NÄKEMISIIN :-)

Tämä on viimeinen blogikirjoitukseni Pääskytien kuvista. Päätän virkaurani peruskoulussa tähän, kevääseen 2021.

Aloitin tämän blogin vuonna 2013 tarpeestani jäsennellä ja jakaa kuvistunneilla tapahtuvia asioita. Pääskytien koulun oppilastöitä on ollut omassa nettigalleriassaan esillä jo vuodesta 1996. Mutta halusin tuoda oppilastöiden rinnalle esiin myös opettajan työn. Avata luokkahuoneeni oven, tuoda esiin Oppiaineen. Tavoitteet, prosessin, kokemukset, oppilaiden äänen, sähläyksetkin. Ja väläyksiä työn ilosta, jota päivittäin olen saanut kokea, kaikesta yläkoulun hulinasta huolimatta.

Kirjoittelin vastavalmistuneena kuvismaikkana ainejärjestömme lehteen Stylukseen. Arvostamani kuvaamataidon opetuksen ja taidepedagogiikan professori sekä taiteilija Antero Salminen (1939 – 2003) evästi minua silloin: ”Pidä Titta huolta, että kirjoituksissasi tulee näkyväksi ja taltioituu mitä tunneilla tapahtuu.” Salminen ei ehtinyt näitä blogitekstejäni näkemään, mutta moni kollega kylläkin. Yllätyksekseni jopa siinä määrin, että sain maaliskuussa 2021 kunnian vastaanottaa ainejärjestömme ”Myötätuulta kuvataiteesta” kunniakirjan osittain näiden raapustelujeni vuoksi.

Rohkenen näin viimeisessä kirjoituksessani julkaista muutaman omankin piirrokseni. Nekin ovat tavallaan Pääskytien kuvia. Nimittäin vähän ennen kuin käännytään Pääskytielle, on risteys. Risteyksessä liikennevalo. Useimmiten punainen. Eräänä aamuna autoni ratin takana näin itseni katselemassa tuota valotolppaa silmiin! Tein illalla muistikuvan sen punaisena hehkuvasta katseesta. Hämmennyin miten vähän muistin miltä liikennevalon ympärillä näyttää, vaikka olin vuosikausia siihen pysähtynyt tuijottelemaan. Seuraavana aamuna olin kovin pettynyt päästessäni kerrankin vihreällä aallolla läpi, enkä ehtinyt tarkentaa havaintojani.

No, vuoden mittaan on tullut muita aamuja, säitä, valoilmiöitä, liikennetapahtumia, havainnoitavaa ja piirrettävää. Työmatkani varrella olen saanut iloita myös Vanhan Porvoon näkymistä, mutta tämä risteys on ollut kuvantekemisen kannalta inspiroivampi.

Nyt kun tänään olen jättänyt jäähyväisiä kertakaikkisen ihanalle työyhteisölleni ja oppilaatkin ovat päässeet opettajaansa itkettämään, jätän jäähyväiset muutaman piirroksen kera myös ystävälleni valotolpalle. Näkemiin, ehkä muissa risteyksissä 🙂
Esimerkiksi täällä: https://kuviskortit.wordpress.com/

(60°22’46.3″N 25°38’11.6″E)

Pääskytien kuvistunteja seuraamassa by Jie Zhao

Tämän postauksen on kirjoittanut Jie Zhao, johon onnekkaasti olen saanut tutustua. Hän seurasi huhtikuussa 2021 tuntejani kiinalaiselle yleisölle suunnattua luentoaan varten. Jie katseli herkällä ja tarkalla silmällä tuntien tapahtumia ja paneutui aiheeseensa jopa niin perusteellisesti, että käänsi kuvataiteen opetussuunnitelman perusteiden T-tavoitteet kiinaksi!

Visit Pääskytie School 

I have lived in this small town, with a population of about fifty thousand, for five  years. Instead of getting bored, precious encounters coming into my life all the time,  such as warm people and pure friendship, I become more and more fascinated by  Finland and Finns. Titta Suvanto is one of them.  

In the year I was born, Titta fell in love with art and determined to be an art  teacher. 40 years later, in the June of this year, Titta is about to retire. Two months  before her retirement, through her kind introduction, I was lucky enough to have a  glimpse of the professional life of a Finnish art teacher, who is engaged in art  education for 33 years, always with the passion, wisdom, and love for both art and  students!

9.4 

Almost every appointment with Titta is on a rainy day, whether just a walk or  picking mushrooms. Today is no exception. We made an appointment to see her  school: Pääskytien koulu (Pääsky means Swallow in Finnish). 

At Finnish school, the teacher’s working time is various in different schools,  maximum is about 7 hours per day. In Pääskytie school, it is from 8 o’clock in the  morning to 15:00 in the afternoon, about 21 hours per week. Like in many other  countries, the school has three grades, 7th, 8th and 9th grade. The students are  from 13-years-ago to 16-years-old. Pääskytie school, has about 550 students and 50  teachers (teacher-student ratio 1:10). Titta is responsible for art classes, about 250  students in total. 

Followed with Titta, after greeting the principal, we headed towards to art  classroom. The school’s main space consists of two main buildings and a spacious  glass-roof hall. The building on the left, from top to down, contains art classrooms, music classrooms, sewing and handicraft classrooms, and operational classrooms  such as life simulation classrooms for learning housekeeping. The building on the  right is a place for learning subjects such as language, mathematics, history, and so  on.

The first impression is that all the artworks in the school space made by students  themselves. Along the way, in the middle of the glass-roof hall, there is a current  exhibiting from 7th-grade students: designing chess characters for a board game.  

Three tapestries hung in the most conspicuous part of the building’s wall, like a  triptych, also made by children. At 9 o’clock, instead of ringing the bell, class begins  with a piece of music. Titta told me that one student composed this music, and it is  the winner from the competition.

All the art classes and office are located on the second floor. Titta’s office is on the  right hand, like a watching tower with the class window towards outside, which  brings me the thinking of seeing and seen. It is not simply knowledge, but also  self-awareness about being a teacher. Titta’s own painting is sitting at the corner:  no matter how heavy, the big stone needs support from the smalls. We saw her last  calendar. Titta pointed to the red toenails and smiled: I am waiting for the new  summer. (I am wondering how she managed to turn this plain form to be such a  charming figure… a perfect curtain call by accidentally.) 

Just beside Titta’s office, there is a material room. There are an electric oven for  clay, porcelain clay of all colors, and other sculpture materials. The art classroom  is on the left side. The largest space is the painting room. Tables and chairs are in  the middle, surrounded by student’s temporary exhibition, a reading corner, a  theater table…various pens, paints, paper, screen printings, students’ works, and  archives… Every drawer and corner is in a perfect order. The next room is a studio  space for all kinds of manual equipment and computer devise, like paper cutters,  darkrooms, computers, and tools for making models. ”What a luxury art  classroom!” I can’t help thinking, “This luxury classroom must require a  multitalented teacher with knowledge of all kinds of art skills and methods,  theoretically and practically, also the best management skill of materials and  teaching environment!”

Because of the epidemic, most students study at home, only a few of them with  special needs still go to school. Titta started her day by opening her computer.  After checking all the messages and questions from students, Titta got some free  time to show me around.  

The first showcase is the latest project about nature, which in collaboration with  the biology teacher. The biology teacher requires students to know the most  common types of trees in Finnish forests and the insects that live on these trees. In  the art class, students are encouraged to use visual methods to depict these insects,  and then transfer them to the corresponding tree specimens. 

Kuva opettajan näytöllä: Kiira Vermasvuori

Titta told me that she want students to understand that drawing itself is also a  phenomenon of diversity, with different skills, artistic styles, and even emotions.  Her demonstration of how to express a pen in maybe hundreds of ways is a  wonderful sample. After the drawing process, students are encouraged to print  their insects to a real tree specimen. It asks students to connect their art practice to  the real world. They need not only to recognize the different trees but also to find  out which tree is the home of the insects in their drawings. Teachers believe that  this collaboration can help students to understand better about the life cycle and  ecosystem through artistic practicing.  

Back to the office at noon, Titta prepared tea and biscuits for me. A complicated  form on her table catches my interests: a new teaching evaluation form for visual  art education that will be implemented in the coming fall.  

Although there are already many excellent reports on the achievements of Finnish  education, based on my experience of living in Finland (whether as a student, a  mother, or a teacher), I feel that Finnish education is a truly rigorous and systematic project with the core value of human growth. Take visual arts education  as an example. First of all, the Finnish national curriculum proposes seven basic  competencies, which are the basis for all teaching development. I also found it on  the wall of Titta’s classroom. Secondly, the deep understanding of the subject itself,  like in visual art education, based on the art history, the nature of art, and the  application of art and design in the society, different grades has their own teaching  goodness. Furthermore, the cultivation of the seven basic abilities is combined with  the nature of the art subject and merged into four basic visual art teaching  purposes: visual perception and thinking; the ability to create graphics with  different skills and methods; the ability to interpret visual culture; stand at the  perspective of aesthetics, sustainable, and ecology of visual. Those four categories  are carefully explained and expanded into 11 specific teaching targets, students’  learning goals, and evaluation criteria.

During these over 30 years of teaching experiences, Titta has also participated in  writing and planning national curriculum. It is the vital body of Finnish education  that taking the voices from the teachers who are working with the students  everyday into the national education level. And such valuable experiences and  reflections support education to grow and meet the needs of future in a sustainable  way. Titta shared her teaching blog with me, which recorded her real feelings and  teaching cases in the past thirty years, which opens up a real scene of Finnish  visual art education for the audience! For this reason, Titta win the annual ”Wind  Award” issued by the Federation of Finnish Art Teachers. 

Before came to Finland, I worked in one Chinese art university for six years.  Comparing with the Finnish visual art education curriculum, I found that the  visual art class at the elementary school in Finland is more comprehensive and  systematic than the class in a Chinese art university. This drags me into a ponder… 

Titta is not a “boring” person. She said that these forms are not her style. What  she enjoys is the inspiration and creativity that teaching brings to her. She took out  her ”magic box”, which contained all kinds of interesting tools created by her. “Are  you bored, sometimes, and don’t know how to start your artwork? Then try this  Idea Generator Machine”! She smiled and excitedly talk to me, “ This is what my  students can play again and again…”

I put my finger into her chocolate box and got the first card, “Microscope”, and the  second one is “Soft”, the third is “Memory”, and the last one is “Clock”. My task is:  to create a close up picture based on your memory, relating a clock, using soft lines. 

Yes! I targeted my micro-mirror at Titta, a visual art teacher from Finland, her  sincerely and generous sharing, the iconic rainy day appointment between us (it is  always unforgettable wherever in Finland or somewhere else), and Titta, your name  sounds to me like 嘀嗒, ”dida”, the sound of a clock.

16.4 

What a sunny day! 

Because the epidemic situation has improved in Finnish, school opens again.  Students are arranged to school take turns, for example, day one grade 7, and day two grade 8. I am luckily got the chance to visit the school with its students. 

This time I joined the art class with 7th grade students. When I entered, the class  had already begun. Titta briefly introduced me and explained what the students are  doing today. This is a design project for a character, ”hän” and his or her home.  (hän, means he or she in Finnish language). Middle school students are just  experiencing their adolescent period. It also brings confusion and maybe problems  in their life, when ”I” is awakened. This project allows students to think about I,  identity, and maybe the future, although it uses a third-person perspective. I think  it is such an interesting project and a good research method about youth, if go  further.  

Through the works of the students, I saw many vivid “hän” with the different  names, ages, occupations; and the different places where they live, even the layouts of the different rooms. Many of them are mixed, for example, with brown color,  and are living in all kinds of places and countries. 

On the first page of student’s working notebook, there is the mood broad with the  analysis of visual styles. Many of the color inspirations are from Finnish sky, from  sunrise in the summer to the northern lights in the winter.  

I try being quite and walking in the classroom, hoping not to disturb the students and the atmosphere of the classroom. However, maybe because just returned back  to the school after a long time, these young people are very active and exciting! We talked just like old friends! 

When I am walking in the room, one detail jumped into my eyes that is all the  materials and tools are well prepared on the tables surrounding the room: white  paper for painting, scissors and glue for scrapbooking, expression techniques of  various colors, color pens, colorful papers, cardboard… This small and quite, but  well organized setting, done by Titta, is supporting the passionate creation of her  young students.

23. 4 

I already visited Titta’s classroom for two times, but still today is a special day for  me, because I will stay the whole day at school to experience a normal day of an art  teacher.  

Nine o’clock in the morning, we are standing and waiting for the students. Everything is already prepared at last evening, typical Titta style. Door is open,  and students are coming one after another, greeting to each other, and washing their hands. Titta told me she likes this small ceremony of opening door. 

The first class was for eighth grade students, an art project collaborated with  biology teacher, tree and its inhabitants, insects. I was told when the first time’s  visiting that this projects already began several weeks ago. The content of the  biology part is to introduce students to different insects that live on different trees  in Finnish forests. Understanding the diversity of species and the unique ecosystem  is the main teaching content. The part of art is to practice observation and use  different painting techniques to represent insects. In addition, considering the  application of visual elements, Titta arranged two additional challenges: the first one is using special printing ink to transfer the painting onto the surface of the tree  specimens. Secondly, make a cartoon based on this little insect drawing. 

From student’s visual notebook, I knew that during the past several weeks most of  the students already finished the drawing part. The little creature was already done.  Now students need to print them out and transfer the drawings on the surface of  the tree specimens. Once again, beforehand, Titta arranged the tools and materials  that students might use, on the table surrounded to keep the classroom in a good  order.

It was almost May, but it came with a sudden heavy snow. The whole world was  tuning white again immediately. It is a witness, the transformation between  energies when the classroom is drowned to completely silent from the coldness;  except the sound from polishing woods… 

Then students began their experiments with the special printing material. A girl  stared her first try: she arranged her drawing and brushed the painting liquids on  the surface of the wood, and wait. That’s it! One by one, students finished this  process. Titta suggested students to continue with their animations when they are  waiting the paints dry. So there are always plane B for those who are quick.

After half an hour, the paints are almost dry. After cleaning, two small green  creatures appeared which bring the vivid life to the piece of wood, also the classroom. The students started to talk and look around, at the same time, the  snow, outside, is getting smaller.  

Kuva: Veera Lampinen

I asked a student if she remember the name of the insect in her drawing. She said  honestly that she didn’t remember because the name is too long and too  complicated, but she got a surprise that there are so many different species living in  the Finnish forest that she didn’t know before. Another student turned a little  insect into a dancing man in her animations. I had thought it is her imagination.  When I took a closer look, it turned out that from another angle, this insect really  looks like a dancer. 

When the class is over, I am watching and touching those small insects, which are  “reborn” back to their wooden home, full of joy and happy, even though I was so  afraid of insects!

At lunch, we happened to meet the biology teacher in the cafeteria. During the  conversation, she told me that each semester has at least one 30-hours interdisciplinary project. Since our phenomenal world is presented to us in the  fusion way, the combination of biology and art is such a natural thing. 

In the afternoon, Titta started the second class for seventh grade, an online class  about 3D and perspectives. Because of CV 19, it is a challenge to show the  perspective through one screen. In order to better explain, Titta tried all means of  methods and showed steps of painting. I cannot help thinking that in her thirty  years of teaching experience, the same content like perspective must repeat more  than twenty times. But all the difficulties seem cannot stop Titta’s passion about  teaching and communication with her students.

Conclusion: 

Although it is only a glimpse, Titta’s generous sharing allows me a deep  observation and a real experience of the Finnish art classroom, even though just  the top of the ice mountain. Some thoughts below are  

First, the education is a systematic project. This system is not only reflected in the  curriculum and evaluation as mentioned above, but also reflected in the students’  practice during the whole learning process. For example, I checked the visual  notebooks of 7th and 8th grade students, from the understanding of art, to the  attempts and expressions of various artistic techniques, to the practice of the final  comprehensive project, the whole process coincides and echoes with the teaching  task. Furthermore, there is a digital system, which also supports teaching. As I  known that Finnish government and companies have developed many online  platforms such as Wilma and Microsoft Teams to support education. On these platforms,  students can participate in self-evaluation; teachers can share teaching resources,  display results, and so on.

Secondly, I saw the independent students and happy teacher. In Titta’s class, young  people I met, they think and draw independently. They express their ideas freely  and confidently. In the students’ self-assessment form, I saw that most of the  students thought they are performing well and deserved a good mark, and a few  students thought they could get full marks. Of course, the teacher has never been  mean in encouraging children. In a good teaching and learning communication,  students’ voices are fully heard, and teacher is also happy because of satisfied by  their own passion and the pride of their students. 

In addition, this visit recalls me to reflect on my own learning experience as a  graduate student in Finland. I realized that the best way to understand and study  on Finnish education is not reading, essay, speculation; but in-depth observation  and experience in a real teaching and learning environment. 

MUN ASUKAS JA SEN HUONE

Millainen olisi oppimistehtävä, josta löytyisi mahdollisimman paljon kuviksen sisältöjä ja ehkäpä jopa kaikki T-tavoitteet? Vieläpä niin, että arvioinnissa voisi testata uusien päättöarvioinnin kriteereiden toimivuutta. Päätin kokeilla ja muokkasin erään hauskana pidetyn aikaisemman oppimistehtävän uusiksi. Syntyi seiskaluokkalaisten projekti, kahdeksan osainen tehtäväsarja nimeltä ”Huone”. Osa tehtävistä jouduttiin tekemään etäopiskeluna

Apukysymyksin liikkeelle: Ikä? Mitä tekee? Harrastukset? Ihmissuhteet? Arvostaa? Asuinpaikka? Koronan vaikutus elämään? Erityistietoja? Yritin innostaa ja kannustaa mielikuvitusta hereille, taisinpa jollekin ryhmälle todeta että nyt voivat pojatkin synnyttää – uuden ihmisen! Oma minä aikuisempana oli hyvä vaihtoehto ideaksi tai miksei olemassa oleva oikea hahmo, joku julkkis vaikkapa. Kun lähdettiin liikkeelle kysymyksestä ”kuka” ei ainakaan ihan heti jääty jumiin ennakkoluuloon ”en osaa piirtää ihmistä.”

Luokkaan alkoi ilmestyä monenmoista sakkia, jopa sarjamurhaaja ja erään suljetun valtion diktaattori. Nimen keksiminen omalle hahmolle vaikutti olevan hauskaa. Minäkin sain puhutella syntymässä olevia hahmoja heidän oikeilla nimillään kysyen vaikkapa että kuinkas pitkä tämä Seppo oikein on tai kerro lisää Isabellasta.

Kun alettiin piirtää, hahmoille piti saada mittasuhteet, jotka mahdollistivat suht normaalin elämän. Ettei esimerkiksi Sepolle tule niin lyhyitä käsiä ettei hän ylety auton rattiin saati kykene pissaamaan ongelmitta. Olimme harjoitelleet ihmisen mittasuhteita aikaisemminkin, nyt oli sitten opittujen taitojen soveltamisen paikka.

Piti vielä selvittää käsitteet mittasuhde ja mittakaava. Kokemukseni on, että osalla oppilasta menee jotakin jumiin, jos mukaan tulee mitään matematiikkaan viittaavaa. No, ihmisen mittasuhteet olivat jo vihossa. Tiivistetty muistisääntö tunnillani on ollut, että aikuisen pituus on seitsemän kertaa pää ja keskikohta on siinä mistä se ihminen pissii. Mutta entä mittakaava – testasin ensin oppilaiden aikaisempia koulutietoja aiheesta. Asia oli tuttu karttojen yhteydestä. Mutta kun muotoilin kysymykseni väitteeksi, että minullapa on tosi hyvä Porvoon kartta mittakaavassa 1:1, sain sellaisenkin vastaväitteen että ei voi olla kun se olisi aivan liian pieni. Mutta vastaani huudettiin myös että ”Ei oo mitään järkee sellaisessa kartassa, ei mahtuis sun taskuun!” Kun maaperä alkoi olla otollinen vastaanottamaan mittakaavatietoa, ilmoitin juhlallisesti että seuraavien kahden kuukauden aikana kaikki tehdään mittakaavassa 1:20. Ihmishahmo piirrettiin ruutupaperille, jonka ruudut olivat 1cm x 1cm eli 20cm oikeassa maailmassa. Pään mitta siis reilun ruudun verran kaikilla. Metrin mittaiset tauluviivaimet olivat käytössä. Omien käsien pituuksia mitattiin sekä kaverin hartian leveyksiä.

Toisen kerran aluksi katseltiin hetki A4 ruutupaperia. Opettaja väitti sitä lattiaksi. Siitä vaan rajaamaan mukavan muotoinen ja kokoinen huone. Olin teipannut luokan lattiaan metri kertaa metri neliön eli neliömetrin. Sen verran matikkaa piti tässäkin sietää/harjoitella että hahmotti ruutupaperilta samaisen neliön. Kun yksi ruutu on 20 cm, kuinka monta ruutua menee metriin… Yllätyin miten vaikeaksi tämä laskutoimitus seiskaluokalla koettiin. Monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat välttämättömiä, että päästään tästä ilmiöstä, jossa päät ovat matikkamoodissa vain matikan tunnilla.

Asukkaalla piti olla ainakin sänky, tuoli ja pöytä. Muut huonekalut sen mukaan mitä asukas halusi ja tarvitsi itselleen tai tavaroilleen. Mittakaavaukkeli on hyvänä apuna koemakaamassa sänkyään, pujottelemassa huonekalujen välistä, testaamassa tuolin kokoa. Toimivia ovien aukeamissuuntia ja ikkunoiden mittoja havainnointiin luokkahuoneen arkkitehtuuria tutkimalla. Merkkikieltä opeteltiin erilaisista pohjapiirroksista. Kuvisluokan pohjapiirrokset löytyivät koululta ja verkosta löytyy kaikenlaista Villa Maireasta läheisen lähiön pienimpiin yksiöihin.

Pohjapiirrosluonnos

Pohjakuvat piirrettiin puhtaaksi akvarellipaperille valopöydillä. Vaikka arkkitehtitoimistoissa ei aikoihin ole ollut arkkitehtiopiskelijoita puhtaaksipiirtäjinä, vaan kaikki tehdään tietenkin digitaalisesti, halusin antaa älypuhelimen näytön tökkimiseen tottuneille nuorille tarkkuushaasteen: viivat suoriksi ja nurkat tarkoiksi, 0,5 lyijykynillä! Tämä mekaaninen vaihe olikin yllättäen monelle mieluinen lepotauko kaiken miettimisten ja luomisten välillä. Saihan omasta onnistumisestaan siinä piirtäessään välitöntä ja helposti havaittavaa palautetta.

Alun perin röntgenkuvien katseluun tarkoitetut valopöydät olin saanut tuttavan vinkkaamana lahjoituksena Porvoon sairaalalta.

Pohjapiirrosten vertaisarviointia tehtiin vaihtamalla piirroksia toisen kanssa. Oma mittakaavaukkeli meni vieraisille toisen kämppään ja teki havaintoja. Ohjeeni vertaisarviointiin: ”Kommentoi rakentavasti jos löydät jotakin joka on väärässä mittakaavassa tai jostain kohdasta ei mahdu kulkemaan tai puuttuu jotakin tärkeää. Kysy mitä merkinnät tarkoittavat. ”

Samalla tunnilla ehdittiin harjoitella värikynätekniikoita ja niiden soveltamista oman pohjapiirroksen värittämiseen.

Oli vuorossa sisustuksen suunnittelu, metodina moodboard eli tunnelmataulu. Päädyin tekemään valmiin layoutin syystä, että oppilaat voisivat keskittyä tehtäväsarjan kannalta olennaisiin asioihin eikä olisi vaaraa eksyä graafisen suunnittelun pilkun viilaukseen. Tarkoitus oli koota asukkaan näköinen sisustus. Ja oppia siinä samalla PowerPointin kuvankäsittelymahdollisuudet. Power Pointtiin päädyin siksi, että se on käytössä muidenkin aineiden tunneilla, jolloin kuvistunneilla opituista asioista saattaa olla hyötyä muissakin yhteyksissä.

Tehtävästä pidettiin. Ajatukset lähtivät helposti lentoon, omasta tekeleestä tuli näyttävän näköistä ja tehtävässä oli useita erilaisia osioita joissa oli selkeästi hahmotettavaa opittavaa. Toki kahdensadan seiskaluokkalaisen joukkoon mahtui muutama sellainenkin, joka verkon äärellä eksyi liian pitkäksi ajaksi muihin puuhiin. Joihin löytyi näppärästi selityksenä että kato kun mun asukas tykkää just tästä pelistä. Johon minä toistuvasti muistuttamaan ajanhallinnasta, työskentelytaitojen perustasta. Vedoten, että ei ole kiva jos asukas jää ilman sänkyä sen takia että sisustaja piti liian pitkän tauon.

Suunnittelin tehtävän tätä projektia varten, en ollut testannut sitä aikaisemmin. Yllätyin ja vähän innostuinkin miten helppoa oli bongata jokainen kuvataiteen T-tavoite kriteereineen. Sekä kaikki kolme sisältöaluetta eli taiteenkuvat ja visuaalinen kulttuuri laajemmin, varsinkin muotoilu. Oppilaiden omat kuvakulttuurit tunkivat väkisinkin mukaan.

Tässä kuvallinen ohje moodboardin eri osien ideasta. Inspiraatiokuvasta aloitettiin. Esimerkkihenkilölläni ei siis ole perhosta huoneessaan, vaan johtuen kiinnostuksen kohteistaan ja opiskelualastaan, hän haluaa huoneeseensa sademetsän värikästä tunnelmaa. Tuosta kuvasta poimittiin värisävyjä. Vasemman laidan kolme pientä ruutua kuvaavat asukasta, kaikki muu löytyy huoneesta. (Kuvan taideteos on Sari Vuorenpään suurikokoinen puupiirros.)

Graafinen tunnuskuva kertoo harrastuksesta

Kenkäkuva kertoo asukkaasta

Sama teema useammassa kuvassa

Taideteos valittu asukkaan mukaan

Väripaletti inspiraatiokuvasta

Väriasteikko yhdistävänä tekijänä

Poimintoja moodboardeista

Ja tässä vaiheessa viikon varoituksella alkoi etäkoulu. Kotiin etäkoulueväiksi lähtivät kartonkihaitarille kiinnitetyt pohjapiirrokset ja tulostettu moodboard. Sekä paperia ja neljä sattumanvaraisesti valittua vahaliitua.

Projektiokuva on kuvaustapa, jossa kaikki nähdään suoraan sivusta katsottuna, samoilla mitoilla kuin pohjapiirroksessakin. Lisättynä korkeusmitoilla. Muokkasin PowerPointtini videon muotoon, sain siinä höpistyä ohjeet.

Tämä kuvatyyppi on tehtäväsarjan vaikein ja arvioin että pieleen menee niin minun ohjeenikin kuin oppilaiden tuotokset. Ja totta – hajonta oli melkoista. Osa selittynee etäkouluun liittyvillä yleisillä vaikeuksilla (häiriöt kotona, henkilökohtaisen ohjaamisen vaikeus, huoleton asenne etätehtäviin).

Yksi dia opettajan ohjevideolta.

Pohjapiirroksessa jokin musta, projektiokuvassa näkyy että se on piano. Sen yläpuolella porvoolaistaiteilijan teos,

Tässä tehtävässä siirryimme huoneen ulkopuolelle. Miltä asuinrakennus näyttää? Jatkettiin käyttämällä kaksiulotteista esittämistapaa eli rakennuksesta piti piirtää vain julkisivu, se seinä, jolla tämän tietyn huoneen ikkuna näkyy. Kuvaan tuli lisätä jokin yksityiskohta vihjeeksi niin, että katsoja pystyisi päättelemään mikä ikkuna on sama kuin projetiokuvassakin.

Kyseessä ei ollut uudisrakennuksen suunnittelu. Huone saattoi sijaita vaikkapa kriisialueella, rakennuksessa jonka julkisivu olisi osittain romahtanut. Useammat olivat tähän mennessä nimenneet asukkaansa asuinpaikkakunnan. Jos se oli vaikkapa Helsingin Eira, tuli nyt tutustua eiralaiseen arkkitehtuuriin. Tekeillä oli kaksi asuntovaunuakin. Myös ne kuvattiin suoraan sivusta auton muotoilua tutkien.

Tämän osion tulokset voisi jakaa kahteen pinoon: ne joissa on ”talo” ja ne joissa on arkkitehtuuria. Talopinoon tulisivat piirrokset, joissa rakennus on esitetty lapsuuden kuvista tutulla kaavalla merkinomaisesti. Omakotitalossa harjakatto, ovi yhdessä nurkassa ja neliruutuinen mökin ikkuna toisessa. Vastaavasti kerrostalo kuvattuna suorakaiteen muotoiseksi ja ikkunoita riviin muutama per kerros. Arkkitehtuuripinosta löytyisi kuvia, joita katsoessa huomio kiinnittyy materiaalien kuvaamiseen, ikkunamuotojen vaihtelevuuteen, rappukaiteen yksityiskohtiin. Piirtäjän tekemiin havaintoihin ja valintoihin.

Iidan luoma asukas on erakoitunut leski ”Ismo 58 v.” Hänen huoneensa on tällaisessa hirsitalossa.

Helmin luoma hahmo fitnessvaikuttaja ”Rose” asuu New Yorkissa, pilvenpiirtäjässä

Etsi sama sänky molemmista Saaran kuvista!

Etäkoulu jatkui. Samoin videohöpötysohjeet. Tällä viikolla mentiin asukkaan pään sisälle. Hän on huoneessaan ja katselee taivasta. Tunnetila vaikuttaa kokemukseen ja havaintoon. Pilvet, värit, säätila peilaavat hänen tunnetilaansa.

Vahaliidut, jotka koululta olivat tulleet mukaan, opettivat miten vähästä saa paljon. Videolla demonstroin miten neljä liitua ei tarkoita neljää värisävyä vaan liituja sekoittamalla saa sekoitettua lukuisia yhdistelmiä. Mielestäni tehtäväsarjaan tarvittiin ekspressiivisyyttä, ilmaisua ilman viivainta. Näiden taivastehtävien palautusten tarkistaminen oli mukava kokemus. Sain takaisin moninkertaisena sen, mitä olin oppilailleni haasteeksi heittänyt.

Nyt olen nähnyt ”toiveikkaan taivaan”, tiedän miltä näyttää ”se tunne kun kesäloma alkaa” ja jakanut tunteen että ”elämä menee miten menee”.

”Kaikkialla tuntuu olevan liikaa kaikkea kun etsii vain rauhaa, hiljaisuutta ja yksinoloa.” – Martta

”Tässä Oona tuntee kurjuutta, mutta silti hän pystyy löytämään kaiken mustuuden seasta pieniä väriläikähdyksiä” – Siiri

Taivas ja tunnetila

Etäkoulun aikana S2-oppilaat eli suomea toisena kielenä opiskelevat olivat koululla läsnä. Samoin minä heidän kanssaan. Miten avata heille tällaista tunnetehtävää? Päädyin opettamaan perustunteiden ilo, suru, viha suomenkieliset sanat. Ja jatkoin kuvatulkinnalla antaen heille mahdollisuuden puhua kuvin. Pyysin oppilaita etsimään kuvakokoelmistani omaa taivaskuvaa vastaavan tunnelman. Ilahduin miten nopeasti ja kiinnostuneena ”oikea” kuva löydettiin siinä missä sanojen etsintä aiheutti vain käsien heiluttelua ja turhautumista.

Lopuksi palattiin siihen, mistä pari kuukautta aikaisemmin oltiin aloitettu. Asukkaaseen. Etäkoulu jatkui, joten materiaalit valikoituivat sen mukaan: jätepaperia ja aikakauslehtiä. Tekniikkana kollaasi yhdistettynä piirrokseen. Homma koottaisiin kartongille, joka oltiin koulusta mukaan otettu. Piti tavoitella muotokuvaa, joka kertoisi asukkaasta enemmän kuin vain ulkonäön. Mukaan tuli liittää asioita, jotka löytyisivät aikaisemmin tehdyistä kuvista. Henkilötiedot tekstaten, samoin pisteenä i:n päälle jokin motto, sitaatti, joka kertoisi asukkaan arvomaailmasta.

Heti tehtävän ja ohjeiden julkaisun jälkeen aloin saamaan huolestuneita viestejä. Pääsiäinen oli tulossa ja perheissä oli siivottu. Kaikki jätepaperit oli viety keräykseen. Äitejä syyteltiin. Ja minä kun olin ajatellut että leikattujen kuvien käyttö olisi helpottava tekijä. Ei tarvitsisi (osata) piirtää kaikkea. Idea ja ajatus, kuvakerronnan tarkoitus olisi se tärkein. Kun vihdoin saatiin palata kouluun, sai jatkaa näitä ja muitakin kuvia.

”Pro pelaaja”

”Etelä-Korealainen idoli”

”Nea. Kitaristi. Lempibändi $uicideboy$”

”Lentokonemekaanikko”

”Onni. Ysiluokkalainen Arvostaa Suomen koulutusta, harrastaa pelaamista ja lenkkeilyä”

”Orvokki, eläkeläinen Nilsiästä”

”Sirkustaiteilija Kuu”

”Tuleva terapeutti”

”Etsintäkuulutettu kirvesmurhaaja”

”Harrastaa jääkiekkoa höntsäjoukkueessa. Motto: Aina voi ajaa kovempaa”

”Muutin kotoa veljen luo kun vanhemmat eivät hyväksyneet harrastustani”

”Skeittaaja”

”Ismo. Erakko , joka kaipaa kuollutta vaimoaan”

”Nicki, huumekuntoutuja.”

”Lucy, 24v, Nottinghill. Kirjastotyöntekijä, joka spreijailee kaupungilla”

”Riina, yläkoululainen, pitää taiteesta”

Myös itsearviointi tehtiin etänä. Olin tehnyt Formskaavakkeelle kysymykset vähän siihen malliin, että ne toimisivat myös muistilistana ja yhteenvetona kaikesta mitä ollaan lähi- etä- ja hybridiaikana opeteltu. Halusin myös palautetta tehtävästä, että voisin vertailla oppilaiden mielipiteitä omiin oletuksiini.

Tykkäämistä perusteltiin laajuudella, mahdollisuudella suunnitella ja olla luova:

”Siinä sai itse suunnitella koko ihmisen ja sen jälkeen toteuttaa sen. Itse tykkään paljon suunnittelusta, joten tämä oli hyvä tehtävä minulle varsinkin.”

”Tykkään, koska tätä on ollut hauska tehdä, mutta en anna täysiä, koska jotkut kohdat ei ole ollut niin kivoja esim viimeinen kohta.”

”Tykkäsin, kun tehtävään käytettiin monta kertaa, joten siihen pystyi panostamaan ja oli kivaa, kun tehtäväsarjan tekeminen oli välillä vähän haastavaa, joten sen tekemisessä sai haastaa itseään.”

”Pääsin itse tekemään juuri sellaisen kuin halusin ja sain käyttää mielikuvitusta. Minun mielestä tämä projekti meni todella hyvin. Olen itse ainakin tyytyväinen osiini.”

”Sain antaa luovuuteni loistaa!”

Ja samoin perusteluin tuli kritiikkiäkin: ”En nyt iha tiiä ei itellä oikee napannu alkaa suunnittelee huonetta, ihmistä ja koko sen elämää siihe ympärille samalla. Iha hyvä tehtävä sarjahan tää oli, mut mulla ei oikeen tuntunut olevan kiinnostusta tähän.” Vähiten tähtiä eli vain kaksi tuli oppilaalta joka perusteli että ”en tykkää kuviksesta”.

Lopuksi pyysin vapaaehtoisen kirjoituksen aiheesta: ”Kerro mikä meni pieleen ja arvioi miksi niin kävi, kootut selitykset.” On aina hyvä jos oppilas itse huomaa ja kertoo jonkin olevan pielessä sen sijaan että opettaja poimii ”puutteita” esiin. Tämän tyyppinen itsearviointi kertoo oppilaan kyvystä oppia myös virheistään sekä tavoitteellisuudesta ja taidosta perustella näkemyksiään. Mitkä molemmat löytyvät päättöarvioinnin kriteereiden kiitettävästä sarakkeesta.

OPETTAJAN ARVIOINTIURAKKA

Jos oppilastöissä ei ole nimiä, ei minkäänlaisista arvioinnin apuvälineistä, täydennyskoulutuksista tai arviointitaulukoista ole apua. Seuraavaksi tärkein apuväline on Wilma, paikka jonne arvioinnit saa varmaan talteen. Sitten esille arviointiperusteet eli tehtäväkohtaiset oppimisen tavoitteet sekä kuppi teetä. Aikaa täytyy varata myös, että pinon päällimmäisen ja alimmaisen arviointi tapahtuu tasa-arvoisesti. Väsynyt ei saa olla, muuten ei muisti palauta tuntitilanteiden kokemuksia töiden seuraksi eikä Teamskansioissa olevien töiden klikkailu suju hermostumatta.

Kirjoittelin pienille lappusille sanallisia palautteita asioista, joihin huomioni oli kiinnittynyt, kannustuksia ja kehuja.

Koska arviointi ei saa kohdistua valmiisiin töihin eikä oppilaan ominaisuuksiin, vaan oppimiseen ja työskentelyyn, on vaikea saada tislattua se oppiminen pelkästään töistä esiin. Osaaminen niissä näkyy. Mutta näkyykö oppiminen? Se, että oppilas on syventänyt osaamistaan kuten oppiaineen T-tavoitteissa määritellään. Olen tuntenut nämä seiskaluokkalaiset vasta syksystä alkaen ja jokaisessa oppimistehtävässä tehdään erilaisia asioita. Ei siinä ehdi nähdä osaamisen syventämistä jos kuudenteen luokkaan pitäisi verrata.

Mutta työskentelyyn panostaminen näkyy jokaisella tunnilla. Kuvistunneilla ei nykyään tehdä ”harjoitustöitä” vaan ”oppimistehtäviä”. Jos suunnittelen tehtävät niin, että ne tuovat oppilaille uusia haasteita, taitoja, tietoja, näkökulmia, tekniikoita, voin olettaa että tapahtuu oppimista. Oppilas siirtyy ”en osaa” -tasolta ”osaan” -tasolle. Mutta entä se syventäminen? Sitäkin tapahtuu, parhaassa tapauksessa, jo yhden oppitunnin aikana. Kun on ensin kokeiltu miten jokin tehdään tai tajutaan. Harjoitellaan asian parissa jotakin kunnes osataan tehdä omia sovelluksia uuden opitun asian avulla.

Näinhän asiat ovat olleet aina. Mutta tämänhetkisen oletussuunnitelman myötä arviointi on voimakkaasi läsnä jo tehtäviä suunnitellessa. Että opettaja voi edes kuvitella arvioivansa samoja asioita, joita on kuvitellut tavoitelleensa opetuksessaan. Että tuntien aikana oppilaalla on useita paikkoja, joissa hän voi hypähtää ”seuraavalle tasolle” tekemisissään.

Tämä pitkä projekti ratkaisee kevättodistuksen numeron. Miten sen päätän? Josko ottaisin iisisti ja vain vertaisin aikaisemmin antamaani joulunumeroon. Katselisin ovatko kevään oppimiset samaa tasoa vai selvästi jotakin muuta. Pelkästään tällaisella menetelmällä selviäisin päättöarvioinnista melko nopeasti. Ja oppilaskin tajuaisi, kun operoitaisiin vain kolmen pykälän asteikolla: laskeeko, nouseeko vai pysyykö samana. Näin se toimisi, jos jo joulutodistuksen numerot olisi annettu päättöarvioinnin kriteereitä syynäämällä.

Olen päätynyt siihen, että ne mokomat kriteerit pitää olla koko ajan esillä. Jopa jokaisessa tehtävässä. Ei onnistu tasavertainen arviointi jos kriteeritaulukko kaivetaan esille vasta huhti- toukokuussa. Tai juu – siinä tapauksessa kyllä, että opettaja silloin suunnittelee seuraavan vuoden tunteja. Kriteerit ovat parhaimmillaan kun jotain aloitetaan. Tämä tuntuu olevan tämän hetkisen opetussuunnitelman ja arvioinnin uudistuksen tuoma suurin muutos.

Tavoitteet ohjaavat sisällön valintaa eivätkä tekniikat, kuten 1980-luvulla tai sisällöt kuten edellisessä opsissa. Seuraavalta opisilta odottaisin ehkä hiukan enemmän konkretiaa. Sitä on tarkoitus löytyä paikallisista opseista, mutta en usko että ne onnistuvat yhdenvertaisesti nivomaan opetussuunnitelmallisen normin ja koulun arkinormaalin yhteen. Siksi käytän mieluummin opetussuunnitelman perusteiden tekstejä.

Tiivistelmä oppiaineen tavoitteista löytyy jokaisen oppilaan vihkosta. Pian aletaan rastitella tuota taulukkoa oppilaiden omien sekä valtakunnallisten kriteerien mukaan. Se taulukko löytyy OPH:n sivuilta.

Vielä näistä huoneista: eniten aikaa kuluu niiden töiden arviointeihin joiden numeron antaminen on nopeinta eli ne kympin työt. Unohdun vaan ihailemaan ja eläytymään. Tässä yksi sellainen. Emilia Pateyn kokonaisuus, joka pääsi vähän laajenemaan kirjallisuudenkin puolelle. Ja koska aikaa jäi, syntyi vielä pieni animaatiokin. Kuvat ovat täynnä paljon kertovia ja mietittyjä yksityiskohtia, joita on kiva bongata ja tulkita. Tässä kuvisprojektissa on aineksia elokuvakäsikirjoitukseen tai pieneen kuvakirjaan. Tai maailman parantamiseen sellaiseksi kuin kuvitteellisen hahmon Alinan arvoilla voisi hyvin yltää.

Alinan huoneen tunnelma ja tavarat.

Julkisivu.

Alinan tunnelmia.

Asukas Alina Helvar

Alinan muotokuva,

Emilia tekee ekstrana pienen animaation.

Emilia kuvaa animaatiota kun Alina maalaa.

Syntyi kirja, Alina Helvar: ”Tyttö , joka taisteli”

Pohjapiirros ja projektiokuva huoneesta.

Alina eli Emilian huoneen asukas aloittaa kirjansa näin.

TARKASTELUA, TULKINTAA JA YKSI TIIKERI

Seiskaluokkalaiset opiskelivat hidasta katsomista, vastapainona vilkuilulle. Harjoiteltiin taidekuvan kohtaamisen tapoja ja taitoja.  Ja omien havaintojen ja ajatusten sanallistamista. Tulkittavana oli Marika Kaarnan öljyvärimaalaus “Rannalla” vuodelta 2011.

 https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/642008  

Ohjaavia kysymyksiä oli viisi ja ne etenivät havaintojen teosta tulkintaan ja katselusta kokemukseen. Tutkin ja tulkitsen tässä oppilaiden vastauksia, mitä ne kertovat heidän tavastaan katsoa ja kertoa katsomastaan.

1 Mitä näet teoksessa? Mitä siinä on? Mitä siinä tapahtuu? Luettele sisältöä. Älä vielä tulkitse. 

 Ne, jotka alkoivat vain bongata asioita ja luetella havaintojaan, löysivät myös oudompia asioita kuten tiikerin vedessä ja kyyhkysen kissan vieressä ja kyyhkysen suussa olevan “vihreän jutun”. Ne, jotka yrittivät kuitata teoksen yhdellä lauseella tyyliin “Ihana kesäpäivä kavereitten kanssa” vaikuttivat huomaavan vain etualan eläimet. Ihanuushan on kaukana jos tarkemmin katsoo merelle, villieläimiin uppoavassa laivassa. Jotkut näkivät senkin iloisena leikkinä ja polskimisena. Omat kokemukset rantaelämästä vaikuttivast vahvasti oppilaiden vastauksiin.

2 Eläydy teoksen hahmoihin. Mitä ajatuksia ja tunteita tulee mieleesi? 

Yllätyin kun moni oppilas kysyi mitä eläytymisellä tarkoitetaan. Kehoitin heitä miettimään, että jos olisit jokin noista eläimistä, mitä ajattelisit juuri tuossa hetkessä, miltä tuntuisi.  Eläytyminen, empaattinen katsominen oli ratkaiseva tekijä teoksen tulkinnassa.

“Lämmintä haluun mennä uimaan haluun heitellä palloa ja sukeltaa.” 

“Oiettä mikä sää nyt kyllä ollaan rennosti.” 

“Minulla tulee sääli eläimiä jotka ovat uppoamassa.” 

“Tiikeri on tipahtanut laivasta ja hätiköiden koettaa uida rantaan, eläimet nauttivat auringon alla lokoilusta, muut eläimet ovat paniikissa, laivansa upotessa, palmun lehti huojuu tuulen voimalla” 

“Nooan arkki uppoo. Miks noi eläimet ei auta meitä. Tulkaa nyt auttamaan me kuollaan kaikki!” 

”Onneks oon kirafi, mulla on pisin kaula niin ei mene vettä nenään.”

3 Miten teos on tehty? Mitä materiaaleja, tekniikoita ja kuvailmaisun keinoja käytetty? Värit, muodot, sommittelu, tyyli? 

Huomasin että olin muotoillut kysymyksen väärin. ”Kuvailmaisun keinot” on näille uusille seiskoille sittenkin outo asia. Vaikka se on kuvataiteen opetussuunnitelman perusteiden peruskäsitteitä ja vaikka käytän sitä puheessani. ”Kerro sommittelusta”, saatoin ehdottaa kun joku kysyi mitä kuvailmaisun keinoilla tarkoitetaan. No, jatkokysymyksenä saattoi sitten tulla että ”mitä tarkoittaa sommittelu?” Johon oli helppo vinkata että saa katsoa muistiinpanoja omasta vihkosta. ”Ai juu”.

Formalistista kuvan tarkasteluahan tässä kohdassa ajettiin takaa eli tutkittiin mistä aineksista teos on muotoutunut, miten se on rakennettu. Parhaita pisteitä saivat ne, joiden vastauksissa käsiteltiin kuvaa, eikä sen esittämää aihetta saati omia mielipiteitä. Kuten: ”Samasta väristä on vain vähän sävyjä.  Vesi on tummempaa, mitä kauemmaksi se menee. Rantapyyhkeissä on käytetty erilaisia sivellintekniikoita, joilla on tehty ne kuviot. ” Värin käyttö ja sivellintekniikat ovat niitä kuvailmaisunkeinoja.

4 Tulkitse kuvaa. Miksi taiteilija on tehnyt teoksen?  Mitä hän on pyrkinyt ilmaisemaan? Mitä teos voisi tarkoittaa tai kuvastaa? 

Tähän kysymykseen tuli sitä monimuotoisempia vastauksia mitä eläytyneemmin oppilas oli teosta katsonut.

”Taiteilijalla oli varmaan idea tai jokin uni ja hän halusi maalata se ennen kun unohtaa sen. En ole varma mitä hän pyrki ilmoittaa, mutta minun mielestä varmaan että kotieläimet saavat enemmän rakkautta kuin muille eläimille. Eli siis, kaikki eläimet tarvitsee rakkautta. ”

”Omasta mielestäni teos kuvaa Afrikan eläinten uhanalaisuutta, ja kuinka ne uhkaavan kuolla sukupuuttoon.”

Näiden esimerkkisitaattien kirjoittajia en pysty enää jäjlittämään ja pidän todennäköisenä, että he eivät itsekään enää muista kirjoittamaansa. Mutta eräs teksti on niin kaunokirjallinen teos, että pyysin ja onneksi sain luvan julkaista sen nimimerkillä varustettuna:

”Lemmikit katselevat villieläimiä vaarassa. Yksi kissoista nukkuu kylläisenä ruokaa vieressään. Muut katselevat rentoutuen tapahtumaa palmun lehtien alla. Taivas on sininen ja pilvetön. Meri on tyyni. Merellä villieläinten tilanne näyttää vaaralliselta, kun taas rannalla lemmikit näyttävän olevan rentoutuneita, aivan kuin katsoisivat elokuvaa. Tiikeri ui kohti rantaa. Se näyttää uhkaavalta. Teoksesta tulee mieleen epätasa-arvo. Hyvin hoidetut lemmikit. Jotka saavat jokapäivä ruokaa liikuttamatta häntääkään. Villieläimet joutuvat päivittäin raatamaan ruokansa eteen ja ovat vaarassa. Taiteilija on tehnyt teoksen ilmaistakseen epätasa-arvoa. Mielestäni se kuvastaa juuri sitä. Villieläimet ovat vaarassa ja lemmikit rentoutuvat palmunlehden alla katsellen niitä. Yksi kissoista nukkuu eikä sitä edes kiinnosta muiden vaara. ” – MR 7 lk

Sain tältä oppilaalta luvan lähettää tekstin taiteilijalle eli Marika Kaarnalle kommentoitavaksi. Kysyin samalla hänen ajatuksiaan tiikeristä, sillä erityisesti tiikerin rooli on kiinnostanut ja puhututtanut. Kenet se syö ensimmäisenä. Osaako se uida. Eikö sitä inhota olla vedessä. Meneekö se rannalle kuivattelemaan. Jättikö se kaverit pulaan sinne uppoavaan Nooan arkkiin vai lähtikö hakemaan apua. Saako se tulla rannalle vai ajetaanko pois. Kissat ja koirat ovat vuorotellen vierekkäin, onko siihen joku syy vai tekikö taiteilija vahingossa niin? Vastauksena saatiin seuraavaa:

”Epätasa-arvo, juuri sitä varmaan ajattelin maalatessani. Miten jotkut asuvat hyvinvointivaltiossa ja ajattelevat että ei ole tilaa muualta tuleville. Lemmikit ovat levittäytyneet aika leveästi ja varmaan arvelevat ettei rannalle mahdu enempää pyyhkeitä. Kissat ja koirat ovat sattumalta vain asettuneet vuorotellen, ja se mitä tiikeri tekee päästessään rantaan on täysin arvoitus. Kiva että olette pohtineet maalaustani.” – Marika Kaarna

 5 Lopuksi vielä haettiin taustatietoja, jotka auttavat tarkastelussa ja ymmärtämisessä. Mitä tietoja taiteilijasta on? Saat Googlettaa. 

Kannustin tekemään myös kuvahakuja, myös kuvat sisältävät tietoa. Tulipa mainittua myös sana konteksti: mikä meidän ajassamme on saattanut vaikuttaa taiteilijaan ja näkyy meille teokseksi muuntuneena.

Toiminnallisempia taiteen tarkastelun tapoja

Useampi oppilas koki ettei tällä tunnilla oltu ”tehty” mitään kun oli vaan tällaista kuvan katselua. Ja vieläpä vain yhden kuvan! Tällä kertaa tarkastelumetodina oli rauhoituminen, katselu, omiin ajatuksiin uppoutuminen ja kirjoittaminen.

Suunnittelin seuraavaa tulkintakertaa varten vaihtoehtoja toiminnallisemman tunnin kulkuun. Työskennellään 2-4 hengen ryhmissä. Kaikilla on sama teos tutkittavana, esimerkiksi juuri tämä ”Rannalla”, mutta jokainen ryhmä tarkastelee sitä eri näkökulmasta ja lopuksi jakaa aatoksensa ja tuotoksensa koko ryhmälle. Tässä valinnan varaa ryhmille:

1) Kirjanpitäjäryhmä: tehkää mahdollisimman kattava luettelo teoksessa olevista asioista. Ensin helpoimmin huomatavat asiat ja lopuksi sellaiset, joiden huomaamiseen tarvitaan huolellista katsomista. Piilottakaa listaan yksi asia, jota teoksessa ei ole. Esitelkää löytönne lukemalla asiat vuorotellen ja aktivoikaa ja arvuutelkaa kuulijoilta, mikä oli se itse keksitty lisäys.

2) Empatiaryhmä: kuvittele olevasi teoksen sisällä, mitä tunnet, aistit, kuulet ajattelet? Kirjoittakaa puhe- ja ajatuskuplia ja esitelkää ne dokumenttikameran alla.

3) Draamaryhmä: Tehkää pieni näytelmä, olette teoksen hahmot, mistä on kyse, millaisia repliikkejä tarvitaan? Näytelkää tulkintanne. 

4) Tarinaryhmä: Tulkinta tehdään sarjakuvana. Kolme ruutua, jossa teos on keskimmäisenä. Mitä on tapahtunut ennen teoksen hetkeä ja mitä tapahtuu tilanteen jälkeen?   Piirustustaito ei ole niin tärkeä kuin idea ja että saatte työnne valmiiksi annetussa ajassa. Ideoikaa yhdessä, valitkaa kuka toimii sihteerinä eli piirtää.

5) Teoriaryhmä: Tarkastellaan kuvailmaisun keinoja. Etsikää kuvasta esimerkki käsitteille päävärit, etuala ja taka-ala, tekstuuri, sommittelutapa ja syvyyden kuvaamisen keinoja.  Luennoikaa löytönne luokalle, yksi puhuu ja toinen näyttää karttakepillä kuvasta.

6) Piirtäjäryhmä jäljentää teosta ja keskustelee samalla mistä teoksessa saattaisi olla kyse. Esitelkää piirroksenne koko luokalle ja kertokaa mitä havaitsitte, mitä päättelmiä teitte teoksen aiheesta.

8) Vertailijaryhmä, jolla on mediakuvastoa ja lehtiartikkeleja rinnastettavana. Teemoina artikkeleissa ja kuvissa voisi olla pakolaiskriisi, eriarvoisuus, elintasokuilu, turismi, kotieläimet, sukupuutto. Rinnastetaan ”Rannalla” -teokseen. Mitä nyt nähdään?  Valitkaa teokselle kuvapariksi kuva, joka mielestänne parhaiten auttaa tulkitsemaan sitä kiinnittäkää samalle alustalle. Ehkä lisäätte mukaan lehdestä leikattuja avainsanoja.

7) Taiteilijaryhmä tutustuu ensin taiteilijan tuotantoon yleensä, hakee taustatietoja taiteilijan tyylistä ja teemoista. Sitten vasta katselee tulkittavana olevaa teosta. Miten tulkinnat silloin onnistuvat?  Esitelkää luokalle jokin muu saman taiteilijan teos, sellainen jossa on samantapainen aihe. Pätelkää mitkä asiat ovat taiteilijalle tärkeitä.

9) Taidehistoriaryhmällä on referenssikuvana opettajan valitsemaa taidehistorian kuvastoa, kuten Nooan arkki maalattuna jossakin klassikkoteoksessa, kotieläinten barokkimuotokuvia, Rousseaun viidakkomaalaus, jossa on mukana tiikeri, esimerkiksi ”Trooppinen myrsky” vuodelta 1891. Kun taideteokset on katseltu, vasta sitten saadaan ”Rannalla” -teos tulkittavaksi. Esitelkää jokin näistä taidehistorian teoksista samalla vertaillen miten eri taiteilijat ovat kuvanneet samaa asiaa. Esimerkiksi tiikeriä. Ja miten se vaikuttaa kuvan aiheeseen.

10) Abstraktiryhmä tekee tussilla ja väripapereilla formalistista analyysiä ”Rannalla” -teoksen sommittelusta ohjeella ”pelkistä teos viivoiksi ja muodoiksi, tutki missä kohdissa on vaikkapa punaista ja somittele punaisia muotoja samoihin kohtiin abstrakstissa kuvassanne. Pohjapaperi sininen, viivat mustalla tussilla ja muodot väripaperin palasilla. Ei liimata. Esittäminen muille dokumenttikameran alla niin että kokoatte teoksenne ”livenä”.  

11) Muisteluryhmä, jossa jokainen jakaa jonkin muistonsa toisilleen, rannalla tapahtuneen tai muuten teoksen herättämän muistikuvan. Kukin kuvittelee omaan muistoonsa vastaavan tilanteen, jossa olisi merellä joku hukkumassa. Ei jaeta koko luokalle, ellei kertoja niin halua.  

12) Auttamisryhmä pohtii kuvan tapahtumaa auttamisen näkökulmasta. Kuvitelkaa tositvsarja, jossa tarkoitus selvitä autiolla saarella, mutta hahmot eivät kilpaile vaan auttavat toisiaan. Millaisia vahvuuksia eri eläimillä olisi? Miten yhteistyötä kannattaisi tehdä? Millaista apua kukin hahmo tarvitsisi? Leikatkaa teoksen hahmot (kissat, koirat, apina jne) paperista ja esittäkää ajatuksenne koko luokalle hahmoja liikutellen kuin animaatiossa.

13) Symboliikkaryhmä: Vertauskuvien kautta tulkintaa. Rauhan kyyhky, Nooan arkin kyyhky taiteessa. Etsitään vastausta mitä taiteilija on mahtanut tarkoittaa tai tuntea kun on kuvannut kyyhkyn kissan kanssa samalle pyyhkeelle. Onko kyyhky elävä? Onko kissa tappanut sen, onko se kissalle vain lelu. Jos kyyhky kuvaa toivoa tai rauhaa, niin miten teosta voi tulkita? Esitelkää luokalle symboleja joita teoksessa on sekä muitakin, jos löydätte tai tiedätte

14) Arvokeskusteluryhmä suunnittelee pienen väittelyn tai panelikeskustelun aiheesta Ihmisten oikeudet ja eläinten oikeudet. Keskusteluun osallistuvat oppilaat ottavat itselleen jonkin roolin esimerkiksi maidon tuottaja, turisti, vegaani.

15) Syvään päähän ryhmä: oppilaat saavat nähdäkseen kuvan ilman muuta ohjetta kuin että katselkaa ja olkaa valmiit kertomaan mitä näitte. Tämä ryhmä ei saisi kuulla muiden keskusteluja ryhmätöitä tehdessä. Ja he voisivat esittää ensimäisenä omat aatoksensa teoksen aiheesta muille.

TEKEMISESTÄ

Yhdeksäsluokkalaiset, lasiseinä opettajahuoneen ja kirjaston välillä sekä työskentelyä ihaileva opettaja. (kuva: rehtori Kimmo Sirén)

Tein havainnon: ”tehdä” on yleisin teonsana kuvistunneilla. Odotukset ja oletukset kuvistunnin kulusta taitavat suurimmalla osalla uusia seiskaluokkalaisia olla samantapaiset. Että on tarkoitus tehdä jotakin, joka koostuu heidän mielestään kolmesta vaiheesta: ensin ope kertoo mitä pitää tehdä sitten on se tekeminen ja lopuksi tekemisen lopettaminen kun työ on ainakin omasta mielestä valmis tai kellot soivat ulos. 

Mutta mitä kaikkea tuo tekeminen kuvistunnilla tarkoittaa? Millaista vastausta oppilas toivoo tunnin alussa heittämäänsä kysymykseen ”mitä me tänään tehdään?” tai tunnin aikana  kysyessään ”mitä piti tehdä?”. Millaiset neuvot olisivat tarpeen hänen tuskaillessaan ”en keksi mitä tekisin” tai ”emmä tällaista osaa tehdä”?  Miten saada oppilaat vakuuttuneeksi siitä että tekeminen on koko ajan käynnissä, vaikkei materiaaleja olisi edes vielä otettu esille? Miten ohjata tekemiseen ja tekemistä?

Wikipedian määrittelyn mukaan tekeminen on “jonkin suoritteen tuottamista”. Tällaisena se esiintyy useimpien oppilaidenkin puheessa. Suorite on se kuvistyö ja tuottaminen vain ja ainoastaan käsillä tekemistä. Johon moni kaipaisi selkeän reseptin jonka mukaan voisi toimia.

YouTubesta löytyy paljon tekemistä, kun kirjoittaa hakuun ”how to”. Tuloksena on tutoriaaleja. Myös sellaisia, jotka opettavat kuvailmaisun keinoja, tekniikoita ja materiaalin hallintaa. Mutta eipä löydy tutoriaaleja jotka auttaisivat pattitilanteisiin. Niihin hetkiin, jolloin kuviksen oppimistehtävä ei etene, koska taito tai into ei riitä edes oikeanlaisen kysymyksen esittämiseen.

Ajattelu on tekemistä siinä missä toimintakin. Ja kun näitä molempia tapahtuu yhtä aikaa, voidaan puhua tekemällä oppimisesta, learning by doing. Oppimistehtävien myötä syntyy kokemuksia, joita käsitteellistetään, niin että seuraavan oppimiskokemuksen aikana ollaan astetta tietävämpiä, osataan soveltaa opittuja käsitteitä toimintaan eli tekemiseen.  Näin siis ainakin teoriassa kasvatusfilosofien John Deweyn ja David Kolbin mukaan.

Tekstuurin tekemistä. -Sini

Kun kuvistunneilla pujottelen oppilaiden keskuudessa ja ohjaan monenlaista tekemistä, tapahtuu opetussuunnitelmakielellä formatiivista arviointia. Todetaan ensin yhdessä tuumien missä on onnistuttu. Sitten ehdottelen sekä ohjaan oppilasta itse arvioimaan miten hän voisi jatkaa tavoitteisen suuntaisesti. Aloin huvikseni kokoamaan teonsanoja, joita näissä tilanteissa käytän. Listasta tuli pidempi kuin arvasin. Sanat ovat tässä satunnaisessa järjestyksessä ja ne on tarkoitettu lausuttavan ystävällisen kannustavasti, vaikka imperatiivissa ovatkin. 

Harjoittelua.

Mitä voisit tehdä kun kuvistyö on jumissa

Tekemistä aisteille: Huomaa, katso, katso kauempaa, katso lähempää, ihaile, vertaa, tarkkaile, tarkista, katso mallia, tutki, tunnustele, kuuntele, haistele.

Pääasiassa päässä tapahtuvia tekemisiä: Muistele, kuvittele, ajattele, haaveile, pinnistä, ota selvää, muodosta mielipide, etsi tietoa, vaihda ideaa,  vaihda aihetta, mieti, kypsyttele, lisää omakohtaisia asioita, lisää rohkeutta, ihmettele, keskity, rauhoitu, tarkista tavoitteet, tarkista arviointiperusteet, tarkista mitä oli tarkoitus opetella ja oppia, tarkista ohjeet, mieti mitä voisit kysyä kaverilta, opettajalta, asiantuntijalta, tee nopeammin, tarkista aikataulu, iloitse onnistumisista.

Käsillä tekemistä:  Jatka, tee uudelleen, harjoittele, tee loppuun, kokeile, hahmottele, sommittele, sovella, lisää väriä, lisää valoa,  lisää varjoja, lisää tekstuuria, lisää yksityiskohtia, vaihda tekniikkaa, vaihda välinettä, vaihda väriä,  vaihda sommittelua, vaihda näkökulmaa,  vaihda kuvakulmaa,  vaihda kuvakokoa, vaihda materiaalia,  muuta kokoa,  luonnostele,  tee useampi,  tee monta erilaista,  poista jotakin,  lisää jotakin,  muuta jotakin,  lisää tilantuntua,  lisää kontrastia, poista häiritsevä asia kuvasta, valitse sopivimmat keinot, tehosta, korjaa, korosta.

Päätösten tekemistä: Aloita, poista, luovu, lopeta, ota riski, hyväksy, yritä.

Harkitsemista: mitä sommittelen tähän kohtaan. – Kata.

Oppilaiden jatkokysymykset ovat usein muotoa ”mitä mun sitten pitäis havainnoida, sommitella tai soveltaa?” Ja tässäpä avautuu itsearvioinnille tilaus, oivalluksen kautta oppimisen paikka ja mahdollisuus tehdä itse valintoja. Vastaan usein kysymyksellä. ”Niinpä, mitähän kannattaisi nyt havainnoida?” Jos oppilas ei löydä vastausta itse, yritän kuvitella kuvisopettajamielessäni, että näiden sanojen kohdalla on ”linkki”.  Ja ”klikkaan” oppilaan puolesta kertoen esimerkin, demonstroiden tai ohjaten oppimateraalien pariin.

”Mitäs teet?” – ”Sovellan”, vastasi Emmi.

Tätä tekemisteemaa miettiessäni kyselin oppilailta tavallista useammin että mitäs teet just nyt. Sain esimerkiksi kuulla että  ”möyhennän”.  Ja opin uuden teonsanan sille kun sormellaan vähän tasoittelee lyijykynän jälkeä piirroksessaan. Taidanpa jatkaa tällaisen peruskoulu-taidepuhe sanakirjan kokoamista.

Kiira möyhentää.

UHANALAISET

WWF:n ”Me aarteenvartijat koulutuksessa saatiin (=kuvisope ja bilsanope) tehtäväksi suunnitella ja toteuttaa  osallisuuteen ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun liittyvä oppimistehtävä. Tässä kuvisopettajan raportti ja oppimispäiväkirja vuoden vaihteessa 2019-2020 toteutuneesta projektista, joka kantoi nimeä ”Uhanalaisten muotokuvia”.

Kuvataiteen ja biologian monialainen yhteistyöprojekti

Haluttiin tehdä tunnetuksi Suomen uhanalaisia eläinlajeja. Kuvataidetunnilla oli tarkoitus tehdä kuvia ja biologian tunneilla koota taustatietoa kuvantekijöiden avuksi. Tavoitteena ja toiveena oli syventää oppimista monialaisen yhteistyön avulla.

Tiedonhaussa suurena apuna ja inspiraation lähteenä oli Ylen sivusto: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/08/lajien-punainen-lista-katso-mitka-suomen-elaimet-ovat-vaarantuneet

Vaiheet

Valitsimme ping-pong metodin yhteistyöllemme. Eli tehtävä eteni vuorotellen oppiaineiden välillä.

1 KU ”Arvontavekotin” Kuvallisena tavoitteena tekstuurien merkitys piirtämisessä. Karvoja, kuvioita, sulkia ja suomuja eli nisäkkäät, hyönteiset, linnut ja kalat. Uhanalaisluokituksen kirjainlyhenteet.

 

2 BG Vekotin vierailee bilsan tunnilla ja saa sisältöä, uhanalaiset eläimet oikean luokituksen alle

 

3 KU Täydennetty vekotin palaa piirtäjälleen, oman lajin ”arpominen”. Kuvahakuja lajin latinalaisen nimen perusteella. Muotojen ja värien tutkimista. Muotokuva alkuun.

 

4 BG Alkuvaiheessa olevat muotokuvat siirtyivät biologian tunnille. Oppilaat kokoavat tietoja uhanalaisuudesta, elinympäristöstä ja kirjoittavat lisätiedot post-it lapuille keskeneräisten teosten taakse. Myös kommentteja kuvasta, vertaisarviointia.

 

5 KU Lappuja luetaan ja niissä olevat tiedot yritetään muuntaa visuaaliseen muotoon. Maalausta jatketaan. Oppiaineen tavoitteisiin liittyvänä haasteena värien sekoittaminen mallista ja nestemäisten vesivärien käyttö sekä sivellintekniikat.

 

6 BG oppilaat kirjoittavat lajien taustatiedot Wordillä ja jakavat kuvataideopettajalle. Joka jakaa tekstit eteenpäin oikeille oppilaille.

 

7 KU tekstimassan layout havainnolliseen muotoon. Word ja sen graafisen suunnittelun mahdollisuudet

 

8 KU kehys, barokkityyli yhdistyy mallina olevan eläimen muotokieleen

 

9 KU/BG oppilaat tekevät tietokilpailukysymykset omasta lajistaan Forms tietovisaan

 

10 KU näyttelyn rakentaminen koulun ruokalaan ja luonnontiedeluokkien ja kuvataiteen tilojen väliseen käytävään.

11 BG koko koulun aktivointi osallistumaan tietovisaan

Valmiita taideteoksia (oppilailta jotka antoivat luvan myös nimensä julkaisuun):

Julia Salo: Pikku-uikku, Emma Heikkinen: ankerias, Nisrin Ibrahimi: Karhu, Elmeri Nikkonen: Sinisiipi, Leia Holmes: Tammihiiri, Enni Jormalainen: Sitruunavästäräkki, Ella-May Blomqvist: Hömötiainen, Peppi Tenhu: Susi,  Anni Hyttinen: Erakkokuoriainen, Nora Niinikoski: Isosimppu, Helmi Kaartinen: Naali

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Oppilaiden itsearviointeja kuvataiteen osuudelta

 

Kuvisopettajan havaintoja

Valmiit teokset ovat hienoja. Mallina ollut eläin on saanut yhtä arvokkaan kohtelun kuin  raharuhtinaat renessanssimuotokuvissaan. Oppilaiden panostus on ollut pääsääntöisesti huippuluokkaa. Yhteistyökuvio oli jännittävä. Joidenkin oppilaiden kohdalle sattui niin että palautelappuset olivat jonkun entuudestaan tuntemattoman oppilaan kirjoittamia ja oli mukana niitäkin joilla oli sattumoisin sekä valinnainen luonnontiede että kuvis eli he saattoivat itse etsiä tietoja toisella tunnilla ja toimia niiden mukaan toisella. Molemmissa tapauksissa oli terveellistä että kuvantekijän maailma laajeni työpöytää laajemmalle.

Arvioinnin näkökulmasta

Arviointi ei saa opetussuunnitelman perusteiden mukaan kohdistua työhön. Vaan työskentelyyn ja oppimiseen. Useimmiten luotan että molemmat näkyvät oppilaan tuotoksessa. Mutta tällä kertaa pitkän projektin päätteeksi halusin selvittää asiaa vielä Forms-kyselyllä. Ja häkellyin todella.

Näyttää siltä että oppilaat voivat osata vaikka eivät tiedä. Eivätkä nekään jotka tietävät, tiedä tietävänsä ennen kuin erityisesti kysyn.

Tässä oppimistehtävässä piti harjoitella mm. värien sekoittamista cmyk -sävyistä kaikkiin mahdollisiin luonnossa esiintyviin. Oppilas on voinut saada juuri tietyn sävyistä ruskeaa aikaiseksi yrityksen ja erehdyksen kautta. Mutta jos hän ei tiedä miksi niin tapahtui, niin kumpaa painotetaan arvioinnissa. Sitä kuvaa, jossa niitä ruskeita selvästi on vai faktaa että oppilas ei ymmärrä mikä rooli vastaväreillä on ruskean sekoittamisessa eli ei todennäköisesti osaa soveltaa oppimaansa koska ei ole varsinaisesti oppinut. On vaan tehnyt, maalannut.

Kaikkien oppiaineiden arvioinnin kriteerit tulevat täsmentymään vuonna 2021. Jokaisen tavoitelauseen yhteydessä tullaan määrittelemään millaista on arvosanan 5 mukainen osaaminen ko. tavoitteessa. Esimerkiksi kuvataiteen kriteeritaulukkoon on nyt luonnosvaiheessa kirjattu tavoitteen T4 oppimisen tavoite ”oppilas soveltaa erilaisia materiaaleja, tekniikoita ja ilmaisun keinoja sekä syventää kuvallisen ilmaisun taitojaan”. Ja vitonen tulee jos: ”Oppilas käyttää ohjatusti joitakin kuvailmaisun keinoja.” Eli ne, jotka eivät edes ohjatusti käytä kuvailmaisun keinoja saavat 4. Kiitettävä osaaminen: ”Oppilas soveltaa tavoitteellisesti erilaisia kuvailmaisun keinoja.” Koen että suurin osa oppilaistani toimi tässä tehtävässä juuri näin kun yritti saada eläinlajin ominaispiirteet esille.

Voiko siis olla niin että oppilas ei teoriassa osaa paljoakaan, mutta on maalannut hienon maalauksen? Voi. Varsinkin tässä tehtävässä, jossa sai katsoa mallia. Luonto itsessään on hieno.

Peilausta Kuvataiteen T-tavoittesiin

Kuvataiteen yleiset oppimisen tavoitteet olivat mukana laajasti. Tässä ensin opsteksti ja sitten tavoitelauseita avaavia tehtäväkohtaisia kysymyksiä oppilaalle:

T1-3: Havainnot / Osaamisen kuvaus:
T1 Oppilas havainnoi taidetta, ympäristöä ja muuta visuaalista kulttuuria moniaistisesti ja käyttämällä monipuolisesti kuvallisen tuottamisen menetelmiä
T2 oppilas keskustelee omista ja muiden havainnoista ja ajatuksista sekä perustelee näkemyksiään
T3 Oppilas ilmaisee havaintojaan ja ajatuksiaan kuvallisesti erilaisia välineitä ja tiedontuottamisen välineitä käyttäen.

Etsitkö valitsemasi lajista kuvamateriaalia useammasta lähteestä?
Tutkitko lajisi piirteitä käyttämällä useampia kuvia?
Sovelsitko mallikuvia vai kopioitko kuvan taustaa myöten mahdollisimman samanlaisena?
Oletko keskustellut työstäsi ja mallina olevasta lajista opettajan ja muiden oppilaiden kanssa?
Miten saamasi taustatiedot näkyvät teoksessasi?

T4-6: Tuottaminen / Osaamisen kuvaus:
T4 oppilas soveltaa erilaisia materiaaleja, tekniikoita ja ilmaisun keinoja sekä syventää kuvallisen tuottamisen taitojaan
T5 oppilas käyttää tutkivaa lähestymistapaa itsenäisessä ja yhteistoiminnallisessa kuvallisessa työskentelyssä
T6 oppilas ilmaisee mielipiteitään sekä soveltaa kuvallisen viestinnän ja vaikuttamisen keinoja omissa kuvissaan.

Tutkitko nestemäisten vesivärien käyttöä kokeilemalla apupareihin?
Kokeilitko, tutkitko, opiskelitko värien sekoittamista mallista apupapereihin?
Hyödynsitkö kuvallisen ilmaisun perusteita tietoisesti eli teitkö havaintoja ja toimitko havaintojen mukaan kun huomioit eläintä maalatessasi valöörit, muodot, tekstuurit, värisävyt ja kolmiulotteisuuden kuvauskeinot?
Harkitsitko sommittelua?
Auttaako maalauksesi ymmärtämään millaisesta eläimestä on kyse ja onko mukana vihjeitä siitä miksi se on uhanalainen? Miten hyödynsit saamiasi lisätietoja?
Oletko onnistunut esittämään eläimesi arvokkaasti kuten ihmisiäkin muotokuvissa kuvataan?

T7-9: Tulkinta / Osaamisen kuvaus:

T7 Oppilas käyttää kuvallisia, sanallisia ja muita kuvatulkinnan menetelmiä.

Tarkastelitko mallina olevia kuvia monipuolisesti, suurentaen, hakien useita kuvalähteitä, keskutellen.
Tulkitsitko eläimesi muotoja niin että että sovelsit samaa muotomaailmaa myös kehyksessä?

T9 Oppilas soveltaa eri aikojen ja kulttuurien kuvailmaisun tapoja omassa tuottamisessaan.

Löytyykö renessanssimuotokuvien tarkkuutta eläimen kuvauksessa ja onko barokin muotokieltä tarkasteltu kehystä tehdessä?

T10-11: Arvottaminen Osaamisen kuvaus:

T11 Oppilas ottaa huomioon kuvailmaisussaan kestävän kehityksen ja vaikuttaa kuvien avulla.

Oivalsitko millainen vaikuttamisen paikka tässä projektissa on?
Ajattelitko vaikuttamista muotoillessasi tietokilpailukysymystäsi?

 

PS. Digitaalisesta oppimisympäristöstä

Office 365 on oppimisympäristö tai ekosysteemi, joka mahdollistaa monialaisen yhteistyön. Siihen metsään mahtuu paljon väkeä. Mutta kyllä sinne eksyykin. Vaikka kulkisimme kuinka tuttuja polkuja, on ihme ellei tielle hidasteeksi ja pelotteeksi ilmesty milloin minkäkinlaisia kylttejä ja käskyjä. Milloin vaaditaan odottelemaan tarkemmin määrittelemättömän ajan tai systeemi alkaa puhua lomakkeista eikä suostu vastaamaan kun kulkija on ihmeissään. Ohjelmiston kieli ei kerta kaikkiaan ole kouluun soveliasta.

 

HIILTÄ JA AURINKOENERGIAA

Opettajallakin voi olla läksyjä.  Osallistuin biologian opettajan kanssa WWF:n  ”Me aarteenvartijat” vesokoulutukseen. Saimme kotitehtäväksi pohtia luonnon havainnointia osana opetusta ja raportoida tuntien tapahtumista. Kasiluokkalaisten kuvataiteen valinnaisryhmät olivat sattumoisin juuri silloin luontoaiheen parissa. Tässä raporttini blogikirjoituksen muodossa.

Vaiheessa

 

 

LUONNON HAVAINNOINTI OSANA OPETUSTA

Yksi kuvataiteen opetussuunnitelman neljästä tavoitealueesta on havainnointi. Tässä kahdeksannen luokan oppimistehtävässä havainnoitiin koulun lähellä olevan maisemapellon auringonkukkia.

Mielikuva kukasta on kai useimmille suht koht sama. Että on pyörylä keskellä ja soikeita terälehtiä sen reunoilla. Mutta annas olla kun katsoo tarkemmin. Ja uskoo näkemäänsä.

Piirroksista syntyi kuihtumaton “maisemapelto” koulumme ruokalaan sekä oheisnäyttely naapuriin, Pääskyrinteen palvelukotiin, jonka asukit eivät pääse itse maisemapellolle kukkia ihailemaan vaikka se heidän ikkunastaan näkyykin. Pienenkin näyttelyn pystyttäminen voi olla osa osallisuutta ja vaikuttamista.

Teokset toteutettiin hiilellä ja pastelliliiduin. Piirtäessä opeteltiin miten hiiltä käytetään ilmaisunvälineenä. Ilmastoahdistusta voisi lievittää ajattelemalla että eivätpä menneet hiilenpalat hukkaan kun hiili sitoutui hienosti teoksiimme.

Oppilaat saivat valita millä silmin tutkimuskohdettaan lähestyivät. Selvittääkö matemaattisen tarkasti siementen asettumista Fibonaccin lukujonon mukaan vai pyrkiikö tuomaan esiin ajatuksiaan kukasta pölyttäjien ruokana ja sitä kautta ihmisenkin ruokatuotannon mahdollistajana, paneutuuko luonnon kauneuteen, näkeekö kasvin kuin kaverina, eläytyen.

Olin tuonut kymmenen kasvia luokkaan. Ja juuri kun aloitimme piirtämisen ilmestyi paikallislehti Uusimaassa juttu maisemapellosta. Sain lukea että toisin kuin aikaisempina vuosina, kukkia ei olisi saanut poimia. Ilmiannoin itseni kaupungin puutarhurille ja saimme synninpäästön. Hän kirjoitti olevansa iloinen että työ maisemapellon hyväksi ei ole mennyt hukkaan, että se on tuottanut näin paljon iloa. Ja tuottaa edelleenkin kuvien muodossa silloinkin vielä kun pelto on käännetty mullokselle.

Monimuotoisuus, monialaisuus

Vesokoulutuksen teemana oli luonnon monimuotoisuus. Vaikka tässä auringonkukkaprojektissamme ei lajien kirjoa nähdäkään, on yhdelläkin auringonkukalla paikkansa luonnossa ja juuri nämä meillä mallina olleet kukkayksilöt oli kylvetty nimenomaan luonnon monimuotoisuutta ajatellen, pölyttäjiä ja lintuja varten.

Kouluttajat odottivat meiltä opettajilta monialaista eli oppiainerajat ylittävää työskentelyä. Tämä auringonkukkien havainnointiharjoitus on tehty vain taideaineen näkökulmasta. Eli ei taida tulla kiitettävää tästä läksystä.

On melko mahdotonta saada oppilaat, luokat, ryhmät, tuntisuunnitelmat osumaan kohdalleen niin että samaa asiaa voisi samaan aikaan tutkia kahdessa oppiaineessa samojen oppilaiden kanssa. Kahdeksasluokkalaisilla ei edes ole kuvataidetta ellei ole sitä itselleen valinnut. Ryhmissä on oppilaita monelta eri luokalta eli kaikilla heillä ei ole samaa biologian opettajaa. Kuulostaa selittelyltä, mutta tässä ”Aarteenvartijat” koulutuksessa jäi mieleen luennoitsijan tiivistys ”erilaisista Agricolista”. Siitä että totta kai äidinkielen tunneilla Agricola esiintyy aivan eri roolissa kuin vaikkapa historian tunnilla. Että kullakin oppiaineella on lupa ja velvollisuuskin liikkua omalla alueellaan. Minäkään kuvataideopettajana en ala sotkea asioita ”opettamalla” biologiaa. Ja kuvataiteen substanssia on kuvan tekeminen, maailman tutkiminen taiteen keinoin. Jota ei millään muilla tunneilla opeteta. Vaikka toki paljon ”piirustellaankin”.

Mutta meillä on toinenkin projekti tekeillä (uhanalaiset lajit). Siinä oppiaineiden välinen yhteistyökuvio toteutuu ping-pong mallin mukaan.

Oppilaiden aatoksia luonnon havainnoinnista

Pyysin oppilaita kirjoittamaan itsearvioinnin lomaan luontoajatuksia, joita heille ehkä oli tullut auringonkukkiaan piirtäessä. Kirjoituksista löytyy harrasta luonnon kunnioitusta, kokemuksia luonnosta virkistymispaikkana ja uusia havaintoja.

”Luonnossa on todella paljon yksityiskohtia joita emme tavallisesti huomaa.”

”Luonto on paras paikka olla rauhassa ja kuunnella ääniä.”

”Mielestäni luonto on kaunein asia mitä maapallolla on meille antaa ja silti tuhoamme sitä :-(”

”Elävät kasvit eivät elä kauaa maljakossa. ”

”Luonto osaa hyvin tarkasti sommitella kasveihin erilaisia muotoja ja ominaisuuksia.”

”Luonto rauhoittaa minut. Sen kauneus mykistää ja se miten luonto jaksaa aina yhä uudelleen herätä loistoonsa kylmän ja karun talven jälkeen hämmästyttää.”

”Mä ajattelin sitä kuinka nopeesti noi kukat kuihtuu ja kuinka vähän aikaa me ollaan täällä.”

”Kun tein työtäni, tuli mieleen kaunis ja lämmin kesäpäivä.”

”Luonto on rauhallinen ja kaunis ”paikka” jossa voi rentoutua ja  hengittää raikkaampaa ilmaa.”

Uusiutuvaa energiaa

Teokset hehkuivat koulumme ruokalassa ja saimme paljon aurinkoista yleisöpalautetta. Erityisesti koettiin, että väreillä oli suuri vaikutus viihtyvyyteen. Auringon energia oli varastoitunut auringonkukkiin, tallentunut kuvantekijöiden kautta teoksiin ja siirtyi katsojiin.

Kuvataiteen opetussuunnitelman perusteissa ja tavoitteissa mainitaan vaikuttaminen.  Tavoitteen T6 kriteeri arvosanalle 8: ”Oppilas pyrkii vaikuttamaan ympäristöön ja muuhun visuaaliseen kulttuuriin kuvallisin keinoin.” Oppilaani tuskin työtä aloittaessa pyrkivät vaikuttamaan yhtään mihinkään. Onnistumisessa ylipäätään on tarpeeksi tavoitetta. Mutta työn edetessä varmasti koettiin pakkoa saada kuvailmaisun keinosta tehot irti niin että lopputulos olisi ”hyvä”. Eli vaikuttava. Ehkä tekijät itsekin ovat olleet vaikuttuneita pelkästä ajatuksesta että heidän töillään voisi olla vaikuttavuutta. Ehkä  kokemus siitä että oma työ on jossain oikeasti näytteillä, madaltaa kynnystä tuoda oma-aloitteisestikin töitä esille. Osallistua ja vaikuttaa tuon T6 tavoitteen hengessä.

Näyttely koulumme ruokalassa (yllä) sekä Pääskypellon palvelukodilla (alla).

Kuvataiteen opetussuunnitelman perusteiden velvoittamana yritin hiukan laajentaa piirtelyä taidehistoriankin suuntaan. Vincent van Goghin auringonkukat ovat tietysti itsestäänselvyys mutta nykytaiteen tavoista viestiä ja vaikuttaa näytin videon kiinalaisen Ai Wei Wein teoksesta tai installaatiosta, joka on ollut esillä ainakin Lontoossa Tate-galleriassa. Yksilöllisiä, käsin tehtyjä siemeniä, maalattua posliinia (”china”) yhteensä 150 tonnin painosta. Siemenet on levitetty näyttelytilaan tuhannen neliömetrin alueelle kymmenen senttimetrin paksuiseksi kerrokseksi. Siementen tekijät ovat Jingdezhenistä, kiinalaisittain pieneltä paikalta, jolla on pitkät keramiikan taitamisen perinteet. Kukin käsityöläinen on valmistanut keskimäärin yli 60 000 siementä. Luonnon jäljittelyä tämäkin. Mutta miksi? Siinäpä oli vielä sopiva taiteentulkintatehtävä…

Teoksen taustat ja taiteilijan haastattelu:

Ai Wei Wei Sunflower seeds Tate galleriassa Lontoossa:

Kaikki Pääskytien kuvista – blogin tekstit lukuvuonna 2019-2020 käsittelevät Ilmastonmuutosta, mikä on ilmiönä valittu Porvoon peruskouluissa kaikilla kouluasiteissa ja kaikissa oppiaineissa monialaisen työskentelyn teemaksi.

 

There is no planet B

Onkohan oppilaita pois koulusta perjantaina, ajattelin ilmastoviikon lähestyessä loppuaan. Olihan maailmanlaajuisesti tiedossa, että perjantaina 27.9. kansainväliseen ilmastolakkoon tulisi osallistumaan ennennäkemätön määrä ihmisiä.

Perjantaipäivät tämän hetkisessä lukujärjestyksessäni loppuvat soveltavaan kuvataiteen valinnaiskurssiin nimeltä 3D-kuvis. Olen itse erityisen innostunut uudenlaisen kurssin oppimistehtävien suunnittelusta ja ennen kokemattomista oppimistilanteista, joita tällainen erityiskurssi voi mahdollistaa. Oppilaat ovat mielestäni onnistuneet töissään sen verran hyvin, että olen taipuvainen arvaamaan jonkinlaista innostusta heilläkin olevan.

Ryhmä oli lähes täysilukuinen ja pääsin kertomaan että ilmastolakkopäivän oppimistehtävänä oli tuottaa vaikuttava kuva planeetasta. Ideointi perustuisi sloganiin ”There is no planet B” sekä kahteen ilmastonmuutosta käsittelevään videoon, joista haettiin tietoa ja inspiraatiota. Toinen sisälsi syitä ja seurauksia ja toinen ratkaisun avaimia. Kauhuskenaarioita en halunnut näyttää. Mutta mielessäni pidin mahdollisena että oppilaat tulisivat sellaisia muutenkin tekemään.

Tehtävän äärellä

Piti siis luoda planeetta. Joko tämä meidän A tai sitten se B. Tehtävä oli parityö eli niin ideointi kuin toteutuskin tapahtui keskustellen. Työvälineenä oli Paint 3D, tavoitteena oli oppia 3d-mallien muokkaus ja yhdistäminen sekä videoksi tallennus. Teknisten ratkaisujen ja kuvailmaisun keinojen valinnan tuli palvella työn ideaa ja viestiä.

Jos sovellus on yksinkertainen, kuten Paint 3D on, voi joku vielä kahdeksannellakin luokalla heittäytyä viihteelle ja innostua enemmänkin leikkimään kuin ilmaisemaan itseään tai tutkimaan ohjelman mahdollisuuksia. Olin turhaan varautunut tällaiseen  aikaa tuhlailevaan ”koneella oloon”.

Etukäteen mietitytti myös aiheen vakavuus. Koetaanko huonoa omaatuntoa jos maailman vakavimman asian parissa työskennellessä on yht’äkkiä ja hetken verran, vahingossa – hauskaa. Että voiko olla vakavissaan vaikka ei ole koko ajan vakava. Mielestäni voi.

Tulokset

Maapalloja syntyi kahdenlaisia. Asuinkelvottomia, ylikuumentuneita tai veden peittämiä jätepalloja sekä kestävää elämäntapaa varjelevia eläviä planeettoja. Tällaisia:

Tekijät esiintymisjärjestyksessä: Vili ja Eemil, Ville-Matti ja Jani,  Telma, Nora ja Juulia, Iiris ja Julia, Aino ja Emma, Eemeli ja Eero,

Infoa ja inspiraatiota haettiin näistä videoista:

• Faktaa, Ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset:

• Ratkaisun avaimia:

Kotikaupungissamme Porvoossa kestävä kehitys otetaan huomioon. Siitä esimerkki tässä:

Porvoon kaupungin Ilmasto-ohjelma vuosille 2019-2030.

---

Kaikki Pääskytien kuvista – blogin tekstit lukuvuonna 2019-2020 käsittelevät Ilmastonmuutosta, mikä on ilmiönä valittu Porvoon peruskouluissa kaikilla kouluasiteissa ja kaikissa oppiaineissa monialaisen työskentelyn teemaksi.

MALLINA MUOVIPULLO

Tänä vuonna on ilmastonmuutos monialaisena teemana kaikissa Porvoon kaupungin kouluissa. Niinpä päätin että nyt, lukuvuonna 2019-2020, tarkastelen ja raportoin tässä blogissani kuvataidetuntien tapahtumia ja oppimistehtäviä pelkästään tästä näkökulmasta.

Kahdeksasluokkalaisten vuoden ensimmäisenä oppimistehtävänä on ollut havaintopiirros. Hiljaista ja hidasta valööreiden havainnointia. Malleina on ollut valkoisia esineitä, akateemiseen perinteeseen nojautuen. Esimerkiksi viime vuonna taivuteltiin valkoisesta paperisuikaleesta möbiuksen nauha malliksi.

Ilmastoteema sai minut maalaamaan luokkaan kertyneet erimuotoiset muovipullot valkoisiksi. Niitä maalatessani en voinut olla ajattelematta käyttämäni maalin tuoteselostetta ja mietin voiko maalattuja pulloja laittaa enää muovinkeräykseen. Ilmastoahdistuneena totesin että ei voi, mutta ainakin vuosi sitten toteuttamastamme seinämaalauksesta jäljelle jäänyt valkoinen pohjamaali tulee nyt käyttöön. Koulullamme ei ole millään tavalla järjestetty ongelmajätteen keräystä. Minulle selvisi että käsityötunneilta metalliset maalipurkit jämineen ovat aina menneet sekajätteisiin. Ellei opettaja ole omin keinoin kuskannut tavaraa jäteasemalle.

Tehtävänanto:

”Valitse itsellesi pullo, aseta se valkoiselle pohjalle niin että näkymääsi lankeaa mahdollisimman kiinnostavat valot, varjot, valöörit ja kontrastit.” Tätä ennen oltiin tehty vihkoon valööriasteikko havaintovälineeksi. Sitä tehdessä tulivat lyijykynien kovuudet tutuksi. Myös pullon muotoa tutkittiin etukäteen vihkoon, että voitaisiin helpommin luopua ääriviivasta sitten kun ryhdytään toteuttamaan valööripiirrosta.

Ääriviivaton valööripiirtäminen on hidasta. Tunnelma on harras ja hiljainen. Jonkun mielestä varmaan tylsäkin, mutta tylsyyshän toimii hyvänä pohjana luovuudelle, omat ajatukset saattavat saada tilaa ja kirkastua kun ei ole jatkuvasti vaihtuvia viihdykkeitä ympärillä.

Tehtävänanto täydentyy

Kun piirrosta oltiin hinkattu kaksi kaksoistuntia, tehtävänantoon tuli lisäys: ”Lisää piirokseesi jotakin. Valitse itsellesi näkökulma. Niin että teoksesi tuleekin aihe, sisältöä, vaikuttavuutta.” Annoin kuvien kera esimerkkejä näkökulmista:

• muotoilijan näkökulma: jos olet piirtäessäsi ihaillut pullon jännää muotoilua, lisää kuvaasi jokin toinen mielestäsi kivasti muotoiltu esine, iloitse siitä että osaat piirtää muodon oikein
• ilmastonäkökulma: jos olet muovipulloa piirtäessä tullut ajatelleeksi ympäristöasioita, tee kuvaasi sellainen lisäys joka saa katsojankin ajattelemaan muovinkäytön haittapuolia
• taidehistoriallinen näkökulma: tee surrealistinen outo teos lisäämällä pullon seuraksi jokin asia tai esine joka saa katsojan ihmettelemään
• kiertotalousnäkökulma: muovin keräys tuottaa raaka-ainetta, millaisen uuden elämän mallipullosi voisi saada
• mittakaavanäkökulma: lisää kuvaan jokin oikeasti suuri asia mutta pieneen kokoon niin että pullosi alkaa näyttää valtavan suurelta
• empaattinen näkökulma: jos pullosi näyttää surkealta, kärsineeltä, yksinäiseltä, tee lisäys joka saa katsojankin eläytymään pullosi elämään. Anna sille kaveriksi toinen pullo.
• oma näkökulma

Piti vielä tähdentää että näkökulma tarkoittaa eri asiaa kuin kuvakulma. Ja että kuvakulma pitää ottaa huomioon jatkoi työtään miten tahansa. Kuvaan lisätyt asiat pitää kuvata samasta kuvakulmasta kuin mallina ollut pullokin, muutoin lopputulos ei näytä luontevalta.

Ilmastoteema ja ilmaisuntarve

 

Olin alun perin valinnut muovipullot malleiksi ilmastoteeman vuoksi. Ja tarkoitukseni oli että työtä jatkettaisiin vain tästä näkökulmasta. Mutta oppilaiden piirtelyä seuratessani tulin toisiin aatoksiin. Halusinkin nähdä kuinka moni tarttuu tähän teemaan kun se tarjolla mutta ei pakollisena. Arvailin ennakkoon että suurin osa haluaisi ilmaista huoltaan luonnon tilasta, mutta toisin kävi. Enemmistö oppilaista ei halunnut lisätä pullonsa seuraksi yhtään mitään. Havainnon tarkkuus riitti, se että on onnistunut piirtämään ehkä elämänsä hienoimman realistisen kuvan.

Mutta varsin näyttävä näyttely koulun aulaan saatiin. Jää katsojan oivallettavaksi, mistä ja miksi ihmeessä jonkun piirtämään pullokuvaan onkin eksynyt kilpikonna.

Kiitos kuvista: Inkeri, Veera, Lotta, Emilia, Leia, Julia, Jonna, Ella, Anni

---

Kaikki Pääskytien kuvista – blogin tekstit lukuvuonna 2019-2020 käsittelevät Ilmastonmuutosta, mikä on ilmiönä valittu Porvoon peruskouluissa kaikilla kouluasiteissa ja kaikissa oppiaineissa monialaisen työskentelyn teemaksi.

Loppulauseita

Mennä hujahti – lukuvuosi 2018-2019! Oppiminen on nyt tiivistetty numeroiksi todistuksiin.

Numeron muodostamisessa oli apuna arviointikeskustelu eli pieni hetki jolloin opettaja, oppilas, työskentelyn tulokset ja oppiaineen arviointikriteerit kohtaavat. Uuden opetussuunnitelman mukaan arviointi kuvataiteessa ei kohdistu suoranaisesti oppilaan töihin vaan oppimiseen ja työskentelyyn. Jotka toki valmiissa töissäkin näkyvät. Kaipasin arviointikeskustelujen tueksi oppilaiden mietteitä oppimisesta ja lukuvuoden kulusta. Jotakin mistä saisi hiukan lisää jutunjuurta arviointihetkeen.

Seiskaluokkalaiset eivät juuri itsenäisesti kirjallista pohdintaa harrasta. Mutta jos vähän auttaa alkuun niin sanottavaa heillä kyllä on! Niinpä tein paperisuikaleille valmiita aloituksia kuten  ”opin että…”, ”opin miksi…”, ”opin mitä…”, ”kaduttaa että…”, ”en yhtään tykännyt kun…” jne. Suikaleet työkansion kanteen kiinni ja siitä sitten vaan jatkamaan. Mutta mieluiten niin, että asiat liittyivät kuvikseen ettei pelkkiä käyttäytymisasioita. 

Mielipiteitä

Opettajan äänen kaikuja oppilaiden kirjoituksissa

Taidekäsitykset alkavat muotoutua

Opettaja saa eväitä seuraavaan vuoteen

Edellisestä kommentista olen erityisen ilahtunut, sillä juuri tuohon kuviksen opetuksella tähdätään. Pyrin suunnittelemaan oppimistehtävät niin, että oppilaiden omat kuvakulttuurit, kiinnostuksen kohteet ja ilmaisua odottavat asiat pääsevät esiin. Tässä vielä sama tekstitettynä: ”Onnistuin parhaiten tekemään töitä, jotka kuuluu oppimisaiheeseen mutta ne silti tuntuvat omilta eikä vain pakotetuilta kuvistöiltä.”

Tunteita

Kehuttiin omaa työotetta

Osansa sai myös koko oppiaine

Tällaisten vastausten pohjalta voi jatkokeskustelusta tulla hedelmällistä, perusteluja on kiinnostava kuulla:

Oppilaiden lausahduksia voi myös yhdistellä kuvataiteen tavoitealueisiin:

T1-T3 Havainto

 

T4-T5 Tuottaminen

T6-

T9 Tulkinta

 

T10-T11 Arvottaminen

Jatkanpa kokeeksi

Jatkanpa kokeeksi itsekin jotakin näistä loppulauseiden aluista: ”Parasta kuviksessa on kun …” hmm, mikäköhän, juu – se kun oppilas yllättäen tekee hyvän kysymyksen! Sellaisen joka syventävää ja laajentaa opettajan tuomaa panosta ja kertoo kiinnostuksesta sekä sitoutumisesta meneillään olevaan oppimistehtävään. Ja johon en osaa suoralta kädeltä vastata. Tällaisia kysymyksiä voisinkin ensi vuonna kirjoitella muistiin. Ja koota vaikka luokan seinälle. Mutta ensin pitää malttaa viettää tämä juuri alkanut kesäloma 🙂