Kiehahtaa, kiehuu, hautuu

Uusi ops kannustaa yhteistyöhön ja ilmiöpohjaisuuteen. Mutta yläkoulun lukujärjestykset puolestaan eivät. Kokeilimme seiskaluokkalaisten tunneilla ja oppisisällöillä miten kuvataide ja kotitalous voisivat tehdä mutkattomasti yhteistyötä, joka palvelee kummankin aineen tavoitteita. Otimme tietoisen riskin että joutuisimme lopuksi toteamaan ”mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa!”. Mutta kunhan vielä haudutellaan, tästä kokeilusta saattaa kehittyä koulullemme oiva toimintamalli nyt kun on testattu opettajien yhteistyöhaluja sekä tekniikan taipumista tällaiseen, mm. miten byod saadaan toimimaan, miten kannattaa lukea lukujärjestystä ja miten kahdeksan rinnakkaisluokan eli kolmenkymmenen kotitalousryhmän kuvaamat videoklipit saadaan järjestettyä editointia varten.

Yhteistyön käytännön toteutus

1 Kotitalousopettajat toimittivat kuvataideopettajalle etukäteen seuraavan tunnin tuntisuunnitelmansa.

2 Kuvataidetunnilla oppilaille selvisi että kotitaloustunnilla tullaan keittämään puuroa ja kiisseliä, mutta aiheena ei olekaan puuro vaan joku kumman tärkkelys. Tarkoituksena oppia keskeisiä ruuanvalmistuksen käsitteitä kuten kiehauttaminen, keittäminen ja hauduttaminen ja tutkia ilmiötä miksi puuro puuroutuu ja kiisseli sakenee ja mikä on lämmön vaikutus tähän kaikkeen. Kuvistunnilla työskenneltiin samoissa ryhmissä kuin kotitaloustunneillakin. Ennakoitiin tulevaa kuvausongelmaa. Tutustuttiin kuvakokoihin ja kuvakulmiin ja tehtiin pieniä videoharjoituksia. Koulun kameroita oli käytössä neljä. Kunkin harjoitteen jälkeen kamerat laitettiin dokumenttikameran alle ja suurennettiin valkokankaalle. Näin säästettiin aikaa ja hermoja kun kuvattuja pätkiä ei tarvinnut siirtää heijastamista varten koneelle.dsc_0204

3 Kotitaloustunnilla videoitiin etukäteistiedon tukemana keskeiset tilanteet. Videointiohjeet olivat sielläkin esillä. Ohjeet saattoivat vaikuttaa rajoittavilta, mutta taka-ajatuksena oli minimoida kotitaloustunnilla mahdollisesti aiheutava häiriö ja maksimoida editoinnin onnistuminen.videointiohjeet

4 Kun oli taas kuvataidetunnin vuoro, oli kuvattu materiaali odottamassa luokan kansiossa, pilvipalvelussa. Materiaalista editoitiin havainnollisia, informatiivisia, hauskoja, ymmärrettäviä opetusvideoita. Tärkeintä oli saada poimittua keskeiset tärkkelyksen käyttäytymiseen liittyvät sanat ja ilmiöt videoon. Tarkoitus ei siis ollut tehdä kokkivideoita resepteineen. Aikaa meni reilut kaksi viikkoa eli yksi kotitalouskerta ja kaksi kuvataidekertaa. Siinä ajassa saatiin kokemusta miten puuronkeitto muttuu viestinnäksi.

DSC_0210.JPG

Kamerat kotitaloustunnilla

”Eipä ole ennen oppilaat näin intensiivisesti tarkkailleet milloin vesi kiehuu.”, totesi yksi kotitalousopettajistamme. Tämä kokeilumme muistuttaa mainiota ”kamerakynä” -metodia sillä erotuksella, että kuvataiteen läsnäolo tuo mukaan elokuvailmaisun ja mediataitojen opiskelua. Metodia on käytetty enemmän alakoulussa, jossa luokanopettaja muuntuu kadehdittavalla taidolla hetkessä biologista matemaatikoksi tai englannin opettajasta kuvataiteen opettajaksi. Nyt sai kotitalousopettaja olla kotitalousopettaja, ottamatta vastuuta kuvaamisesta.

Puurot ja kiisselit kuvistunnilla

Kun ryhmä jäsenteli otoksensa ja tekstitti videonsa eli prosessoi kokemuksensa uudelleen, kotitaloustunnin tapahtumat kertautuivat ja tuli esiin oliko asia ymmärretty vai ei. Tässä siis se tärkkelyksen saostuminen ja lämmön vaikutus prosessiin. Esimerkiksi yksi ryhmä tekstitti: Kaadetaan perunajauho ja vesi eli tärkkelys sekaan. Ja toinen ryhmä tekstitti viereisellä koneella että perunajauho eli tärkkelys. Tästä seurasi välittömästi puolin ja toisin ihmetystä ja keskustelu oppilaiden kesken aiheesta mitä se tärkkelys oikeastaan on. Eli oltiin peruskysymyksen äärellä, kotitalouden sisältötavoitteissa. Kun oikein keskittyy olemaan asiallinen, saattaa syntyä hassuja tekstityksiä. Esimerkiksi yksi ryhmä neuvoi tyylikkäin fonttivalinnoin miten keitetään kattilaa täysteholla. Rohkenin epäillä ohjetta ja pyysin tarkennusta. ”Eikun puuroa keitetään eikä kattilaa!”, joku hoksasi mutta kun kysyin mitä tapahtuu jos keitätte puuroa ja jopa täysteholla, tuli vastaus heti: ”Palaa pohjaan, kiehuu yli, vesi haihtuu, ei puuroudu!”. Juuri niin. Eli mitä siis keitettiin, kiehautettiin täysteholla? ”Ai juu. Vettä!”.

Ja mitä yhteistä onkaan puuronkeittämisellä ja kuvataideprojektilla: ensin laitetaan prosessi käyntiin eli ikäänkuin kiehautetaan ajatukset vauhtiin. Seuraavaksi on yleensä vähän tylsempi vaihe, jossa pitää kuitenkin olla tarkkana ettei homma jää kesken eli keitellään sopivalla lämmöllä ja lopuksi on aina hyvä antaa asian hiukan hautua.

 

Kotitalouden näkökulmasta asia avautuu kaikkeen suurustamiseen, kastikkeisiin ja ties mihin. Kuvataiteen näkökulmasta tämä kokemus ja oppiminen luo pohjaa videoilmaisulle, kriittiselle kuvan katsomiselle. Ollaan osallistuttu tapahtuneen asian rekonstruointiin ja ehkä oivellettu miten tallentaminen eroaa kuvaamisesta.

Samasta materiaalista voisi vielä koota hupiversion, valedokumentin, jossa samoilla kuvilla väärässä järjestyksessä ja väärin tekstein saadaan aikaiseksi aivan muuta. Tällaisessa ”pelleilemisessä” olisi se viisaus, että tutkittaisiin miten mitkä vaan kuvat saadaan näyttämään aivan miltä tahansa riippuen mitä tekstiä niihin on yhdistetty. Musiikkivalinnalla saadaan korostettua tunnelmaa ja manipuloitua katsojien olotilaa. Tehtävänä voisi olla vaikka sarjamurhaajan keittiössä, surullinen kokki, älä yritä tätä kotona, historiaa uudessa valossa, mitä useampi kokki sitä pahempi soppa, oikutteleva liesi, runsauden sarvi, uutinen (ruokamyrkytys koulussa, uusi energianlähde keksitty), hassu tiedeuutinen (uutta tietoa marjojen terveellisyydestä, puukauhan keittäminen aiheuttaa syöpää…). Klippejä toistetaan, pitkitetään, nopeutetaan, äänitehosteita lisätään, otosten paikkaa ja väriä vaihdetaan…

Ilmiön laajentamiseksi mukaan pitäisi ottaa kemia. Täällä hieno taustoitus tärkkelyksen kemiaan: http://molekyyligastronomia.fi/ruokaverstas-seinajoella/tarkkelyksen-kemiaa/

Kooste kotitalousopettajien kokemuksista:

Plussaa:
– Käsitteeseen suhtauduttiin keskittyneesti, kun sitä oli tarkoitus ilmentää videolla. Mietittiin ehkä vähän tarkemmin, mitä kattilassa oikein tapahtuu.
– Keskeisiä tapahtumia oli helppo konkretisoida elävän kuvan avulla.
– Oppilaat keskittyivät ilmiön tutkailuun paremmin linssin läpi.
– Videoiden tekeminen oli kivaa eikä sekoittanut köksäntuntia oikeastaan lainkaan.

Miinuksia:
– Kotitaloudessa sisällöt etenevät niin nopeaan, että ilmiöön palaamiseen videoinnin jälkeen ei oikein ollut aikaa. 
– Sopii hyvin vain osalle oppilaista, kaikki eivät pystyneet nimeämään tai sanallistamaan näkemäänsä.

Kehittämistä:
– Pitäisi aikatauluttaa tälle riittävästi aikaa myös jatkotunneille, jotta saataisiin oppipmisen kannalta täysi hyöty.

Suosittelemme tällaista yhteistyötä jatkossakin ja muihinkin aineisiin.

Advertisements

Yksi vastaus artikkeliin ”Kiehahtaa, kiehuu, hautuu”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s