Vuorossa seiskoilla oli kuvanmuokkaustehtävä. Olin päättänyt, että opitaan ainakin kaksi asiaa: kuvankäsittelyn perusteita sekä tekijänoikeusasiaa sen verran, että hyvin omintunnoin pärjää.
Päätin asettaa itsellenikin oppimistehtävän ja opetussuunnitelman hengessä tarkkailla enemmän oppilaiden oppimista kuin syntymässä olevaa työtä. Mielestäni niin opettaja kuin oppilaskin aivan liian helposti olettaa, että oppiminen näkyy vain siinä miltä työt näyttävät eli formaalisissa ominaisuuksissa. Oikeastaan voin olla varma ainoastaan siitä, että on tapahtunut opettamista. Mutta onko tapahtunut oppimista eli muistaako, ymmärtääkö, osaako oppilas soveltaa opetettuja ja harjoiteltuja asioita jatkossakin? Onko oppimisen seurauksena osaamista?
Tehtävänanto: AR – lisättyä todellisuutta luokkahuoneessa
”Valitse jokin koulumme opetustila lähtökohdaksi. Lisää sinne asioita, jotka liittyvät oppiaineeseen ja tekevät oppimisesta havainnollisempaa. Kuvittele että tilaa katsotaan lisätyn todellisuuden sovelluksen kautta.
Opetustilan pohjakuvan valitset kuviksen kotisivuilta ja kaikki muu haetaan CC Search sivun kautta kiinnittäen huomiota tekijänoikeuksiin.”
Creative Commons tutuksi ja avuksi
Ilmoitin, että ennen kuin päästään mitään muokkaamaan, on varmistettava että meillä on siihen oikeus. ”On-the-book” -asenteeni ja seiskojen iloinen hosupellemeininki kohtasivat heti kättelyssä, kun otin esiin pahvilautasille maalaamani tekijänoikeusmerkinnät. Sain vastauksen ennenkuin olin ehtinyt mitään kysyäkään: ”Tiedetään – toi on miestenvessa ja toi tarkoittaa että yritä uudelleen”. Pidättelin pokkaani ja mielikuvitustani ja pääsin kertomaan että ei – nämä ovat enimmäkseen lupia. Ne kertovat millä ehdoilla saamme verkosta löytämiämme kuvia käyttää.
Etsi ja löydä
Kun mieluinen kuva oli oman työn muokkausta varten löytynyt, piti sivulta malttaa etsiä tekijänoikeusmerkintä. Jos tässä ”etsintäpelissä” sattui kohdalle esimerkiksi ukkelin kuva tai ”BY”, tuli pieni hidaste, kun piti ottaa tekijän nimi talteen eli linkki sivulle mistä kuva oli löytynyt. Samalla saattoi käyttää pienen hetken sen tajuamiseen ja kunnioittamiseen että joku on seisonut kameroineen hankalassa asennossa vaikkapa vuoren harjalla.
Linkit kerättiin luokan Teams ryhmään henkilökohtaiseen Word -dokumenttiin tai joillakin luokilla lomakkeeseen, jonka olin tehnyt Formsiin. Näitä alkuperätietoja tarvittiin toisaalta todistusaineistoksi opettajalle ja toisaalta siltä varalta jos oma työ joskus julkaistaisiin. Ja samalla tuli opiskeltua miten Office365 toimii .
Väliarviointia
Samalla Forms -lomakkeella tarkistin mitä olivat siihen mennessä oppineet ja tykänneet työskentelystä kuvankäsittelohjelman parissa. Näin sain vihjeitä miten tehtävän parissa jatkettaisiin.
Oppimiseen kohdistuva pikainen itsearviointi
Kun kuvanmuokkaukselle varattu aika oli käytetty (2x2h) ja työt valmiita, raapusti jokainen nimilistaan itselleen merkin. Se kertoi mitä itse kukin ajatteli oppisensa tasosta. Kokiko hän kokeilleensa kuvankäsittelyä, harjoitteliko hän sitä, muistaako ja oppiko mitä oli tarjolla vai oliko jopa varma että osaisi soveltaa oppimaansa myöhemminkuin muiden oppiaineiden tunneilla ilman kuvisopettajaa. Suurin osa ilmoitti oppineensa mitä piti.
Päätin, etten epäile heidän tuntemuksiaan. Kyselyn pääasiallinen tarkoitus oli sanallistaa eri asteista oppimista. Ja varsinkin sanallistaa sitä seuraavan tason oppimista, miten voisi tehdä asioita paremmin kuin vain kokeilla. Ja huomata että kokeilu ei ole oppimista vaikka onkin sille eräs edellytys.
Vertaisarvioinnin ja kuvatulkinnan opettelua
Kun seuraavalla viikolla palattiin tietokoneluokasta kuvataideluokkaan, meni istumajärjestys yllättäen uusiksi. Tervehdin tällä kertaa sisääntulijoita ohjeistamalla että etsi printattu työsi ja istu sen kohdalle. Olin järjestellyt kuvat aiheen mukaan eli yhdessä pöytäryhmässä oli nyt muokattujen kotitalousluokkien kuvia jne.
Vertaisarviointi on normiluontoisena pakkona opetussuunnitelmissa. Oman hengentuotteen äärellä toisten katseille altistuminen saattaa herättää turvattomuutta. Tietäen tämän, en yllättynyt kun moni istuutuessaan käänsi työnsä nurinpäin. Olin kuitenkin päättänyt että tähänkin totutellaan ja opetellaan vertaisarvioinnin tapoja ja taitoja. Toiveenani on, että näitä tilanteita opittaisiin jopa odottamaan.
Vertaisarviointi ei ole arvostelua. Kuvistunnilla se on kuvatulkinnan paikka, mahdollisuus opitun kertaamiseen ja totuttelua palautteen antamiseen sekä saamiseen.
En seuraa tositeeveeohjelmia, mutta ymmärtääkseni niissä joko päästään jatkoon tai pudotaan. Julmaa. Uskoakseni kaikki tajusivat äänensävyssäni parodian ainekset kun aloitin instruktiot:
1) Valitkaa teos joka pääsee jatkoon sarjassa ”selvästi oppiaineen opiskeluun liittyvät lisäykset”. Kannustin selittämään ja puolustamaan omia ratkaisuja jos toiset eivät heti tajunneet miksi kotitalousluokkaan on sijoitettu lehmä tai kässänluokkaan puuvillapelto. Sarjoja oli useampi. Oli mahdollisuus päästä ”jatkoon” muidenkin ominaisuuksien perusteella. Muut sarjat olivat:
2) Työ, jonka lisätty todellisuus on niin taitavasti tehty että voisi luulla asioiden olleen kohdallaan jo valokuvatessa.
3) Työ, joka on sommiteltu ajatuksella.
4) Työ joka on omaperäinen ja kenties teos.
Toisin sanoen ja kuvatulkinnan tapoja havainnollistaen ensin tutkittiin aihetta, sitten teknistä toteutusta, kuvan formaalisia omimaisuuksia eli sitä sommittelua ja lopuksi päästiin ilmaisun alueelle punnitsemaan olisiko jokin töistä jopa niin omaperäinen henkisen luomistyön tulos, että se ylittäisi teoskynnyksen.
Jokainen pöytäryhmä valitsi lopuksi oman edustajansa ”finaaliin”. Nyt oltiin hakemassa koko luokan edustajaa koulun kotisivulle. Työn pitäisi olla tehtävänannon mukainen, ylittää teoskynnys ja lisäksi piti olla tallella linkit lähteisiin, jos työssä on käytetty cc-by lisenssillä varustettuja kuvia. Ja tietysti sellainen, jonka tekijä antaa julkaista.
Teoskynnys
Jos tekijänoikeus suojaa teoksia, niin mistä tietää mikä on teos? Tunnettu esimerkki on Räshid Nasretdinin valokuva hetkestä jolloin Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen Olympiastadionille vuonna 1952. Se ei ole teos. Ja on näin ollen vapaasti käytettävissä:
Tekijänoikeusneuvoston lausuntoa 2003:6 mukaellen voisi kuvitella seuraavanlaisen keskustelun Neuvoston ja Kuvaajan välillä (minä kysyin ja oppilaat ehdottivat vastauksia):
N: Miten päädyitte ottamaan juuri tuon kuvan?
K: Olin paikalla tekemässä työtäni lehtikuvaajana.
N: Ette siis itse valinnut kuvauskohdetta?
K: En.
N: Valitsitteko kuvauspaikan itse?
K: En voinut.
N: Valokuvan ominaislaatuun kuuluu kuvaushetki. Miten päädyitte juuri tuohon hetkeen?
K: No se oli tiedossa jo etukäteen, piti saada kuva kun tuli syttyy.
N: Teittekö joitain kuvausjärjestelyjä, kehoititte Nurmea esimerkiksi nousemaan varpailleen tai hymyilemään?
K: No en tietenkään!
N: Valo on valokuvauksen peruselementtejä. Miten olette voinut vaikuttaa valoon ja valotukseen, mikä oli valonlähteenne?
K: Aurinkoon ei voi vaikuttaa. Mutta onnistuin valottamaan tulen oikein.
N: Lausuntomme on (sitaatti lausunnosta s.5 ):
Kuva on päiväntapahtumasta otettu valokuva, annetusta tilanteesta otettu uutiskuva, ei taiteellisuutta ja kuvaajan omaa panosta ilmentävä teos. R ei ole itse suunnitellut kuvan kohdetta eikä näin ollen ole myöskään voinut vaikuttaa kuvan sisältöön. R ei ole itse voinut vaikuttaa siihen, mihin aikaan tuli on sytytetty. Näin ollen hän ei ole myöskään voinut vaikuttaa kuvassa oleviin valoihin ja varjoihin, vaan ne ovat annetut. R ei ole myöskään voinut vaikuttaa siihen, mistä suunnasta Nurmi tulen sytyttää ja mihin suuntaan tuuli kääntää tulen liekit. R ei ole voinut vaikuttaa Nurmen vaatteisiin eikä kuvan taustaan. Kuvakulma tulen sytyttämisestä ei ole omaperäinen eikä persoonallinen. Kuvan muoto ja rajaukset ovat sellaisia, etteivät ne ilmennä R:n persoonallisuutta.
Valokuva voi olla teos, jos se ilmentää kuvaajan omaa panosta. R ottama kuva ei sitä kuitenkaan tee.
Onko oma työni teos?
Nyt siis tiedettiin mikä on teos. Ja pitäisi valita luokalta sellainen työ, joka ylittää teoskynnyksen. Sellainen, joka ”ilmentää tekijänsä persoonallisuutta”, on omaperäinen ja taitavasti toteutettu. Oltiin yhden oppitunnin aikana edetty melkoisen erilaisiin tunnelmiin kuin tunnin alussa, jolloin moni katseli työtään vain arvottaen onko valmis vai kesken. ”Teoksia” oli tarjolla ilmiselvästi useita.
Vaikeaa oli valita. Mutta jokaiselta luokalta tuli teos kuvisgalleriaan. Lähdetietoineen sekä oikean cc-merkinnän kanssa. Se on html-koodin pätkä, jonka saa täältä.
Sofia K: Biologian luokka meren pohjana
Kokeen vuoro
Koe pidettiin samalla kerralla, kun oltiin tehty vihkomuistiinpanot.
Oletin että kaikki saavat täydet pisteet. Mutta kaikesta opettamisesta, toiminnallisuudesta, teoriasta, harjoittelusta ja kokemuksista huolimatta kokeessa tuli vääriä vastauksia jopa kysymykseen mikä on se ympyrän keskellä oleva cee.
Ällistyin. Ja sain tietää ainakin yhden syyn. Jokunen oli koko ajan ajatellut että kun puhutaan tekijästä ja hänen oikeuksistaan tarkoitetaan oppilasta itseään. Hänhän siinä tunnilla on parhaillaan tekijänä! Ja koska siinä ceen päällä ei ole sitä kieltoviivaa eihän se voi tarkoittaa kieltoa vaan päinvastoin ja että ihan on epistä tällaiset tyhmät kokeet, joita ei kuviksessa kuuluis olla ollenkaan! Yritin varovaisesti lohdutella että nyt taisi tapahtua sitä oppimista, otetaanko uusinta.
Osaaminen on paras oppimisen mittari
Koetunnin lopussa oli 20 minuuttia aikaa tehdä jouluinen kuvamanipulaatio samoilla ohjeilla kuin luokkahuonetyötkin. Jota oltiin tehty neljä tuntia. Pareittain, niin että yhdessä muistettiin ja osattiin tuplasti enemmän.
Oli ilo kierrellä työparien selkien takana ja todeta miten olin lähes tarpeeton. Mitä nyt huutelin, että huomaatteko – täällä on tapahtunut oppimista, te osaatte!
Joulukuvista koottiin vielä taustavideo koulumme joulujuhlaan lauluesityksen kaveriksi. CC-BY.
Havainnollinen esitys mitä tekijänoikeus on:
Ja tässä mielestäni niin selkeästi kuin mahdollista Creative Commons lisenssit eli eri tavat millä teoksen tekijä voi lieventää hänelle automaattisesti kuuluvaa tekijänoikeussuojaa:
PÄÄSKYTIEN KUVISTA 