten tukea tai selittää toisiaan, millaisia ajatuksia ne herättävät vierekkäin ollessaan?

Näyttely on parhaillaan koulumme aulassa ripustettuna ja järjesteltynä niin, että musiikkiin viittaavat kuvat saavat tukea toisistaan, huoli maailman tilasta yhdistää omaa ryhmäänsä, on myös ilmava mukavien muistojen kokoelma ja tekniikkaa havainnollistava seinä.

Kuvien tekijät: Kalle, Olivia, Säde, Tuisku, Assi, Anniina, Ada, Tong, Jane, Saija, Sanna, Jade.

 

 

 

Kiehahtaa, kiehuu, hautuu

Uusi ops kannustaa yhteistyöhön ja ilmiöpohjaisuuteen. Mutta yläkoulun lukujärjestykset puolestaan eivät. Kokeilimme seiskaluokkalaisten tunneilla ja oppisisällöillä miten kuvataide ja kotitalous voisivat tehdä mutkattomasti yhteistyötä, joka palvelee kummankin aineen tavoitteita. Otimme tietoisen riskin että joutuisimme lopuksi toteamaan ”mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa!”. Mutta kunhan vielä haudutellaan, tästä kokeilusta saattaa kehittyä koulullemme oiva toimintamalli nyt kun on testattu opettajien yhteistyöhaluja sekä tekniikan taipumista tällaiseen, mm. miten byod saadaan toimimaan, miten kannattaa lukea lukujärjestystä ja miten kahdeksan rinnakkaisluokan eli kolmenkymmenen kotitalousryhmän kuvaamat videoklipit saadaan järjestettyä editointia varten.

Yhteistyön käytännön toteutus

1 Kotitalousopettajat toimittivat kuvataideopettajalle etukäteen seuraavan tunnin tuntisuunnitelmansa.

2 Kuvataidetunnilla oppilaille selvisi että kotitaloustunnilla tullaan keittämään puuroa ja kiisseliä, mutta aiheena ei olekaan puuro vaan joku kumman tärkkelys. Tarkoituksena oppia keskeisiä ruuanvalmistuksen käsitteitä kuten kiehauttaminen, keittäminen ja hauduttaminen ja tutkia ilmiötä miksi puuro puuroutuu ja kiisseli sakenee ja mikä on lämmön vaikutus tähän kaikkeen. Kuvistunnilla työskenneltiin samoissa ryhmissä kuin kotitaloustunneillakin. Ennakoitiin tulevaa kuvausongelmaa. Tutustuttiin kuvakokoihin ja kuvakulmiin ja tehtiin pieniä videoharjoituksia. Koulun kameroita oli käytössä neljä. Kunkin harjoitteen jälkeen kamerat laitettiin dokumenttikameran alle ja suurennettiin valkokankaalle. Näin säästettiin aikaa ja hermoja kun kuvattuja pätkiä ei tarvinnut siirtää heijastamista varten koneelle.dsc_0204

3 Kotitaloustunnilla videoitiin etukäteistiedon tukemana keskeiset tilanteet. Videointiohjeet olivat sielläkin esillä. Ohjeet saattoivat vaikuttaa rajoittavilta, mutta taka-ajatuksena oli minimoida kotitaloustunnilla mahdollisesti aiheutava häiriö ja maksimoida editoinnin onnistuminen.videointiohjeet

4 Kun oli taas kuvataidetunnin vuoro, oli kuvattu materiaali odottamassa luokan kansiossa, pilvipalvelussa. Materiaalista editoitiin havainnollisia, informatiivisia, hauskoja, ymmärrettäviä opetusvideoita. Tärkeintä oli saada poimittua keskeiset tärkkelyksen käyttäytymiseen liittyvät sanat ja ilmiöt videoon. Tarkoitus ei siis ollut tehdä kokkivideoita resepteineen. Aikaa meni reilut kaksi viikkoa eli yksi kotitalouskerta ja kaksi kuvataidekertaa. Siinä ajassa saatiin kokemusta miten puuronkeitto muttuu viestinnäksi.

DSC_0210.JPG

Kamerat kotitaloustunnilla

”Eipä ole ennen oppilaat näin intensiivisesti tarkkailleet milloin vesi kiehuu.”, totesi yksi kotitalousopettajistamme. Tämä kokeilumme muistuttaa mainiota ”kamerakynä” -metodia sillä erotuksella, että kuvataiteen läsnäolo tuo mukaan elokuvailmaisun ja mediataitojen opiskelua. Metodia on käytetty enemmän alakoulussa, jossa luokanopettaja muuntuu kadehdittavalla taidolla hetkessä biologista matemaatikoksi tai englannin opettajasta kuvataiteen opettajaksi. Nyt sai kotitalousopettaja olla kotitalousopettaja, ottamatta vastuuta kuvaamisesta.

Puurot ja kiisselit kuvistunnilla

Kun ryhmä jäsenteli otoksensa ja tekstitti videonsa eli prosessoi kokemuksensa uudelleen, kotitaloustunnin tapahtumat kertautuivat ja tuli esiin oliko asia ymmärretty vai ei. Tässä siis se tärkkelyksen saostuminen ja lämmön vaikutus prosessiin. Esimerkiksi yksi ryhmä tekstitti: Kaadetaan perunajauho ja vesi eli tärkkelys sekaan. Ja toinen ryhmä tekstitti viereisellä koneella että perunajauho eli tärkkelys. Tästä seurasi välittömästi puolin ja toisin ihmetystä ja keskustelu oppilaiden kesken aiheesta mitä se tärkkelys oikeastaan on. Eli oltiin peruskysymyksen äärellä, kotitalouden sisältötavoitteissa. Kun oikein keskittyy olemaan asiallinen, saattaa syntyä hassuja tekstityksiä. Esimerkiksi yksi ryhmä neuvoi tyylikkäin fonttivalinnoin miten keitetään kattilaa täysteholla. Rohkenin epäillä ohjetta ja pyysin tarkennusta. ”Eikun puuroa keitetään eikä kattilaa!”, joku hoksasi mutta kun kysyin mitä tapahtuu jos keitätte puuroa ja jopa täysteholla, tuli vastaus heti: ”Palaa pohjaan, kiehuu yli, vesi haihtuu, ei puuroudu!”. Juuri niin. Eli mitä siis keitettiin, kiehautettiin täysteholla? ”Ai juu. Vettä!”.

Ja mitä yhteistä onkaan puuronkeittämisellä ja kuvataideprojektilla: ensin laitetaan prosessi käyntiin eli ikäänkuin kiehautetaan ajatukset vauhtiin. Seuraavaksi on yleensä vähän tylsempi vaihe, jossa pitää kuitenkin olla tarkkana ettei homma jää kesken eli keitellään sopivalla lämmöllä ja lopuksi on aina hyvä antaa asian hiukan hautua.

 

Kotitalouden näkökulmasta asia avautuu kaikkeen suurustamiseen, kastikkeisiin ja ties mihin. Kuvataiteen näkökulmasta tämä kokemus ja oppiminen luo pohjaa videoilmaisulle, kriittiselle kuvan katsomiselle. Ollaan osallistuttu tapahtuneen asian rekonstruointiin ja ehkä oivellettu miten tallentaminen eroaa kuvaamisesta.

Samasta materiaalista voisi vielä koota hupiversion, valedokumentin, jossa samoilla kuvilla väärässä järjestyksessä ja väärin tekstein saadaan aikaiseksi aivan muuta. Tällaisessa ”pelleilemisessä” olisi se viisaus, että tutkittaisiin miten mitkä vaan kuvat saadaan näyttämään aivan miltä tahansa riippuen mitä tekstiä niihin on yhdistetty. Musiikkivalinnalla saadaan korostettua tunnelmaa ja manipuloitua katsojien olotilaa. Tehtävänä voisi olla vaikka sarjamurhaajan keittiössä, surullinen kokki, älä yritä tätä kotona, historiaa uudessa valossa, mitä useampi kokki sitä pahempi soppa, oikutteleva liesi, runsauden sarvi, uutinen (ruokamyrkytys koulussa, uusi energianlähde keksitty), hassu tiedeuutinen (uutta tietoa marjojen terveellisyydestä, puukauhan keittäminen aiheuttaa syöpää…). Klippejä toistetaan, pitkitetään, nopeutetaan, äänitehosteita lisätään, otosten paikkaa ja väriä vaihdetaan…

Ilmiön laajentamiseksi mukaan pitäisi ottaa kemia. Täällä hieno taustoitus tärkkelyksen kemiaan: http://molekyyligastronomia.fi/ruokaverstas-seinajoella/tarkkelyksen-kemiaa/

Kooste kotitalousopettajien kokemuksista:

Plussaa:
– Käsitteeseen suhtauduttiin keskittyneesti, kun sitä oli tarkoitus ilmentää videolla. Mietittiin ehkä vähän tarkemmin, mitä kattilassa oikein tapahtuu.
– Keskeisiä tapahtumia oli helppo konkretisoida elävän kuvan avulla.
– Oppilaat keskittyivät ilmiön tutkailuun paremmin linssin läpi.
– Videoiden tekeminen oli kivaa eikä sekoittanut köksäntuntia oikeastaan lainkaan.

Miinuksia:
– Kotitaloudessa sisällöt etenevät niin nopeaan, että ilmiöön palaamiseen videoinnin jälkeen ei oikein ollut aikaa. 
– Sopii hyvin vain osalle oppilaista, kaikki eivät pystyneet nimeämään tai sanallistamaan näkemäänsä.

Kehittämistä:
– Pitäisi aikatauluttaa tälle riittävästi aikaa myös jatkotunneille, jotta saataisiin oppipmisen kannalta täysi hyöty.

Suosittelemme tällaista yhteistyötä jatkossakin ja muihinkin aineisiin.

Valoa sisään ja pimeyttä ulos

Hölmöläiset eivät saaneet taloonsa valoa vaikka kuinka kantoivat pimeyttä ulos ja valoa sisään. Kun viisas Matti näytti miten tehdään ikkuna, hölmöläiset innostuivat niin, että sahasivat seinän jos toisenkin pois. Ja valoa oli yhtä paljon kuin ulkonakin! Mutta taloapa ei enää ollutkaan.

Uudet mainiot ysiluokkalaiset arkkitehtuurikurssilaiset ovat aloittaneet tutustumisen tilan tekijöihin. Aloitimme valosta, emme talosta. Vaikka ensin pitikin vähän rakentaa. Materiaalina oli valkoista muovailuvahaa ja ongelmana tehdä tila, joka saattaisi näyttää mielenkiintoiselta kun sinne ”paistaa aurinko” eli työpöydän lampun valo. Tehtävä ei ihan heti avautunut kaikille. Materiaali houkuteli tekemään ikäänkuin majoja tai luolia, jotka käänsivät selkänsä valolle. Vasta kun oli käynyt pimiössä kokeilemassa valon vaikutusta, käynnistyi tutkiva ote ja ajattelun ilo.

Valo tekee tilan. Tila syntyy vaikkapa nuotion ympärille kun se rajaa pimeyden nuotiopiirin ulkopuolelle. Rakennetussa ympäristössä saamme kokea suunniteltuja valoelämyksiä kun arkkitehdit ohjaavat valoa sisään ja pimeyttä ulos. Tilan luonteeseen vaikuttaa valonlähde itsessään, valoaukkojen muoto ja sijainti sekä pinta, jolle valo lankeaa. Siinä kolme muuttujaa, joilla mekin pelasimme.

img_0441
Jos viettäisi tilassa vuorokauden tai vuoden, ehtisi valo piirtää monenlaista tilaa. Mittakaava vaikuttaa paljonkin elämykseen, onko tämä karhun talviuniluola vai luonnonmuotoinen Pantheon?

img_0451

img_0472
Ulkopuolella on pieniä pimeitä reikiä mutta sisällä suuria valoisia.

img_0471

img_0506
Valoaukossa on terävät reunat,mutta valo lankeaa pehmeästi, on kuin kukkanen. (Kaarina Lehto 9lk)

img_0539Päältäpäin kuin jonkinlainen purkki. Sisätilassa hieno tunnelma, joka muuntuu auringonkierron mukaan. (Alexandra Asikainen 9lk)img_0544

Pinta, jolle valo lankeaa, herää eloon jos siinä on tekstuuria eli pintarakennetta. Kokeiltiin. Kännyköiden taskulamput auttoivat testauksessa.

Ilmiöitä bussipysäkeillä

Peilataanpa uusien opetussuunnitelman perusteita 7. –luokkalaisten arkkitehtuuriprojektiin. Voisiko pieni rakentelutehtävä laajentua luontevasti osaksi monialaista, ilmiöpohjaista oppimiskokonaisuutta? Mistä ilmiöstä voisi olla kyse?

Tehtävänantona oli suunnitella bussipysäkki ja rakentaa sen pienoismalli mittakaavassa 1:20. Tavoitteina eli arviointiperusteina oli arkkitehtuurin ikiaikaisen määritelmän mukaan kestävyys, käytännöllisyys, kauneus eli latinaksi firmitas, utilitas ja venustas sekä sopivuus ympäristöön.

Ohjasin oppilaita ymmärtämään mittakaavaa ja laskemaan suhteita, rohkaisin luovaan ongelmanratkaisuun rakenneratkaisuissa ja annoin aikaa käsityötaitojen kehittymiselle.

Materiaalit sai valita itse. Luokkatilaan oli järjestetty sekatavarakaupan tyyliin lukuisia laatikoita, joista sai valita materiaalit: kartonkeja, papereita, muovia, metallia, puuta. Teippejä ei saanut käyttää sillä perusteella, että teipittömyys auttaa keksimään oikeasti kestäviä ja kauniita rakenteita. Kokoamista varten oli paperiliimaa, puuliimaa, kuumaliimaa, rautalankaa, narua, niittejä. Sai maalata, käyttää helmiä, paperimosaikkipaloja, aikakauslehtien kuvia – tarpeen mukaan mitä vain. Sakset olivat tärkeimmät työvälineet, käsien jälkeen. Mutta paljon tarvittiin myös leikkuuveitsiä, sivuleikkureita, nahkapaskaa, reijittäjää, silmäneuloja. (Sekä jonkun verran laastaria…)

DSC_0238 (1)
Materiaaleja
DSC_0260
Nean valikoimaa
DSC_0268
Andrei keksi mitä köydellä voisi tehdä.
DSC_0266
Saran laatoitusta.

Lopuksi pienoismallit elävöitettiin paperisilla ihmisfiguureilla, joiden olemiseen oli kiva samaistua. Ihmisen mittakaavaa kerrattiin ja suhteutettiin pienoismallin mittakaavaan.

IMG_0416
Ollaan niinkuin ei oltaiskaan.

 

 

Lopputuloksena oli jälleen kerran mielestäni yllättävän hienoja töitä. En jaksa olla ihmettelemättä yläkoululaisten monipolisuutta ja nokkeluutta. Heidän keskittymiskykynsä ja työlle omistautuminen luo uskoa että kyllä tämä maailma pystyssä pysyy minunkin sukupolveni jälkeen.

Arvioinnissa kokeiltiin rakennelman kestävyyttä, testattiin käytännöllisyyttä eli voiko istua, näkyykö bussi, löytyvätkö aikataulut, onko odottaja suojassa sateelta tai tupakansavulta jne. Oppilaan piti kertoa estettisyyteen tähtäävät ratkaisunsa eli millä asioilla tai valinnoilla itse kukin oli pyrkinyt tekemään pysäkistään kauniin, tietyn tyylisen.

Oli kiva seurata, miten oppilaat oivalsivat missä oma pysäkki olisi juuri sopiva, millaisessa ympäristössä se sulautuisi muuhun arkkitehtuuriin tai tiettyjen kohderyhmien tarpeisiin. Oli rantatiepysäkkejä, synnytyssairaalan ja päiväkodin edessä olevia, vanhassa Porvoossa, jossain päin Afrikkaakin.

Joukosta erottuu pysäkkejä, joita voi tarkastella taideteoksina, veistoksina. Tai vertauskuvina: entä jos pysäkiltä pääsisikin matkaamaan ajassa, tulevaisuuteen…

Projekti kesti neljä kaksoistuntia eli kuukauden. Sinä aikana ehti muutamankin kerran tulla puheeksi koulun edessä olevan bussipysäkin törkeän huono kunto. Anoin siis kuntatekniikalta lupaa tehdä asialle jotain. Lupa tuli ja vielä tämän kevään kuluessa on tarkoitus siirtyä pienemmällä ryhmällä mittakaavaan 1:1 eli kunnostamme tuon häpeällisen hökötyksen, joka antaa aivan väärän kuvan koulussamme opiskelevista oppilaista. Jokunen on tosin huokaissut, että kannattaako lähteä kunnostamaan kun joku kuitenkin heti sotkee. Hyvä kysymys. Mitä parhain keskustelunaihe luokassa.

Bussipysäkkeiden valmistumista ohjatessani huomasin, että menen koko ajan ”toisten oppiaineiden tontille”. Varsinkin matematiikan, kun mittasuhteita sovitettiin tolkullisiksi. Niinpä mieleeni tuli, että jos tämä ”kuvistehtävä” olisi osa monialaista oppimiskokonaisuutta, liikkeelle voisi lähteä ikävästä ilmiöstä joka on kaikille tuttu: ilkivallasta. Selvitettäisiin usean oppiaineen voimin miksi bussipysäkkejä hajotetaan ja mitä seurauksia siitä eri tahoille on. Uskoisin, että kaikki laaja-alaisen osaamisen tavoitteet saavutettaisin sekä toki kunkin oppiaineen omaa tavoitteistoa.

Syntyi luonnos ilmiöpohjaiseen, monialaiseen ja paikallisesti suuntautuneeseen projektiin:

Tapaus bussipysäkki – ilmiöpohjaista oppimista

Meille Pääskytien kouluun tulee suuri osa oppilasta bussilla. Pysäkeillä seisoskelu on siis tuttua. Ilmiön kimppuun voitaisiin käydä katselemalla koulun edessä Peipontien ja Pääskytien risteyksessä olevaa pysäkkiä. Se on kokenut kovia. Myös koulun lähellä olevan Tolkkistentien varrella olevat pysäkit keskustasta Tolkkisiin asti on joka ikinen tärvelty jollakin tavalla. Mistä tämä ilmiö kertoo, mitä ajatuksia ilkivalta herättää? Voisiko asialle tehdä jotain?

huhtikuu2016
Häpeäpilkku koulun edessä

Minun kuvataideopettajapäässäni tuli mieleen kaikenlaista muiden oppiaineiden osuudeksi. Ei niin, että olisin sanomassa mitä kukin tekee vaan huomioitani, millaisissa esiin tulleissa asioissa olisin kaivannut yhteistyötä, laajempaa monipuolisempaa osaamista. Olen varma, että kollegani oikoisivat lempeän ammatillisesti näitä ideoitani, mutta sitä juuri toivoisinkin:

Yhteiskuntaoppi:
Vaikuttaminen, päätäntävalta kaupungissamme, ilkivallan kustannukset ja rangaistukset,  yhteys johonkin valtuutettuun, kaupunginarkkitehtiin, liikennöitsijöihin ja poliisiin.

Biologia, maantiede:
Jos pysäkeillä olisi kuva-aiheita, jotka liittyvät paikallisuuteen, voisi biologiassa taustoittaa linnustoa. Esimerkiksi Pääskytien koulun nimessä oleva pääsky on jännä lintu; kun koululaiset pääsevät lomalle, se muuttaa Suomeen ja on kesä eli pääskysestä ei päivääkään. Syksyllä se lähtee takaisin Etelä-Afrikkaan talvehtimaan kun me jäämme töihin talveksi Suomeen. Millainen on pääskyn 10000 kilometrin muuttomatka? Mitä muita eläinten, lintujen, kasvien nimiä kadunnimistöstä löytyy? Miltä nämä näyttävät, mitä tarinoita, uskomuksia niihin liittyy?

Historia:
Alueen historiasta, paikan hengestä ideoita kuva-aiheiksi bussipyskkiin, tuhoutuneen kartanon rakennuksia tms, mitä kohti tie vie eli miksi se on rakennettu, Tolkkisen historia, maalaiskunnan historia. Liikenteen historia. Linja-auton historia. Koululaiskuljetusten historia. Liikenteen tulevaisuus. Energiakysymykset (hups, assosioituikin jo biologian puolelle ja tämähän oli historian boxi).

Kuvataide.
Arkkitehtuuri ja kaupungin kalusteiden suunnittelu, 3D-mallintaminen, pienoismallien sekä oikean pysäkin maalaamisen toteutus.

Matematiikka.
Mittaaminen ja mittakaava, maalattavan pinta-alan arviointi oikeassa pysäkissä ja maalin menekin arviointi, kustannusten laskeminen

Fysiikka
Lujuuslaskelmat, bussipysäkin lumikuormalle on säädökset kuinka paljon painoa tietystä materiaalista rakennetun  pinnan tulee kestää

Äidinkieli
Haastatteluja aiheista elämää bussipysäkeillä, koulumatkat, ilkivalta. Fiktiivinen näytelmävideo. Mielipidekirjoituksia lehtiin. Projektin dokumentointia.

Käsityöt
Pysäkin kunnostuksen toteuttamista, hiontaa, maalausta, penkin rakentaminen

Mediakasvatus
Asian uutisoiminen, ilkivalta-artikkeleiden analyysiä.

Liikunta ja terveystieto
Kuinka pitkä on bussipysäkin väli, käveleminen seuraavalle, energia, tunteiden hallinta että vosi ennltaehkäistä hölmöyksiä ja ilkivaltaa

Kielet
Blogikirjoituksia englanniksi. Yhteistyötä samalla bussireitillä olevan ruotsinkielisen koulun kanssa.

Musiikki
Valmiin pysäkin avajaisissa voi olla musiikkia! Kenties liikenteen rytmiä, lintujen ääniä ja matkustajien pulinaa sisältäviä omia sävellyksiä.

Digitaalisuus:
Tekstinkäsittely, tiedonhaku, excel, 3d-mallinnus, kuvamanipulaationa suunniteltu pysäkki omaan maisemaansa, some/blogi/kotisivu/instagram.

DSC_0269
Tahitin rakennustyömaata

Kannustavana ja innostavana esikuvana bussipysäkkiprojektille voisi pitää hienoa Aram Aflatunin koordinoimaa vantaalaisurakkaa:

Lopuksi  vielä joitakin sitaatteja kuvataiteen opetussuunnitelman perusteista. Ne on poimittu ajatellen tässä esiteltyä seiskojen pienoismallirakentamista:

Oppilaiden omat kokemukset, mielikuvitus ja kokeileminen luovat perustan opetukselle.

Opetuksen sisällöiksi valitaan oppilaiden tekemiä kuvia ja kuvakulttuureja, joihin he osallistuvat omaehtoisesti.

Oppilaille tarjotaan tapoja arvottaa todellisuutta ja vaikuttaa siihen. Opetus tukee oppilaiden kriittisen ajattelun kehittymistä sekä kannustaa heitä vaikuttamaan omaan elinympäristöön ja yhteiskuntaan. Kuvataiteen opetuksessa luodaan perustaa oppilaiden paikalliselle ja globaalille toimijuudelle.

Oppilaita ohjataan käyttämään monipuolisesti erilaisia välineitä, materiaaleja, teknologioita ja ilmaisun keinoja.

Oppilaille tarjotaan mahdollisuuksia monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin yhteistyössä muun opetuksen ja koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

Tavoitteena on tarjota oppimisympäristöjä ja työtapoja, joilla mahdollistetaan monipuolinen materiaalien, teknologioiden ja ilmaisukeinojen käyttäminen sekä niiden luova soveltaminen. Opetustilanteissa luodaan aktiiviseen kokeilemiseen ja harjoitteluun rohkaiseva ilmapiiri.

Lisäys 2.6.2016

Tuumasta toimeen!
Koulun pysäkki siistiytyy juuri ennen kevätjuhlaa

Pääskytien koulun pysäkillä lentävät nyt pääskyset! Teknisentyön opettaja lahjoitti hiojat eli Elli, Karlo ja Miro tekivät likaisen pohjatyön. Sotkuisella pysäkillä bussia odotellut porvoolainen totesi, että ei noi ruosteet ainakaan nuorison vika ole!

Kasiluokan kuviksesta Ada, Lenita, Säde ja Laura ottivat suurimman vastuun urakasta ja mukana oli moni muukin, Tong, My, Kalle, Jade, Saila, Jane, Sanna…  Ideointiin osallistuivat seiskaluokkalaiset, jokainen omalla ehdotuksellaan. Muut opettajat tukivat projektia antamalla mukana oleville oppilaille luvan viettää ns. ”kituviikkoa” ikäänkuin taideleirillä.

Ensin leiriydyttiin kuvisluokkaan suunnitelmia ja kaavioita tekemään. Sitten leiri siirtyi ulos pysäkille. Yhden iltapäivän työtunnit menetettiin kun tuli koko koululle määräys olla sisällä. Lähistöllä oli nähty karhu!

 

DSC_0136 (1).JPG

LUKUKUVIA JA KUVANLUKUA

 

Opettajan vai oppilaiden taidetta

”Ootko tehnyt kuvia?”, oli edesmenneen taidekasvatuksen professorin Antero Salmisen tapa tervehtiä entisiä oppilaitaan. Jos vastaukseksi oli muodostumassa jonkinlainen selitys, Salminen ei moittinut vaan vaikeni. Sen kyllä saattoi kokea moitteena.

Äskettäin koulun ruokalassa kollega kysyi minulta osaanko itse maalata ja olenko pitänyt näyttelyitä. Nuorempana olisin voinut jopa loukkaantua – kehdataankin julkisesti epäillä Taideteollisen korkeakoulun käyneen taitoja! Mutta nyt, yli 20 vuotta taidekasvattajana oltuani, on helppo vastata ilman selittelyn makua. Varsinkin kun on juuri pystyttänyt kuvataiteen kevätnäyttelyn ja vallannut paikallisen kirjaston sadoilla oppilastöillä.

DSC_0143

DSC_0145

Kyllä, teen silloin tällöin ja ihan mielelläni jonkinlaisen ”kuvan”. Ja ei, en näe tärkeänä pitää omia näyttelyitä, rakentaa omaa taiteilijaidentiteettiä. Päätin tämän jo kauan sitten, itseni tuntien: jos panostaisin oman itseni ilmaisuun, työ peruskoulussa alkaisi tuntua leipätyöltä ja oppilaat harminkappaleilta, jotka vain vievät aikaani. Muuttuisin kärsimättömäksi. Odottaisin koko ajan että pääsisin tekemään sitä ”oikeaa”, ”tärkeämpää” ja teetättäisin oppilailla taiteellisten ambitioideni haamukuvia viis välittäen opetussuunnitelmasta. Nyt sen sijaan panostan vähäisen luovuuteni ja toimintatarmoni palkkatyöhöni kuvataiteen lehtorina suurella yläkoululla. Tämä päätös on usein johtanut megalomaanisiin projekteihin, palkattomiin hullun hommiin ja fakki-idiotismiin. Mutta onpa ollut antoisaakin. Ja tietysti elättelen toiveita, että ainakin joskus myös oppilaat ovat kokeneet kuvistuntien tapahtumat tai nämä näyttelyt antoisina.  No, riskinä tietysti on, että intoileva opettaja vaatii oppilailtaan liikaa  ja tulee lannistaneeksi innostamisen sijaan. Tätä yritän varoa. Ja muistaa uudessa opetussuunnitelman perusteissakin määritellyn opettajan tehtävän: opettajan tulee innostamisen lisäksi myös kannustaa ja rohkaista.

Copy of DSC_0090

Lukukuvia–näyttelyn alkusysäys

Hullun hommat muuttuvat vähemmän hulluiksi, joskaan eivät vähemmän megalomaanisiksi kun suunnittelijoita on kaksi. Olemme Linnajoen koulun kuvataiteen lehtorin Anu Turtiaisen kanssa jo useampana vuonna suunnitelleet ja rakentaneet yhdessä oppilastöiden kevätnäyttelyn.

Idea tämän vuoden teemaksi syntyi useamman asian summana. Viime vuonna vietettiin valtakunnallista ”Kirjan vuotta”. Kirjallisuus ja kuvataide eivät ole kovinkaan kaukana toisistaan, mielikuvituksen voimaa on molemmissa. Näyttelypaikkana meillä on ollut kirjasto, eli kirjat ovat läsnä, oli näytteillä mitä tahansa. Koska yläkouluissa halutaan uuden opetussuunnitelman hengessä lisätä oppiaineiden välistä yhteistyötä, ajattelimme, että äidinkielenopettajien kanssa voisi pienimuotoisesti harjoitella nk. monialaisuutta.

logo-hires

Tämän kaiken lisäksi saatiin nähdä huolestuttavat lukutaitoa koskevat tutkimustulokset: Joka vuosi Porvoossa testataan 2. ja 6. luokkalaisten lukutaito. Testin nimi on Allu ja sen avulla selvitetään oppilaan lukemisvalmiudet, lukutaidon sujuvuus ja luetun ymmärtäminen. ”Kirjan vuonna” nämä testitulokset olivat hälyttävämpiä kuin koskaan aikaisemmin. Selvisi mm. että kuudesluokkalaisista oppilaista peräti 34 % sijoittui heikkojen lukijoiden ryhmään. Eli yläkouluun siirtyvistä joka kolmas on ymmällään kirjoitetun tekstin äärellä.

 

DSC_0187

Tehtävänannot

Seiskaluokkalaisten panos on peruskoulun kuvataiteessa perustavaa laatua. Heitä on paljon. Meidän koulussa 160 ja yhteensä naapurikoulun kanssa päästään liki kolmeen sataan. Ja heidän yhteenlaskettu energiansa on valtava! Ilman seiskaluokkalaisten töitä näyttelyssä olisi valinnaisryhmissä opiskelevien, harrastuneiden taitureiden teoksia. Voitaisiin ihailla taitoa, saataisiin varmasti hieno näyttely aikaiseksi. Mutta jos halutaan näyttää mitä koulussa tapahtuu, seiskoja ei voi ohittaa.

Tehtävien suunnittelu on sitä opettajan omaa luovaa työtä, taidekasvattajan taidetta. Suunnittelu on kivaa, vaihtoehdot pyörivät mielessä varsinkin lukujärjestyksen ulkopuolisella ajalla. Erityisen kivaa on suunnitella tehtäviä yhdessä kollegan kanssa. Ja tehtävien suunnitelussa ollaan jo opittu ottamaan huomioon näyttelypaikan rajoitukset ja mahdollisuudet. Tänä vuonna päätimme hyödyntää kirjaston aulan lasiseinän vaakapalkkeja. Niistähän saisi kivan ”kirjahyllyn” kun teetettäisiin kirjanselkiä. Sopivan pieni tehtävä kaikkien seiskojen toteutettavaksi.

DSC_0214

DSC_0213

Yhteistyö oman koulun äidinkielen opettajien kanssa tuotti toisen idean. Oppilaat lukevat kirjallisuuden tunneilla. Lukuasennot ovat hauskoja, rentoja, kaikkea muuta kuin pulpetissa kököttämistä. Kukin kuvautti itsensä lukemassa. Näitä kuvia käytettiin kuvistunnilla hyväksi ihmisen kuvaamisessa. Halusin varmistaa, että tehtävän toteutus ei kenenkään kohdalla kaadu tuttuun toteamukseen ”emmä mitään ihmistä osaa piirtää, tikku-ukkoja vaan”. Varsinainen tehtävä olikin kuvata lukukokemusta eikä vain ihmistä. Ei siis tarvinnut olla lukutoukka suoriutuakseen kuvataidetunnin haasteesta. Yhtä lailla kuvaamisen arvoista on sekin miltä lukemisen vaikeus tai tylsyys tuntuu. Lisäksi halusin, että tehtävässä olisi pääosassa oppilas itse, hänen ajatuksensa. Verrattuna esimerkiksi tehtävään, jossa kuvitettaisiin tekstiä tai suunniteltaisiin vaikkapa kirjan kansi, jolloin pitäisi tehdä synteesi koko kirjasta.

ostnylad

Uusimaa

Peilausta uuteen opetussuunnitelmaan

Kuvataiteen opetussuunnitelman perusteissa ei määritellä mitä milläkin luokka-asteella saati eri tunneilla pitää tehdä. Sitäkin tarkemmin on kirjattu tavoitteet eli miksi tehdään ylipäätään mitään. Tavoitteita lähestytään sisältöjä valitsemalla. Tässä lukukuva-tehtävässä näin jälkeenpäin tarkasteltuna näyttävät lähes kaikki oppiaineelle asetetut tavoitteet olevan tähtäimessä. Kuvataiteen opsissa tavoitteita on kaiken kaikkiaan 11. Ne on ryhmitelty neljän otsikon alle: 1) Visuaalinen havaitseminen ja ajattelu, 2) Kuvallinen tuottaminen, 3) Visuaalisen kulttuurin tulkinta sekä 4) Esteettinen, ekologinen ja eetinen arvottaminen. Jokainen tavoite on kirjoitettu muotoon opettajan toiminta, oppilaan toiminta ja asia, jonka parissa työskennellään. Esimerkiksi T1 eli tavoite 1 yläkoulun luokilla: ”Opettaja/opetus kannustaa oppilasta havainnoimaan taidetta, ympäristöä ja muuta visuaalista kulttuuria moniaistisesti ja käyttämään monipuolisesti kuvallisen tuottamisen menetelmiä”. Suomennettuna siis jotakuinkin niin että opettajan tehtävä on kannustaa ja oppilaan tehtävä on havainnointi sekä kuvien tekeminen. Toiminnan kohteena on koko visuaalinen kulttuuri. Pelkästään tässä tavoitteessa riittäisi tekemistä koko vuodeksi. Loputkin tavoitteet löytyvät täältä.

Rinnastan seuraavassa opetussuunnitelmatekstin ja lyhyen kuvauksen miten tähän tavoitteeseen pyrittiin tässä tehtävässä.

T1 kannustaa oppilasta havainnoimaan, taidetta, ympäristöä ja muuta visuaalista kulttuuria moniaistisesti ja käyttämään monipuolisesti kuvallisen tuottamisen menetelmiä

  • Kannustimme oppilaita tarkkailemaan ja aistimaan omaa olemista lukemisen aikana. Moniaistisuutta ei hyödynnetty.

T2 rohkaista oppilasta keskustelemaan omista ja muiden havainnoista ja ajatuksista sekä perustelemaan näkemyksiään

  • Yksilöohjauksessa jututin oppilaita koko ajan. Sain myös kuulla heidän keskustelevan töistään keskenään. Loppukritiikissä eli ”valmiiden töiden ihailutilaisuudessa” jotkut rohkaistuivat puhumaan enemmän kuin toiset.

 

T3 innostaa oppilasta ilmaisemaan havaintojaan ja ajatuksiaan kuvallisesti erilaisia välineitä ja tiedon tuottamisen tapoja käyttäen eri ympäristöissä.

  • Tässä videolla leikkaamatonta/sensuroimatonta tohinaa kuljettaessani kännykkää ohjaustilanteessa. Videossa on alkuperäinen ääni. Mielestäni videolta välittyy sitä tekemisen meininkiä, joka on tyypillistä seiskojen tunneilla. Opettajan neuvoja kaivataan. Eikä se innostaminenkaan ole pahasta.

 

T4 ohjata oppilasta soveltamaan erilaisia materiaaleja, tekniikoita ja ilmaisun keinoja sekä syventämään kuvallisen tuottamisen taitojaan

  • Ensivilkaisulta näyttää että kaikki on tehty samalla menetelmässä, maalaten. Mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että jotkut työt on tehty vain ja ainoastaan maalaten, joku kuvista saa tehonsa liitujen käytöstä, joku toinen taas on enemmänkin kollaasi. Kaikissa kuvissa on hyödynnetty valokuvausta. Kuvia on jaettu opettajalle kaikin mahdollisin digitaalisen kuvan siirtämisen menetelmin. Lisäksi on käytetty dokumenttikameraa.

 

T5 ohjata oppilasta tutkivaan lähestymistapaan itsenäisessä ja yhteistoiminnallisessa kuvallisessa työskentelyssä

DSC_0157 (1)

T6 rohkaista oppilasta ilmaisemaan mielipiteitään sekä soveltamaan kuvallisen viestinnän ja vaikuttamisen keinoja omissa kuvissaan

  • Ei tarvinut pitää lukemisesta, mielipiteenvapaus oli itsestään selvä. Kaikilla oli mahdollisuus tehdä vaikuttamiseen pyrkivä kuva. En huomannut seiskaluokkalaisilla olevan tarvetta vaikuttaa kuvalla. Itseilmaisuntarve oli tärkeämpi, sen kuvaaminen miltä itsestä tuntuu.

 

T7 ohjata oppilasta soveltamaan kuvallisia, sanallisia ja muita kuvatulkinnan menetelmiä

  • Loppukritiikissä ja tehtävän jälkeen vihkoon tehdyissä muistiinpanoissa käytettiin erilaisia kuvatulkinnan menetelmiä mutta niitä ei käsitteellistetty, ei kerrottu että nyt on käytössä formalistinen kuvan tarkastelu. Vaikkakin kuvia katsellessa tuli poimittua vaikkapa sommittelun tai värinkäytön tehokeinoja.

 

T8 ohjata oppilasta tarkastelemaan taiteen ja muun visuaalisen kulttuurin merkitystä yksilölle, yhteisölle ja yhteiskunnalle historian ja kulttuurin näkökulmista

  • En usko että tulin ohjanneeksi oppilaita tähän. Mutta toivon, että sivutuotteena näin tapahtuu. Näillä kuvilla tuntui olevan muukin merkitys kuin oppiaineen numeron nostaminen. Voisin tietysti yrittää tarjoilla valmiita lauseita, vastauksia. Että ”kai huomaatte, miten oman kokemuksen muuttaminen kuvalliseen muotoon syvensi kokemusta, tuntui hyvältä saada vaihtaa sanallinen kuvalliseksi. Tai että kouluyhteisössä tarvitaan tällaisia yhteisnäyttelyitä, että seiskojen ääntä pitää kuunnella. Kun työt olivat esillä Porvoon kaupunginkirjastossa, niiden luonne ja merkitys muuttui. Niillä oli merkitystä muutakin kuin kuvataidetunnin tuotoksena, koulutodistuksen osana. Näyttelynä seiskojen maalaukset saattavat rohkaista ihmisiä lukemaan. Ja houkuttelemaan kirjastonkävijöiksi sellaisiakin, jotka ovat unohtaneet kirjaston olemassaolon.

 

T9 innostaa oppilasta soveltamaan eri aikojen ja kulttuurien kuvailmaisun tapoja kuvallisessa tuottamisessaan

  • Aivan satunnaisesti jonkun oppilaan työhön ilmestyi muinaista Egyptiä tai toista maailmansotaa tai islamilaisuutta. Kuvahakuja tehtiin tutkivassa mielessä.

 

T10 ohjata oppilasta ottamaan kantaa taiteessa, ympäristössä ja muussa visuaalisessa kulttuurissa ilmeneviin arvoihin

  • Tämä tavoite on tärkeä, se on ihon alla koko ajan, mutta en osaa eritellä yhtäkään ohjaustilannetta tai tehtävän annon osaa, jossa selvästi olisi agendalla arvot. Lukutaito sinänsä on arvo samoin ajattelun taitojen ja mielikuvituksen kehittäminen.

 

T11 kannustaa oppilasta ottamaan kuvailmaisussaan huomioon kulttuurinen moninaisuus ja kestävä kehitys sekä vaikuttamaan kuvien avulla

  • Minä ainakin otin huomioon kulttuurisen moninaisuuden ohjatessani eri kulttuureista tulevia oppilaita. Mutta en usko että yksittäinen oppilas otti muuta huomioon kuin oman työnsä. Loppukritiikki on tämänkin vuoksi tärkeä. Oma työ on toisen työn vieressä, tehtävänanto ollut sama mutta miten kummassa kuvat ovat niin erilaisia Mikä johtuu kulttuurista, mikä taidosta, persoonasta. Näillä kuvilla voidaan vaikuttaa kun ne ovat esillä. On mahdollista että joku väsähtäneistä lukijoista katselee lukutoukan maalausta ja kokee ahaa-elämyksen, vaikuttuu. Ja on mahdollista, että tehtävää antaessani valitsemistani kuvista jokin on vaikuttanut jonkun ajatuksiin.

DSC_0177

 

 

Entä mitä sisältöjä eli oppiainesta tästä tehtävästä löytyy:

S1 Omat kuvakulttuurit: Opetuksen sisällöiksi valitaan oppilaiden tekemiä kuvia ja kuvakulttuureja, joihin he osallistuvat omaehtoisesti. Opetuksen sisältöjä valitaan myös oppilaiden omia kuvakulttuureja uudistavista ilmiöistä. Omia kuvakulttuureja käytetään kuvallisen työskentelyn lähtökohtana. Opetuksessa käsitellään omien kuvakulttuurien merkitystä omaan elinympäristöön sekä yhteiskuntaan vaikuttamisen kannalta.

  • Omat kuvakulttuurit tulivat kuviin mukaan sen myötä minkä kirjan oppilas oli valinnut luettavakseen. Aihepiirit ainakin olivat oppilaille läheisempiä, kun valinta on ollut oma eikä opettajan. Tyylilajin sai valita itse, jos mangaa tuppasi tulemaan, niin mikäpäs siinä. Vaikuttavuusaspekti jäi tässä kohden olemattomaksi.

DSC_0173

S2 Ympäristön kuvakulttuurit: Opetuksen sisällöt valitaan erilaisista ympäristöistä, esineistä, mediakulttuureista ja virtuaalimaailmoista. Sisältöjä valitaan monipuolisesti rakennetuista ja luonnon ympäristöistä sekä mediasta. Sisältöjen valinnoilla kehitetään oppilaan tietoisuutta erilaisia ympäristöjä ja medioita koskevista laajemmista kysymyksistä. Ympäristön kuvakulttuureja käytetään kuvallisen työskentelyn lähtökohtana. Opetuksessa käsitellään erilaisten ympäristöjen ja medioiden merkitystä sekä oppilaiden elinpiirin että globaalin maailman näkökulmista.

  • sisältöjä tuli mediakuvastosta, jos kyseessä oleva kirja oli filmattu, kirjan graafinen ilme vaikutti oppilastöihin ja saikin vaikuttaa, kuva-aiheita omaan kuvaan sai poimia mistä parhaaksi näki. Silti suurin osa halusi toteuttaa teoksensa mahdollisimman paljon muistikuviin ja omaan mielikutukseen tukeutuen.

DSC_0179

S3 Taiteen maailmat: Opetuksen sisällöt valitaan eri aikoina, eri ympäristöissä ja eri kulttuureissa tuotetusta kuvataiteesta. Oppilaat syventyvät erilaisiin taidekäsityksiin ja taiteen ilmiöihin tarkastelemalla niitä taiteilijan ja vastaanottajan sekä taiteen instituutioiden ja yhteiskunnan näkökulmista. Taideteoksia käytetään kuvallisen työskentelyn lähtökohtana. Opetuksessa käsitellään kulttuurisen moninaisuuden vaikutuksia sekä taiteen tuottamiseen että tulkintaan yksilön ja yhteiskunnan näkökulmista.

  • Sisältöjä ei valittu kuvataiteesta varsinaisesti ollenkaan, sisällöt tulivat toisen taiteenlajin suojasta, kirjallisuudesta. Taideteoksia oli kyllä esillä aina tarvittaessa. ”Katsopa miten Mona-Lisan kädet on maalattu”.

DSC_0186

 

Oppilaiden itsearviointi:

Wilmassa oli oppilaalla linkki O365:ssä olevaan kyselyyn, kännykällä vastattiin ja vastaukset keräytyivät opettajan nähtäville yhteen isoon Excelmatriisiin. Pysin oppilaita kertomaan, miten työskentely sujui, mistä iloitaan ja mikä meni pieleen ja miten se n korjaisi. Näiden lisäksi utelin kuvan sisältöjä kysymyksillä:

  • Mitä kirjaa luet kuvassa?
  • Mitä halusit kertoa kuvallasi juuri tästä kirjasta?
  • Mitä haluat sanoa lukemisesta yleensä?

Ja  tässä joitakin vastauksia:

  • luen skeittauksesta kertovaa kirjaa. Että kirja on kiinostava. Lukeminen on mukavaa kun on hyvä kirja. 
  • Bilteeman luetteloa ja Kun lukee niin haluaa tehdä ja saada erillaisia asioita   
  • Luen Soturi Kissat kirjaa. Kuvalla halusin kertoa sen että kun lukee niin henkilö saattaa muuttua täysin kun hän on kirjan vallassa ja kun lukee niin ei pelota olla eilainen   
  • talvisota kirjaa ja halusin kertoa että se on tylsä 
  •  Nälkäpeli, olen todella keskittyny kuvassa ja seuraan tekstiä tarkkaan, mietin omia asioita enkä kuule muita ympärilläni.  
  • Kemian kirjaa koska , se on vaikeaa luettavaa ja sitä ei välttämättä tajua helposti. 
  • luen sellasta ihme kirjaa mutta sillä ei ole niinkään väliä. kuvassa on taustana avaruus ja ihmisen kohdalla sellasta sekavaa kuviota eli se on niiku et kaikki ympärillä on tyhjää ja ihmisen sisällä tapahtuu asioita esim tunteita. 
  • Luin ’Piirtämisen perusteet’ kirjaa. Yritin kertoa sitä, että miten uppouduin kirjaan ja lukeminen on oikein mukavaa jos on hyvä kirja ja siinä kyllä pystyy helposti ”tappaa” aikaa. 
  • Salamurhaajan oppipoika. En oikein tykännyt kirjasta ja ajatukset harhaili lukemisen aikana. En lue paljon kirjoja, koska tykkään vain harvoista kirjoista. 
  • suomen mestari. suomen kieli on vaikeaa
  • Nälkäpeliä. Luin nälkäpelin ensimmäistä kertaa englanniksi, ja en ymmärtänyt ihan kaikkea, kuten kuvasta näkyy. 
  • Kuvallani halusin kertoa kuinka kirjat vievät lukijansa ”omaan maailmaan” ja kaikki ulkopuolinen katoaa.  
  • Nälkäpeli, kuvassa on liekkejä koska ne liittyy kirjaan ja sopii siihen että lukijaa jännittää 
  • suomen mestari 2 oli hyvä kirja josta oppii suomea 
  • Kirjaa en tiedä. Kuva on semmoinen yleistys. Haluaisinsanoa, että lukiessa voi olla ihan pää pilvissä, ja lukeminen on monisävyistä. 
  • Kemisn kirjss. Ja se on tylsää……. 
  • Johh dies at the end. Se on tylsä kirja että alkaa väsyttää. Haluan sanoa että välillä on tylsää lukea 
  • Fantasiakirjaa. Kuvassa tyttö lukee ”harmaana” eli tietämättömänä kirjasta ja lukee sitä ja kirja on mielikuvituksellinen ja värikäs. 
  • Hyvä uni ja halusin kertoa miten kirja antaa vinkkejä nukkumiseen 
  • Nälkäpeli 1. Kirjassa nälkäpeli järjestettiin metsässä, niin laitoin itseni metsään lukemaan kirjaa ja mustat reunat koska kirja oli pelottava 
  • luin kerjäläis prinsessa kirjan ja kuvalla yritän kertoa että kirja on koukuttava 
  • Luen Nälkäpeli 1. Kirja vie lukijan mukanaan, olet mitä luet. Aina kun luen kuvittelen itseni siinä tilanteessa tai itseni seuraamassa tilannetta vierestä. 
  • Se oli sekavaa ja tuntui että olisikorkealla maasta eikä pääsisi sieltä pois 
  • Percy Jackson – Salamavaras; halusin kertoa kuinka eläydyn ihan tunteella (kuvassa raivolla) kirjaa lukiessani
  • Luen kirjaa ”Langennut enkeli” kirja on aika synkkä joten siksi työnikin on vähän synkkä. 
  • ”Arvoitus nimeltä Margo”, Kirjassa on iloisia, haikeita,mielenkiintoisia ja vauhdikkaita kohtia, lukeminen on kivaa jos on hyvä kirja 
  • Kirjaa jota luen ei ole olemassa, mutta kirjan nimi vaikuttaa kuvan tarkoitukseen 
  • Luen Kerjäläisprinsessaa. Minulla on kuvassa kruunnu päässä, koska se kuvasti kirjaa. 
     

Pyysin myös antamaan taideteokselle sellaisen nimen, joka auttaa katsojaa ymmärtämään mitä kuvan tekijä oli ajatellut. Tässä muutama kuvista kirjoitetussa muodossa:

  • AINA VOI UNELMOIDA
  • SURUN MURTAMA
  • HEHKUVA JÄNNITYS
  • VIISTOA VALOA
  • KIINNOSTAVA TEOS MUTTA VAIKEA YMMÄRTÄÄ.
  • HÄMÄRÄN YMPÄRILLÄ
  • HELPPO NUKAHDUS
  • TYLSISTYMISESTÄ NUKAHTELUUN
  • SANAT SEKAISIN
  • MONISÄVYINEN LUKEMINEN PÄÄ PILVISSÄ
  • JÄNNITYS JA PELKO
  • USKO ITSEESI
  • SKEITTARIN TALVI
  • ELÄMÄ EI OLE PELKKIÄ TAVAROITA
  • KIRJA HAUSKA ARKI TYLSÄ
  • SYVÄLLÄ KUPLASSA
  • KOVA JÄTKÄ
  • JÄNNITYKSEN LONKEROT
  • ELÄMÄN HINTA
  • OMISSA AJATUKSISSA JA MAAILMOISSA
  • SISÄISTÄ HULINAA
  • KESKITTYMISEN OLEMUS
  • TIETOKONE, OPPILAAN OPETTAJA
  • PIENET YÖUNET
  • LUKIJA LIEKEISSÄ
  • KIRJAAN JA TAKAISIN

 

 

Katso kuva!

Tami Suuronen 7F CC
Tami Suuronen 7F CC

Yllätyin, miten luontevasti seiskaluokkalaiset suhtautuvat netissä olevien kuvien tekijänoikeusrajoituksiin. Oikeastaan nolottaa oma ennakkoluuloisuus. Olinhan varustautunut työlääseen jankutukseen kuvanmuokkaustehtävää tehdessä. Arvelen, että alakoulun opettajat ovat aikanaan tehneet hyvää valistustyötä. Ja toiseksi luulen, että CC (Creative commons) lisenssin esittely koettiin suurena helpotuksena. En olekaan joka kerta varas, jos käytän netistä löytämääni kuvaa! Katsoa saa, mutta joskus myös koskea!

Tehtävänä oli luoda kuvankäsittelyohjelmalla outo säätila, ihmeellinen ilma, kummallinen keli. Ajattelin, että tällainen tehtävänanto mahdollistaa monenlaisten asioiden sekoittamisen ja kuvankäsitteluohjelman ominaislaadun opiskelun. Lopullisena päämääränä oli kuvanlukutaidon ja kuvamanipulaation taidon kehittäminen, mediakriittisyyden herättäminen ja vilkuilijasta tekijäksi muuntuminen. Oppilaille muotoilin tavoitteet niin, että nyt opetellaan kuvanmuokkausta ja tekijänoikeusasioita. Ja että mielikuvitusta sekä huumoria saa olla mukana.

Materiaalia oman teoksen luomiseen haettiin täältä (Toki itseotetut kuvat nostivat työn arvoa entisestään):

CcSearch

Sääkuviin liitettiin vielä kuvatekstit, klikkiotsikko, joka houkuttelisi ja koukuttelisi katsomaan. Esille piti laittaa myös ne tärkeät tekijänoikeustiedot, kiitoksien kera.

Kuvat onnistuivat mielestäni hyvin. Työskentely oli keskittynyttä, sadan kuudenkymmenen seiskaluokkalaisen joukossa oli vain kourallinen niitä, jotka tahtoivat ensimmäisen vastoinkäymisen seurauksena karata internetin ehtymättömien viihdeosastojen puolelle. Ja oikeastaan nämäkin tapaukset olivat hyödyllisiä. Niiden myötä tehtävän tavoitteisto laajeni sosiaalisen median nurjan puolen käsittelyyn.

Mitä taivaalta satoikaan Porvoossa viime tiistaina? Katso kuvat!

KUVATAIDE, Kimpisen lukio

Pääskytien koulun kuvataidetunneilla syntyneitä teoksia ja ajatuksia.

Pääskytien koulun kuvataidetunneilla syntyneitä teoksia ja ajatuksia.

Meikun kuvis

Meilahden yläasteen kuvataiteen kuulumisia

Viikin norssin kuvis

Pääskytien koulun kuvataidetunneilla syntyneitä teoksia ja ajatuksia.

Helsingin seudun kuvismaikat

Pääskytien koulun kuvataidetunneilla syntyneitä teoksia ja ajatuksia.

Jaana Italiassa

Ulkomailla työssäoppija Desenzanossa